VirvonVarvon

Niin on virvottu ja varvottu tänäkin vuonna!

Pakanaperheen luterilaisena lapsena kasvaneena itselleni uskonnolliset juhlapyhät ovat kutakuinkin perinteettömiä (varsinkin pääsiäinen!) ja siksipä sen viettäminen on haasteellistakin.

Kuten arvata saattaa pääsiäisemme juhlistaminen menee kaupallisissa merkeissä - pääsiäispupu tuo ensi sunnuntaina pääsiäismunia kartan kera, mämmiä kokeilen eri tavoin (josko jonain päivänä siitä vielä pitäisin ;-) ), ruohoja on kasvatettava moneen astiaan (ohra, ruis ja tavis) ja kyllä lapsen on saatava heittäytyä noidan maailmaan virpomaan (vaikka olen piispojen kanssa samalla linjoilla noitien virpomisesta...).

Pääsiäisellä on kuitenkin minulle tärkeä merkitys. Se on kevään alku ja siksi suuri ilon juhla. Se on myös ennen kaikkea loma, jolloin ollaan läheisten kanssa. Ei tulisi mieleenikään viettää pääsiäistä millään muulla tavalla!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

"Virvon varvon, tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuoeks,
pitsa sulle, palkka mulle "

Elämänkaari

Viimeisen kuukauden aikana olen ollut mukana mielenkiintoisessa koulutuksessa, jossa tutkimme itseämme kasvattajana.

Koulutus alkoi kotitehtävällä. Saimme tehdä itsemme näköisen elämänkaaren, jossa tulisi ilmi elämämme tärkeät tapahtumat. Siis tapahtumat, jotka itse koin tärkeiksi itselleni.

Minun "kaari" näytti tältä:



Näin elämäni pienenä, mutta erittäin värikkäänä kasvina, joka rönsyilee joka suuntaan. Toteutin sen virkkaamalla ja liittämällä kertovat lappuset pienillä sydän niiteillä.

Elämänkaareeni pääsivät seuraavat tapahtumat:
- syntymä ja sisaren syntymä
- koulun aloitus, lopetus ja vaihdot
- muutot (joita huomasin olevan kaarellani 14 !)
- kansainväliset leirit, jotka ovat muokanneet ajatteluani jo nuorena.
- järjestötyöhön liittyminen
- mummon kuolema
- ulkomailla asuminen
- avioliitto
- lapsi
- työt ja uudet opinnot

Koulutuksessa käsittelyyn liitettiin vielä kysymyksiä elämänkaareen liittyen:
- mikä on ensimmäinen aistimuistosi lapsuudesta?
- milloin olet ensimmäisen kerran menettänyt luottamuksesi?
- mikä on ensimmäinen onnellisuuden kokemuksesi?
- mitä näet kaarellasi tapahtuvan vuoden päästä?

Elämänkaaren tekeminen oli itselleni terapeuttista ja oli ihan hauska nähdä oma elämä konkreettisesti edessään. Oli myös mielenkiintoista tutkia mitkä asiat minuun vaikuttavat kasvattajana ja havannoida asiota, jotka selvästi ovat vanhempien kasvatuksesta siirtyneet perintänä omaan kasvattaja-minääni.

oh, so beautiful !

Niin kaunista...


... niin rauhallista...


... niin nautittavaa!

Aika

Olen tullut siihen tulokseen, että aika on viholliseni. Syitä siihen on monia.

1.) Inhoan vanhenemista. Olen inhonnut aina ja ikäkriiseillyt parikymppisestä. Ei auta, vaikka ikä ei mieleen vaikuttaisikaan. Ei edes se, ettei sitä käytöksestäkään juuri huomaa. Naamassa näkyy. Ja that's all it counts.

2.) Inhoan hyvästejä. Inhoan sitä, että joudun luopumaan rakkaistani. Inhoan sitä, että pikku hiljaa, vuorotellen kaikki kuolevat. Ja pisimpään eläjät joutuvat eniten hyvästelemään. Itselleni nämä 4 lopullista hyvästiä on ollut enemmän kuin riittävästi. Nou moor, thänk juu.

3.) Inhoan ajan rajoitteita. KAHDEN viikon loma, VUODEN työsopimus, 28 päivää lomaa, jne. Aika on pelkkä rasite, joka rajoittaa aivan liikaa! Mutulla olisi kivempi edetä elämässä ja kuinka paljon vähemmän ihmiset sairastaisivatkaan stressiä!

4.) Inhoan, että pieni poikani kasvaa kohisten. Että on VUOSI koulun aloittamiseen. Vuosi, jolloin elämämme ei vielä mene koulun lomien mukaan.

5.) En pääse ajasta eroon vaikka kuinka haluaisin. Kaikki on sidottu aikaan. Tavalla tai toisella. And it sucks!

Kuten huomasitte AIKA on liittoutunut keljusti LUOPUMISEN kanssa. Ja se vasta viholliseni onkin... Olen maailman surkein luopumaan yhtään mistään! But that's another story...


Post scriptum.

Tässä teille otos ajasta. Illalla nettiAIKAA on mittaamassa munakello. Ja kun kello pärähtää armoa ei anneta. Yhteistyöllä pelikaverit häätävät mutsin koneelta...

Elämän ohje.

Yksi parhaimmista elämänohjeista muistui mieleeni katsoessani uudelleen Sooloilua-elokuvaa.


Miehille - Älä missään olosuhteissa petä vaimoasi. Myös avovaimot lasketaan.

Naisille - Kun kaikki asiat menevät päin mäntyä, paista pannukakku !

Aivan mahtineuvot !

Vielä, kun ne muistaisi, kun asiat menee päin mäntyä...

Elä hetkessä !

Näin viime yönä unta, jossa olin isäni kanssa vanhassa autossani keskellä ruuhkaa Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa. Yritin neuvoa häntä vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja opastaa kahta suurta katua pitkin (joita olin juuri edellisiltana miettinyt). Jossain vaiheessa poistuin ostoksille KLCCn ja jätin isälleni ohjeet ajaa auto kadun toiselle puolelle ja odottaa siellä minua.
Unessa oli mukana tutut tuoksut, ruuhkan äänet ja tuttu kostea lämpö. Heräsin tunne kuohussa aamulla ja havahduin ajattelemaan neuvoja, kuten:

"Tartu hetkeen!" "Elä hetkessä!"

Ohjeita, jotka kaikki varmasti ovat kuulleet, mutta moniko todella pystyy niitä noudattamaan?
Itse huomaan usein joko suunnittelevani tulevaa tai muistelemaan menneitä, mutta en todellakaan voi väittää eläväni tässä hetkessä ! Elän niin paljon menneessä, että asiat tulevat jopa uniini !!

Huomio pysäytti ajattelemaan, koska juuri nyt, JUURI TÄNÄÄN, asiat ovat ihanasti. Mahtava poika parhaassa iässä, ihana mies komeimmillaan, itselläkin kaikki hyvin ja terveys kunnossa.

Olisikohan tänään aika elää juuri TÄSSÄ HETKESSÄ ?

Itse ainakin yritän ;-)

Leipäjonossa

Arvatkaa mitä minä tein tänä aamuna?

Kyllä. Olin paikkakuntani leipäjonossa.

Ja miksi?

Olin jo monta vuotta kuullut sen olemassa olosta, mutta en tiennyt faktoja siitä miten se toimii. En edes osannut vastata kysyjille, mitä siellä kysellään tai miten siellä toimitaan.
Perjantaina eräs asiakkaani sattui kyselemään jonosta, mutta oli arka musliminaisena menemään kirkolle yksikseen sitä hakemaan. Hän todella tarvitsi ruoka-apua, joten lupauduin lähtemään hänen mukaansa, itsekin asiasta kiinnostuneena.

Millaista oli?

Ensin itseänikin jännitti, koska kirkon pihalla oli vain elämää enemmän nähneitä miehiä. Menimme sivummalle, sopivan huomaamattomaan paikkaan odottelemaan ovien avautumista.
Pian miehet tulivat kertomaan, että olimme numerot 11 ja 12 ja että naiset voivat mennä sisälle istumaan. Olin yllättynyt miesten huolehtivaisuudesta ja soimasin itseäni taas kerran ennakkoluuloistani. Niin me menimme sisälle.
Sisällä istuuduimme muiden naisten joukkoon ja keskustelimme arkisista asioista. Hetken kuluttua tuli numeron huuto ja saimme numerojärjestyksessä käydä hakemassa itsellemme paperisen numerolapun. Sitten taas odottelimme. 1 ja 1/2 tunnin päästä menimme taas ulos, jonka jälkeen meidät huudettiin vuorotellen valitsemaan 2 einestä ja 3 leipää. Valitsin tuorepastaa, hiillos-makkaraa ja kolme vaaleaa leipäpakettia, jotka annoin mukanani olleelle naiselle. Kukaan ei kysellyt mitään, kaikki suhtautuivat toisiinsa lämpimästi ja jonotus sujui vuorotellen sujuvasti. Mukanani ollut nainen tapasi samaa kieltä puhuvia ja uskaltautuu ensi kerralla itsekseen.

Mitä opin?

Ennakkoluulottomuus on vaikeaa, jos ei mahdotonta. Oli taas terve kokemus havahtua omiin ennakkoluuloihin. Leipäjonossa katsoin ihmisten kohtaamisia ja suhtautumista toisiin, vieraisiinkin. Se oli lämmintä, huolehtivaa, inhimillistä.
Joskus paljon voi oppia juuri siltä henkilöltä, jolta ei olisi ikinä uskonut mitään oppivansa !

Jumppaa jumppaa, kuningas humppaa

Lisää kevään merkkejä ilmassa.

Perheen miehet aloittivat kuntoilun ja se on kuulkaas totista hommaa! Ja koska kyseessä on miehet, kuntoilu keskittyy hauiksiin ja lihaskuntoon ;-)

"...iki, üc, dört..."

"hop ve hop ve hop ve bir kere daha...hop!"

Nyt vain pitäisi ottaa esimerkkiä ja itsekin aktivoitua...

Annem

Soitto anoppilaan ja taas on sydän pakahtua ikävästä.

Tapasimme anopin kanssa "shokkihoidolla" ilman turhia varoituksia melkein 9 vuotta sitten. Me olimme viettämässä kunnon pakkastalvea kesäasunnolla lumisten teiden keskellä ja mies oli mitään kertomatta kutsunut äitinsä ja siskonsa joukkoon rattoisaan. Muuten hyvä, mutta lämmitimme yhdellä kamiinalla vain yhtä huonetta, jossa siis oli kaikkien (5 aikuista ja 2 lasta) asuttava se 3 päivää.

Ensimmäinen mielikuvani "matkavaatteisiin" pukeutuneesta anopistani oli rehellisesti sanottuna "voi ei, ihan tiukkis...". Anoppi taas on kertonut kauhistelleensa minun rastalettejäni ja ajatelleen, että poikansa oli napannut jonkun turistitytön koetellakseen äitiään. Mies tietysti nautti tilanteesta, jossa anopin kanssa arvioimme toisiamme päästä varpaisiin ja lisäsi vettä myllyyn pyytämällä minua tarjoamaan äidilleen teetä. Olin tässä vaiheessa oppinut turkinkieltä vain korvakuulolla, joten kun tarjoilin teen muistin kohteliaasti sanoa "ole hyvä", jolloin anoppi kiitti kauniisti. Sitten se moka. Yritin sanoa anopille "bir sey degil" (= eipä kestä) ja kuuluvalla, kirkkaalla äänellä kajautin "iseydim" (=pissasin). Mies tietysti nauraa käkätti kippurassa, kun oli onnistunut kepposessaan, mutta ette usko kuinka hävetti, kun sain selvyyden sanomaani !!

Melkein heti meistä tuli anopin kanssa tiimi. Hän saa minulta kaiken kunnioituksen. Uskomattoman viisas nainen ! Voisin kuunnella loputtomiin juttuja entisaikojen Turkista ja parantaa maailmaa kesäöisin. On meillä toki ollut huonotkin hetkemme, kuten kädenvääntö verhoista ja häähunnustani !! Mutta mielestäni kaksi kädenvääntöä 9 vuoden aikana ei mielestäni ole paljoa ;-) Olemme sentään asuneet yhdessä melkein vuoden, tosin pätkissä...

Anoppini halusi heti alussa, että häntä kutsutaan "anneksi" (=äidiksi). Aluksi se tuntui oudolta ja Turkissa asuessa oman, läheisen äidin pettämiseltä. Mutta ajan kanssa suhteemme on muuttunut niin, että hän on minun toinen äitini ja en osaisi häntä enää muuksi kutsua. Benim annem (=mun äiti).

Tänään soitin hänelle ja ilmoitin tulostamme. Kesän matkaseurueeseen kuuluu minä ja poika, siskoni ja hänen mies, äitini ja isäni. Oma mies jää keräämään lomapäiviä... Suunnittelimme asumisjärjestelyitä ja uusien sänkyjen ostoa, retkikohteita ja uusia shoppailupaikkoja.. voi kesä tule jo !!

Tiistain tohinoita

Entinen esimieheni pyysi jokaista joka sanoo, ettei voi olla työpaikaltaan pois, laittamaan sormensa vesilasiin. Jos siihen veteen tulee kuoppa, on pakko saapua töihin ja paukutella henkseleitä korvaamattomuudellaan. Jos ei ole kuoppaa, voi rauhassa luottaa toisten selviämiseen.

Olisi pitänyt muistaa vanha neuvo. Ei olisi tullut kuoppaa, ei...

No, kuten aina, lapset jaksoivat tehdä päivästä ihanan kommenteillaan:

"Miks sulla on noin hassu ääni?"
"Eks sä oo ottanut sellasta possupiikkiä?"
"Eiks sun äiti saa lomaa töistä ku sä oot kipee?"

Töiden jälkeen olin omalle murulle luvannut hakea lisää raiohran siemeniä, kun kullannuppu oli itsekseen vähän kastellut niin, että ohrat ui syvässä meressä ja kovassa aallokossa. Karut kasvuolosuhteet olivat poikaa itseäänkin alkaneet epäilyttää niin, että iltasadun jälkeen sain vienon toiveen uusista siemenistä.

Jotta päivässä olisi vivahdetta, olin tietysti unohtanut lompakon kotiin. Niinpä taskusta löytyi vain 0,50c, jolla ei ohria saanut. Ihaninta asia on tietysti huomata siinä kassalla ja pitkän jonon tukkeena... Epätoivoisesti taskuja kaivellessa ihana-ihana-ihana myyjä keksi, että hän voi leikata minulle alennuskupongin, jolloin minun roponi riittävät!! Kuvitelkaa!! Vien takuulla hänelle huomenna "kiitos!"- suklaalevyn!! Ja kuinka hyvälle mielelle pienestä eleestä tulikaan !

Kotona sairaspäivää viettävät pojat olivat taas leiponeet börekiä ja vaikka keittiöön oli todennäköisesti osunutkin joko hurrikaani tai pommi, olisi se ihana ylläri silti. Näitä lisää...

Palluraiset kavereineen ...

veivaa veivaa ...

öljyä ei säästellä...

ja lapselle börekiä kera lääkkeen...

Atshii !!

Ja niin kostautui eilinen iloittelu pulkkamäessä.

Flunssasta toipuminen otti takapakkia sillä seuraamuksella, että minä ja poika suurkulutamme nenäliinoja kotona tämän päivän...

Mutta ei se mitään, päivä pulkkamäessä oli tämän arvoista !!

Saimme parannettua maailman, naurettua huolet rinteeseen, vaihdettua parsakaaliohjeet, kulutettua muksujen ylettömän energian, vertailtua kulttuureitamme sekä miestemme osallistumista kodinhoitoon pilke silmäkulmassa, suunniteltua kesälomamme ja mikä parasta sovittua seuraavan akkakokouksen ensi kuulle.

Ja nyt lääkäriin hakemaan vasta-aineita tähän jo kuukauden kestäneeseen flunssaan...

Varaslähtö

Tänään on ollut NIIN keväinen olo,

että päätimmepäs ottaa varaslähdön pääsiäiseen

ja istuttaa rairuohot sekä pääsiäisohrat !

NYT kevään tuloa ei pidättele enää mikään !!

"Kevät kultainen nyt tullut on.
Sisällä istuvaiset hullut on.
Kun on puihin tullut lehtiä,
kiire on ja täytyy ulos ehtiä. "

-UppoNalle-

Sunnuntai

Mitä voisi tehdä näin sunnuntaina?

Leipoa perheelle tuoretta sämpylää...



Laskea mäkeä kummitädin lahjalla...

ja narskutella baban kanssa kanansiipiä näppiksen yllä äidin kauhuksi.

Ihanaa sunnuntaita kaikille !

Kevät siivous

Kevät tekee nyt virallisesti tuloaan tässä huushollissa.

Auringon valo saa minut melkeinpä sekaisin. Levottomuus juurtuu ja matkojen lisäksi myös asuntoja on selailtava niin kotimaassa kuin Turkissakin. Elämä tuntuu liian paikoillaan junnaavalta ja tekisi mieli ravistella se paikoiltaan kunnolla.

Vanha ystävä, se paras, antoi minulle jo kauan aikaa sitten hyvän ohjeen:

"JOS ET HALLITSE ELÄMÄÄSI, HALLITSE EDES TAVARASI"

Päätin noudattaa kyseistä ohjetta ja ottaa hallinnan edes niistä tavaroista.

Ensimmäiseksi kohteekseni otin pojan huoneen romukopat - tiedättehän, ne joihin kaikki aina vain työnnetään. Hallinnan otto ei todellakaan ollut piece of cake ...


Hommaa vaikeutti tietysti myös pelastuspartio, joka nappaili "Ihanaa, sä löysit tän !!"- tyylillä tavaroita sen minkä ennätin siivoilla....


Mutta päivän "heitä pois, kierrätä, lahjoita naapureille, vie komeroon"- teeman jälkeen on pakko myöntää, että ohjeessa on ytyä. Hieman olo helpotti.... ainakin hetkellisesti ! ;-)

MÄ VIHAAN !!

Ihan aikuisten oikeasti en vihaa mitään tai ketään. Ja ihan aikuisten oikeasti olen yleensä rauhallinen ja jos en iloinen, niin ainakin tyytyväinen.

MUTTA

Tänään mä vihaan....

....... tulkkeja, jotka eivät saavu oikeaan aikaan paikalle.....
....... taustamusiikkia Mihinlie-toimistoon soittaessa.....
....... "Meillä on juuri nyt ruuhkaa, mutta halutessasi voit...."-vastausta.....
....... kauppojen muovikasseja ja sitä, että unohdan kangaskassit
aina kotiin....
....... kauppakeskusten käytävien voidemyyjiä ......
....... vähäisille parkkipaikoille parkkeerattuja lumiauroja.....
....... lumikasoja, jotka oli jätetty niille vähäisille parkkipaikoille
aurojen viereen.....
....... loskalikakökkömukalunta .....
....... muovipussia, jonka lenksu halkesi kotiin käveltäessä.......
....... sitä, joka oli jättänyt vuotavan roskapussin "vuodot" hissiin .....

Mitäs muuta? :-D

Jopas helpotti !!

Askim

Puhelinkeskustelu. Turkiksi.

Askim: "Miksi sä et soittanut tänään ja kysynyt miten mulla on mennyt tänään?
Minä: "No, hei, oon mäkin duunissa. Emmä oo ennättänyt."
Askim: "No, kyllä sä aina ennätit pitseriaan soitella...aina just ku juoksin portaita jossain."
Minä: "Se nyt oli eri, ku ei sua nähnyt koskaan kotona. Piti hoitaa suhdetta puhelimessa."
Askim: "Just joo. Eli nyt ku näkee, niin eipä enää oo asiaa ja ei ees kiinnosta."
Minä: "Just niin. Nyt voi hoitaa keskustelut silleen normaaliperheen tavoin kotonakin."
Askim:"No, voisit sä silti soittaa, jos mä haluan kertoo vaikka jotain keskellä päivää."
Minä: "No hei, voisithan sä itse soittaa, jos niin sattuu käymään..."
Askim: " Ei se oo sama asia"

Ei ole aina parisuhteen hoitaminen helppoa !!

Iiiik !!

IIIIIIIKKKKK!!!

Tänään löysin kalenterini. Huolettomuus haihtui.

Kesä kolkuttelee kulman takana. Kalenterissa luki -OSTA LIPUT.

Ja

IIIIKKKK !!!

Minulla ei vielä edes ole varmistettua tietoa lomasta !!

Nopea surffailu osoitti panikoinnin aiheelliseksi - kesähinnat ovat tulleet :-O

Ja minä en voi muuta kuin odottaa esimiehen loma-anomuksen käsittelyä.

IIIIKKK !!

ps. Kokeeko kukaan muu tälläista kummallista lippupaniikkia?

Suutarin lapsi

Itsenäisyys kuuluu yksilöllisen kulttuurin peruspilareihin.

Meillä OPITAAN nukkumaan omassa huoneessa ja vertaillaan minkäikäisinä kukin lapsi omillaan oppii koko yöt nukkumaan.
Meillä OPITAAN syömään itse ja mielellään heti, kun lusikka pysyy kädessä. Ja taas tietysti vertaillaan ja seurataan.
Meillä OPITAAN pukemaan itse ja tuetaan itsenäistä pukemista heti, kun lapsi siihen vähääkään kykenee. Kun lapsi oppii, häntä autetaan vain vetskareiden ja lahkeiden kuminauhojen kanssa. Siis, kunnes hän OPPII laittamaan nekin itse.

Viime aikoina mä olen havahtanut miettimään näitä OPPIMISIA ja muutenkin tätä yksilökulttuurin maailmaa ja arvoja.

Voisiko olla, että meidän tulisi vaihtaa suuntaa ja ottaa oppia yhteisöllisestä kulttuurista?
Voisiko olla, että meidän olisi joskus hyvä nukkua lapsi kainalossa kylkikyljessä ja vain olla lähellä?
Voisiko olla, että me voisimme hoivata ja huoltaa, vaikka toinen jo osaisikin?
Voisiko olla, että meidän tulisi OPETTAA välittämistä, huoltamista ja toisen huomioimista?

En väitä, että olisi huonoa oppia uusia taitoja.
Ehkä olen vain huolissani siitä, milloin me ennätämme tässä arjessa näyttämään rakkauttamme.

Kyllä ne mussukat sitten teininä osaavat kaikki yllämainitut taidot, vaikkeivat joka kerta niitä nyt joutuisikaan harjoittelemaan.

Tämän naisen päivä

Meidän perheen poijat antoivat lahjansa vähän jälkikäteen
... ja pääsivät todellakin yllättämään!!

Töistä tullessani meillä oli tiskattu, tiskipöydät kiilsi ja ruokakin maistui.

Curry Couscouskanaa salaatin kera

Suurin yllätys oli se, että sain haluamani hyllyt seinälle ripeästi :-D

Itse keskityin vain sivussa huokailemaan kuinka ihanat ja voimakkaat miehet perheeseeni kuuluukaan (joskos joskus muulloinkin kävisi remppahommat yhtä joutuisaan ;-) ).


... ja lupasin laittaa teille kuvan, joka todistaa ettei suinkaan ole moinen väite pötyä ;-)

Oih, on se vain ihanaa olla nainen !!

Vielä vähän enneagrammista

Enneagrammissa mielenkiintoista on myös kasvu- ja stressisuunnat. Itseni tunnistan varsinkin stressisuunnan kuvauksesta - stressitilanteissa todella olen helposti kyyninen ja vaadin perfektiomaista tulosta pikkutarkasti. Normaali tunnetilassa olen erittäin suuri piirteinen, kaukana pikkutarkasta!!
Spontaani seikkailija (7 tyyppi)
Sinä olet: optimisti, nautiskelija, seikkailunhaluinen, ideoiva, nopea Parhaimmillasi olet: innostava, mielikuvituksellinen, luova Pahimmillasi olet: pinnallinen, kevytmielinen, vastuuton, todellisuutta pakoileva Sinun kannattaa tavoitella: maltillisuutta Muita seiskatyypin henkilöitä: John F. Kennedy, Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Elizabeth Taylor, Mozart, Steven Spielberg, Robin Williams, Jim Carey, Cameron Diaz, Elton John, Gianni Versace Seiskat ovat ilomielisiä, nautiskelevia ja energisiä ihmisiä, jotka osaavat nähdä kaikkien asioiden valoisat puolet. Seiskoista on hauskaa suunnitella uusia ja mielenkiintoisia asioita. Seiskatyypin henkilö nauttii innostavista ideoista ja monenlaisista uusista mahdollisuuksista. Seiska tarvitsee elämäänsä vaihtelua ja ripauksen jännittävää seikkailua. Seiskatyypin ihmiset ovat luonnostaan hyviä esiintyjiä ja viihdyttäviä seuranaisia tai -miehiä. Seiskat ovat sitkeitä yrittäjiä, jotka eivät pienistä lannistu. Seiskalle tärkeä asia on oma vapaus. Seiskalla voi ajoittain olla vaikeuksia keskittyä samaan asiaan pitkäksi aikaa ja saattaa suunnittelemiaan tai aloittamiaan asioita loppuun. Seiskoilla saattaa olla myös ongelmia kohdata ja käsitellä elämän varjopuolia. Seiska saattaa jättää velvollisuuksiaan hoitamatta tuntiessaan, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai onnellisuuden ja ilon tunnettaan. Seiska voi kokea tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Kasvusuunta on viitosen, pohdiskelevan tarkkailijan vahvuuksiin. Positiivisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi itsekuri, keskittyminen, objektiivisuus ja syvällisyys. Stressisuunta on ykkösen, omantunnontarkan perfektionistin kielteisiin ominaisuuksiin. Näitä ovat esimerkiksi vaara muuttua kyyniseksi, pikkumaiseksi, tuomitsevaksi ja ärtyisäksi.

Aikamagiaa - Hevosenkenkä

Tänään suunnistimme ystäväni ja lapsiemme kanssa teatteri Hevosenkenkään.

Esityksenä oli AIKAMAGIA, joka kyllä hurmasi meidät kaikki.

"Aikamagia on koko perheen fantasiaseikkailu,
siinä lennetään kuuhun ja ystävystytään avaruus-
olioiden kanssa. Esityksessä on lasereilla ja valoilla
tehty lavastemaailma sekä illuusioiden avulla
etenevä tarinan kerronta. Aikamagia on
sanaton taikateatteriesitys."

Meidän poikien raati totesi:

"Cok güzel ama neden dondurma veremediler? "
" Aika häävii, mutt mä kyll tiiän ettei ne niinku oo aitoja. Eiks ni?"

Sivusta seuraten pojat olivat silmät suurina ja pohtivat kyllä kaikkea näkemäänsä.

Suosittelemme siis !

kan DU säga schibbolet ?

Nyt en enää vain jaksanut odottaa suomennosta.
Tuli kirjakaupassa olo, että haluan, TARVITSEN, olen ansainnut nyt tämän kirjan.

Sopeutuminen, ikuinen maahanmuuttajan identiteetti, kielitaidonarviointi aksentin perusteella, sopeutumisen arviointi hunnun käytön perusteella, kahden kulttuuriliitot ja lapset, kolmas kulttuuri ovat olleet viikon keskeiset keskustelun aiheet. Kirja pureutuu juuri niihin kerronnallisesti. Ja kuulemma hauskasti, kenties jopa satiirin kautta.

Nyt en malta odottaa iltaa.

Kan DU säga schibbolet? ;-)

Enneagrammi

Opinnoissani törmäsiin Enneagrammiin ja olin hetkessä sen lumoissa.

Aluksi asia kuullosti yhtä huuhaalta kuin sanomalehtien horoskoopit, mutta mitä enemmän asiasta lukee ja mitä syvemmälle asiaan paneutuu, sitä enemmän Enneagrammiin uskon persoonallisuutta mietittäessä.
Enneagrammi on myös mainio työväline mietittäessä tiimien työskentelyä ja kun yritetään muodostaa tiimi ymmärtäen tiimin persoonallisuuksia.

Itseni tunnistan hyvinkin omasta persoonallisuus tyypistäni. Mielenkiintoista on myös selvittää oman persoonallisuustyypin siivet, jotka kertovat millainen olet stressissä (itse olen pikku tarkka). Jos olet asiasta kiinnostunut, vilkaise enneagrammi. Jos haluat teettää testin myös miehellesi, siitä tietoa löytyy turkiksi esimerkiksi tästä enneagram. Englanniksi sivuja on valtavasti!

Nyt Enneagrammi on myös löytänyt tiensä Facebookiin. Huojentavasti vastaus oli sama ;-)

---------------------------------------------------------------------------------------------

Olen SEISKA.

Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja seikkailuista. He ovat hurmaavia, energisiä, myönteisiä ja täynnä uusia ideoita. Seiskalla on yleensä monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja hän on usein juuri tulossa matkoilta, lähdössä jonnekin tai ainakin suunnittelee toteuttavansa jonkin hauskan projektin lähiaikoina. Seiskat pursuavat innostunutta energiaa, ideoita ja uusia suunnitelmia.

Seiskoilla on ainutlaatuinen kyky nähdä asioiden mahdollisuudet ja valoisat puolet. He ovat luonnostaan optimistisia eivätkä lannistu esteistä kovin helposti. Seiskan aktiivinen mieli keksii yleensä ulospääsyn hankalista tilanteista ja ratkaisun pulmaan kuin pulmaan. Seiskat ovat loistavia ideoimaan uutta ja heidän vilkas ja luova mielikuvituksensa tuottaa joskus enemmän ideoita kuin mitä he ehtivät käytännössä toteuttaa.

Seiska saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan. Koska Seiskalle on tärkeää säilyttää oma vapautensa ja onnellisuutensa, hän kokee rajoitukset ja tiukat säännöt joskus pikkumaisina ja ahdistavina. Seiskat tekevät yleensä oman päänsä mukaan eivätkä anna toisten eriävien mielipiteiden liikaa hidastaa tahtiaan. Seiska on nopea liikkeissään ja keräilee mielellään uusia kokemuksia ja seikkailuja. Seiskat ovat usein hyvin perillä trendeistä, uusista ravintoloista, huvituksista ja matkailuvaihtoehdoista, sillä he ovat yleensä kokeilleet niin monia asioita.

Seiskan kokemusten keräily ja nautiskeleva elämäntyyli peittää joskus alleen levottomuutta ja tylsistymistä jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Seiska pyrkii pysymään innostuneena ja vauhdikkaana eikä kohtaa mielellään elämän epämukavia tai kipeitä asioita. Pitkästymisen ja paikalleen juuttumisen pelko pitävät Seiskaa aktiivisesti liikkeessä, eikä hänen ole aina helppo hidastaa tahtiaan tai huomata omia tai toisten todellisia tarpeita. Seiska pyrkii tekemään elämästään mielenkiintoista ja on yleensä hyvä luomaan ympärilleen iloista mieltä ja energistä tunnelmaa. Seiskat ovat luontaisen hyviä esiintymään ja viihdyttävät ja kertovat tarinoita mielellään. Seiskat ovat parhaimmillaan eloisia, innostuneita, joustavia ja hyväntuulisia. Seiska on usein monilahjakas ja aikaansaava yleistaituri, joka oppii asiat nopeasti. Hän on kiinnostunut monista asioista ja hyvä yhdistelemään kiinnostuksen kohteitaan luovasti yhteen joksikin uudeksi ja mielenkiintoiseksi. Seiskat ovat parhaimmillaan kuin taikaliemeen pudonneita ihmelapsia, joiden uskoa elämän ihanuuteen on vaikea horjuttaa. Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä opit tänään?

Tänään mä opin:

- vietnaminkielen murteissa on suuria, merkittäviä eroja.

- kädet jäätyy pakkasella, jos ei ole rasoja kädessä.

- tärkeät tiedostot on hyvä tallettaa tikulle.

- jos hätä on tarpeeksi suuri, minäKIN osaan pelastaa tärkeät tiedostot seonneen
tietokoneen syövereistä. Ja ilman tukipuhelinta.

- Bakukania ei voi heittää taistelemaan ennenkuin porttikortti on auki.

- naapurin setä on vihdoin löytänyt tädin itselleen. tämän tiedon oli poika hankkinut
haastattelemalla rappukäytävässä.



Tämän kaiken lisäksi löysin KALENTERINI ! <3

Kiire

Tällä viikolla töitä on 24/7. On koulutusta, palaveria palaverin perään, varhaiskasvatuskeskusteluja, tulkkikeskusteluja, kehuja, välissä ina normihommia ja sitten viikon kruunaa palaute-suunnittelupäivä, josta toivoisin jotenkin voivani livistää.

Kuitenkin se mikä tekee viikosta haastavan on nuo meidän perheen sairaana olevat miehet.
Voi että heidän valitusta !! Heillä on ihan perusflunssa kuumeineen (lääkärin diagnosi, ei omani ;-) ), mutta lihassärky, lämmön vaihtelut ja kurkkukipu saa molemmat vaikertamaan.
Aamulla passaan aamupalan valmiiksi ja huolehdin kuumelääkkeet & mittarit pöydälle. Silti joka päivä olen saanut "missä on mun..."-puhelun töihin. Ja iltapäivällä kun tulen kotiin on kämppä tunkkainen, täynnä tiskiä ja pyykkiä. Ja molemmat tietysti nälissään.

Passaan mielelläni ja saan itse vastaavassa tilanteessa vähintään yhtä hyvää kohtelua. Mutta ihan selvänä erona omana sairastamisessani on se, että silloin pysytään sängyssä tai sohvalla. Eli toisin sanoen kämppä edes pysyy kuosissa. Ja nyt tällä viikolla sairaudet tulevat vain vähän huonoon aikaan - olisin ollut stressissä muutenkin...

No, ehkä ne siitä vielä toipuu ;-)

Tällä viikolla olen huomannut omistavani kaksi tavaraa, joista en luopuisi:

Sarvikuono
- lääkäri antoi tämän vaihtoehdoksi onteloleikkaukselle. Aivan ehdoton kapistus!-


Rikkaimuri
- imee niin märät kuin kuivat. säästänyt monet hermot ja sopii muksunkin käteen-


Aika arkista. No, elämä on !!

Jotain mätää?

Miehet vietti kotona sairaspäivän mun ollessa koulutuksessa.

Kotiin tultuani havaitsin heti taas tiimiytymisen ja illan aikana sain kuulla mm. seuraavia lauseita:

"Oglum, ÄITI sanoi, että sun pitää mennä syömään iltapala."

"Oglum, yks peli enää ÄITI sanoi."

"Oglum, ÄITI sanoi sulle jo, ett nyt pitää mennä nukkumaan."

Nyt lapsi nukkuu ja mä luulen, että tämä "tyhmä/paha" ÄITI aikoo sanoa vielä jotain miehelleen.

Mur !!