tag:blogger.com,1999:blog-35052051255437863092024-03-19T05:44:58.615+02:00Life by BoncukBoncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.comBlogger188125tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-90350049636675013822013-03-25T14:37:00.002+02:002013-03-25T14:37:25.371+02:00Kevät terveisinMiten tässä taas näin kävikin? - melkein vuosi viime kirjoituksesta! Selvä päiväkirjailmiö. <br />
Uusi kevät, uudet kujeet ja ehkäpä nyt on aikakin kokeilla uusiksi myös bloggaamista.<br />
<br />
Jouduin hetkeksi itsekin pysähtymään ja miettimään mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään.<br />
<br />
<b>Viime kesä</b> meni lomaillessa sekä Turkissa että Suomessa. Oli kunnon inkkarihenkinen kesä. Mahtavammaksi muistoksi mieleen jäi pojan ja minun erehdys Marmara-merellä eli otimme väärän lautan, joka vei meidät väärään kaupunkiin, joka taas osoittautui aivan mielettömäksi paikaksi. Paikasta ja illasta muodostui mieleeni ihanneillan kuva. Se, mihin tulevia iltoja vertaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4YX6AQ-k8S7RmNebTeamhK15979sv-Rg6iP2htaGdK9Pc3BXHzQkdZUwl3F4G1u8T481qQ2GJHMu3FEl9NF-XGRshiFNhoOPemDSfF4D7_dI1tnkix6IdkNjPFjyCfU0wAcCZEMuAUb0/s1600/WP_002866.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4YX6AQ-k8S7RmNebTeamhK15979sv-Rg6iP2htaGdK9Pc3BXHzQkdZUwl3F4G1u8T481qQ2GJHMu3FEl9NF-XGRshiFNhoOPemDSfF4D7_dI1tnkix6IdkNjPFjyCfU0wAcCZEMuAUb0/s320/WP_002866.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDs_qh08h0Rm6Lb2Qor0VGIXoWZUxopHDcJ2-rZdJ_vo7HVNLW7_NDcoqbgTlibKOqXyQx_7FyDODgMvs4MKgie-64pz3C7PjoMNVtlxjKqsK2UAxQBSYFO9VrxTbMQVECiUXHolSRHtk/s1600/WP_002427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDs_qh08h0Rm6Lb2Qor0VGIXoWZUxopHDcJ2-rZdJ_vo7HVNLW7_NDcoqbgTlibKOqXyQx_7FyDODgMvs4MKgie-64pz3C7PjoMNVtlxjKqsK2UAxQBSYFO9VrxTbMQVECiUXHolSRHtk/s320/WP_002427.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<b>Viime syksy </b>taas kului tiiviisti töiden merkeissä. Testailin millaista olisi tehdä kahta hyvin erilaista työtä yhtäaikaa, mutta jouduin toteamaan, ettei se ollutkaan hyvä idis lapsen kanssa yhdistettynä. Sitten joskus ehkä, kun ei enää ole harrastuksiin kuljettamisia yms. Syksy oli myös surun aikaa edelleen. Ja pohdin paljon elämän tarkoitusta - miksi meillä ensin on kaikki ja sitten ei mitään.<br />
<br />
<b>Ja nyt keväällä </b>olen odottanut aurinkoa kuin kuuta nousevaa. Inhonnut lunta enemmäin kuin minään muuna vuotena ja potenut vauvakuumetta, sillä saimmehan me vihdoin tämmöisen pienen perheeseemme:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5bkFwwMhRZTD7JsJhHKl-ls0PlSpDEOw2bevH8WaspYwvifiNjHwKzQYCVKhkteFLMwDNhnb-2kfSX3R2F1BcvPqVOIiVowNSyzjzI1LdnLbXH6Mss6OJ-utY40FuTtoBsEHWtcidzg/s1600/Sasuke.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5bkFwwMhRZTD7JsJhHKl-ls0PlSpDEOw2bevH8WaspYwvifiNjHwKzQYCVKhkteFLMwDNhnb-2kfSX3R2F1BcvPqVOIiVowNSyzjzI1LdnLbXH6Mss6OJ-utY40FuTtoBsEHWtcidzg/s320/Sasuke.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Aikamoinen ihanuus tuo meidän prinsessa piikkihampaamme. Olemme kaikki hullaantuneet häneen ja elämä pyörii hänen ympärillään. Aivan mahtava päätös oli ottaa koira, olimme siihen nyt valmiita!<br />
<br />
Buzzaukseenkin taas innostuin. Tällä kertaa sain buzzattavaksi Omega kalanmaksaöljytableteita, joita olen kerran aikaisemmin ostanut lapselle ja syönyt ne lopulta itse. Minähän olen jo lapsena rakastanut kalanmaksaöljyä - silloinhan ainoa vaihtoehto oli lusikalla suuhun. Muksu sen sijaan on ollut aina äitiään nirsompia kaikessa ja muksulla on norsun muisti helpon oksureaktion lisäksi eli siksipäs heti purkin nähtyään muisti menneet kokemukset. Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi sai tabletin nieltyä ja totesi sen olevan "ihan ok", mikä varhaisteinin kielellä tulkittakoot "varsin maittavaksi". Tulkintaani on vahvistanut se, että hän on itse muistutellut tableteiden ottamisesta. Oli siis varsin hyvä buzzaus tuote - meistä tuli käyttäjiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQY0W5Vy4iZT_vy7YQkNxOsayucmAmz4DkVq6711V4w-3-Wbb4zyEbWsYchigk0o3v3IHJUMYB1t7kNQlW9KxNhcUr0ILi2ZQx91VUTI2n8qymkrGCRqZbH6pfUe315zCWHXZMHzDICw/s1600/omega.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQY0W5Vy4iZT_vy7YQkNxOsayucmAmz4DkVq6711V4w-3-Wbb4zyEbWsYchigk0o3v3IHJUMYB1t7kNQlW9KxNhcUr0ILi2ZQx91VUTI2n8qymkrGCRqZbH6pfUe315zCWHXZMHzDICw/s320/omega.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Nyt auringosta nauttimaan öljyn lisäksi!<br />
<br />
<i>Boncuk</i><br />
Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-57158378799129637072012-02-12T17:15:00.002+02:002012-02-12T17:17:56.980+02:00What did I do with my life?<iframe src="http://www.youtube.com/embed/kxZD0VQvfqU?fs=1" allowfullscreen="" frameborder="0" height="344" width="459"></iframe><br /><br /><br /><br /><div style="text-align: center;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;">(Clap your hands y'all, it's alright...)</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> If tomorrow is judgment day (Sing Mommy)</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And I'm standing on the front line</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the Lord asks me what I did with my life</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> I will say I spent it with you</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> If I wake up in World War III</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> I see destruction and poverty</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And I feel like I want to go home</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It's okay if you're coming with me</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> If I lose my fame and fortune</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And I'm homeless on the street</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And I'm sleeping in Grand Central Station</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It's okay if you're sleeping with me</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> As the years they pass us by</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> We stay young through each other's eyes</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And no matter how old we get</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It's okay as long as I got you baby</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> If I should die this very day</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> Don't cry, 'cause on Earth we weren't meant to stay</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And no matter what the people say</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> I'll be waiting for you after the judgment day</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> 'Cause your love is my love </span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And my love is your love</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> It would take an eternity to break us</span><br style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"><span style="font-family: lucida grande; font-style: italic;"> And the chains of Amistad couln't hold us</span><br /></div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-89412847474824698082012-02-12T17:10:00.000+02:002012-02-12T17:10:11.261+02:00pieni vilppi ja muita arjen niksejäViime syksynä, kun tein pienen pientä pintaremppaa makkariin haaveilin ihanasta Pentikin pöytävalaisimesta. Tiedättehän, tälläisestä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCH0D_74D2yft2-ra1qNO9-CLUMR2M9_9VsX9Gcpq7gb2Ua-hJDCbPbhmwRrKkseg780zXBap7QN6hts6fRAyWnxy6BovRkeCJeaTpvMlGNRdfCKj5T9C9LuPA292lJmlrZb5F7wln7fk/s1600/Pentik.jpg" /><a href="http://www.pentik.com/fi/products/sisustus/Sivut/Product.aspx?Catalog=VCNK40&ProductID=5MET1247001%28Pentik+Base+Catalog%29">Manhattan valaisin - Pentik</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Mutta sen sijaan malttamattomana ostin Anttilasta tämän, mikä heti kotona osoittautui todelliseksi hutiostokseksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp-ykp52Hm1Qqhwyp2QqaBzvSOm5QTqLk9kf5jO3uKQKqLVxnF3P1x0im9IacyWwGWD1jB8BOMApxO7ldh8RyanGVRbZmNij5NIxZHaGw79qmnbcc10Zwt7PS3D2svGoPtPuGQWyJqwYw/s1600/valaisin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp-ykp52Hm1Qqhwyp2QqaBzvSOm5QTqLk9kf5jO3uKQKqLVxnF3P1x0im9IacyWwGWD1jB8BOMApxO7ldh8RyanGVRbZmNij5NIxZHaGw79qmnbcc10Zwt7PS3D2svGoPtPuGQWyJqwYw/s320/valaisin.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://www.prisma.fi/market/prisma?a_Visit:tuote=llmbeevbfbppszx1&kategoriaTunniste=P%C3%B6yt%C3%A4SisValais&path=Koti%2FValaisimetLamp%2FP%C3%B6yt%C3%A4valaisimet%2FP%C3%B6yt%C3%A4SisValais&myymala=Prisma+Holma&paikkakunta=Lahti&osuuskauppa=H%C3%84MEENMAA&pageName=Main">Pöytävalaisin kosketuksella</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Noh, olen ostosta asti pähkäillyt, että mitä sille tekisin, sillä poistopoistomyynnin helmeä ei voinut palauttaa ja periaatteet eivät antaneet lupaa turhaan hävittämiseen. Niinpä se on sitten vain karvaana palana tehnyt tyyneesti tehtäväänsä, KUNNES eilen makkarista kuului <i>KRISHKRASH ja armoton litania turkkilaisia kirosanoja. </i>Mies oli sen onnistunut pudottamaan pedatessaan sänkyä. Voi onnenpläjäys!!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tietystikään en voinut kertoa, ettei kyseessä ollutkaan <i>major accident, </i>koska en ensinnäkään voinut myöntää siinä tilanteessa, kun mies kerrankin anelee anteeksi antoa ja toiseksi, jos olisin heti asian myöntänyt, en taaskaan olisi ollut oikeutettuni Pentikkiin, koska valaisinhan olisi kätevän miehen käsissä ihan korjattavissa... </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Niinpä <i>hupsista keikkaa </i>pienehkö vilppi livisti ja Pentikin katalogikuvat välkkyivät mielessä. Seuraava aamuna sitten pokka kuitenkin petti, kun mies aloitti aamunsakin vielä pahoittelemalla ja lupaavansa korvata asian. Nyt saan ihan takuulla tuntea suloisen koston nahoissani jonain arvaamattomana hetkenä. Ihan takuulla.Ja todennäköisesti kosto ei tule olemaan visuaalisesti kaunis. Voi blaah!!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<br />Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-65591201166766893312012-02-05T02:06:00.000+02:002012-02-05T02:06:38.029+02:00ilta ystävällä ja purkaus kotitöistäEilen iski yhtäkkiä kummallinen yksinäisyyden tunne. Siis ei fyysinen - porukkaa oli ympärillä enemmän kuin tarpeeksi, vaan semmoinen henkinen. En tarkalleen osaa sitä edes avata, mutta yhdelle parhaimmista ystävistäni kirjoitin "hätätekstarin" - "dostum, hiz zaman yalniz degilim ama gercekten yalnizim". Meillä on hyvin erikoinen, syvä ystävyys, joka syntyi kun hän muutti meille kariutuneen parisuhteensa jälkeen toipumaan, mikä meinasi taas kariuttaa meidän parisuhteen. Lietsomme toisemme epätoivoon ja sitten pelastamme toisemme epätoivolta. Toimii hyvin!<br />
<br />
Poika vinkui päästä telttayökylään naapurin olkkarin lattialle, mies nukkuu aina ennen yhdeksää töiden aiheuttaman kieroutuneen vuorokausirytmin vuoksi, joten siinä sitä oltiin - yksin. Parhaimmat ystävät asuvat satojen/tuhansien kilometrien päässä, omat perheet ja kuviot pitävät lähellä asuvat kiireisinä ja sukulaisetkin asuvat satojen kilometrien päässä. Sen siitä saa, kun ei ole tarkkaa kotiseutua ja kun ei pysy paikallaan. Hetken tilannetta kummastelin ja sitten päätin lähteä parantamaan maailmaa ystävän luokse. Ja niin se parani - kitara soi, tee virtasi, nauru raikui ja eläkevuodetkin tuli suunniteltua ja olo helpottui. Ystävät ovat rakkaus.<br />
<br />
Tänä aamuna sitten valvominen näkyi naamassa. Teki todellakin mieli sukeltaa syvemmälle vällyihin, kun silmäpusseista todellakin pystyi laskemaan kuluneet vuodet. Vaan telttailijoiden palatessa kotiin ei auttanut muu kuin tarttua arkeen. Siihen sitten tartuinkin niin, että neljän tunnin päästä sain täysi pimahduksen.<br />
<br />
En todella tiedä millä te muut koulutatte niitä kanssa asukkeja, sillä multa ei vaan onnistu. Se olen aina vain ja ainoastaan minä, joka teen kaiken.Niinpä sitten kuului <i>POKS </i>ja etsin syyllistä pyykkikorin <i>viereen </i>pudotettujen vaatteiden osalta. Miehen kommentti "<i>Se en voinut olla minä, koska minä en koskaan vie pyykkikoriin vaan sohvalle" </i>sai aikaan megapurkauksen asiasta. Ihan täysin turhaa sinänsä, mutta kunhan nyt sitten löytyi väylä purkaa kaikki muutkin patoumat. Itse pidän purkausta oikeutettuna, koska oikeasti olo on joskus kuin pahimmallakin kotiorjalla - viikot töissä, viikonloput sitten kuron kotia kasaan, että voi taas selvitä viikosta. No, marinat sikseen...<br />
<br />
Iltapäivällä sain pojan leikkaavalta lääkärilta vahvistuksen ja niin sitten ostin lentoliput. Jee! Heti alkoi aurinko paistamaan pilvien raosta. Viikko Istanbulissa ennen pääsiäistä ja leikkaava lääkäri on maan parhaita. Olen kerrassaan tyytyväinen, vaikkakin pakko myöntää, että päätös oli erittäin vaikea ja jännitän ihan hurjan paljon.Nyt loppuu silti jahkaamisen aikakausi, joka on jatkunut tosi kauan!! Ja kesällä on tiedossa megaluokan sünnetbileet, sillä anopilla ja kälyillä on homma lähtenyt lapasesta jo kauan aikaa sitten.<br />
<br />
Illlalla pojat tulivat vuorostaan meille yökylään. Leivottiin, katseltiin leffaa ja vitsailtiin - he ovat keksineet kuinka helppo miehen suomen kieltä on höynäyttää ja siksipäs miehen itseluottamus on todellakin koetuksella, hän kun on muutenkin huono häviäjä:<br />
<br />
<i>"Käykö teillä kello?" "No, käy" "No, käske sen sitten käydä meilläkin!!" HAHAHAA....</i><br />
<br />
Vanhat klassikot jyrää!!<br />
<i> </i><br />
<i> </i>Loppuillasta taas lietson itseni katsomalla romanttisen ja aaaaaah, niin ihanan leffan taas uudelleen... en tiedä mikä tässä turkkilaisessa leffassa kiehtoo, mutta se vain on pakko nähdä aika ajoin uudestaan.<br />
<br />
<a href="http://www.filmiizleme.com/issiz-adam-izle.html">Issiz adam</a>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-67855371617044795722012-02-03T13:58:00.000+02:002012-02-03T13:58:34.693+02:00Sopeutumista ja luopumistaJoskus on ihan hyvä juttu, että auto jää jumiin hankeen syrjäisen toimistorakennuksen parkkipaikalle. No okei, ei se oo koskaan hyvä juttu, mutta tänään siitä seurasi hyviä juttuja....<br />
<br />
Pitkästä aikaa siirryin julkisten kulkuneuvojen asiakkaaksi ja viereeni istahti elämää hurjan paljon enemmän nähnyt rouva. Hänen kanssa sitten aloimme elämää päivittelemään - minäkin, kuin jotain jostain muka tietäisin. Ja havahduimme päivittelemään elämän epäloogisuutta.<br />
<br />
Ensin olet omassa äidissäsi kiinni, sillä kysy on elämästä ja kuolemasta - ihmislapsi ei omillaan selviä. Sitten tulee uhmat sun muut ja teet itsestäsi omatoimisen ja selviävän. Teini-iässä, ett halua näyttäytyä vanhempiesi kanssa ja itsenäistymisen vimma on suurimmillaan. Sitten tuleekin perheen perustaminen ja taas tarvitsee sopeutua ajatukseen olla vastuussa jostakin, kunnes taas pitää osata höllätä ja antaa tämän jonkun oppia itsenäiseksi. Ja sitten onkin tämä kolmenkympin vaihe, jolloin on vanhemmat on taas POP ja mielessä jo pelkokuvina liikkuu heistäkin luopuminen. Ja kun se aika tulee, on todella osattava olla itsenäinen ja luovuttava "ikuisesti jonkun lapsi" roolista. <i>Saitteko kiinni ajatuksesta??</i><br />
<br />
Mä alan oleen todellinen mummo-fani. Sijoitan itseni heidän läheisyyteen ja huomaan oikein kärkkyväni keskustelutilaisuutta.Äitini mielestä tosin olen sitä aina ollut, sillä jo alle kouluikäisenä karkasin naapuriston mummojen luokse ja alakoulussa olin ilmoittanut harrastukseksi mummoilun. Ehkä se oli jonkinlainen protestini sille, että asuimme isovanhemmista kaukana. Tiedä sitä.<br />
<br />
Alakerran mummon kanssa tuossa joku päivä turistiin ja vitsillä heitin, kuinka olen siirtymässä mummottomaan aikaan, koska omia isovanhempia enää ole pitkään aikaan ollut. Hän heti lupasi, että he miehensä kanssa voivat olla varamummo ja -vaari aina kun vain tarvitsen. Minusta aika liikkisajatus!! <i>VARAMUMMO JA VAARI <3</i><br />
<br />
Mummoilua lukuunottamatta arki soljuu omaa kiivasta vauhtia. Nyt taas yritän painaa jarrua, hillitä ostoksia ja tutkia ravintoa tarkemmin. Tässä muutamia otoksia eilisestä:<br />
<i> </i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilxYxVMDEAQNyV_HPOSkqv8ge6U_XOS30Lbib1nhoqvzBSOPgc-Dg-w-ZQOpgiYOqZZwi9bT-0vnTTPWYXRjtgDTaARrwDWwxLzmdTWojRDGlHL_NQ831GO4C-qS6F2Kpxzf_xnk8OtH8/s1600/Kuva+259.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilxYxVMDEAQNyV_HPOSkqv8ge6U_XOS30Lbib1nhoqvzBSOPgc-Dg-w-ZQOpgiYOqZZwi9bT-0vnTTPWYXRjtgDTaARrwDWwxLzmdTWojRDGlHL_NQ831GO4C-qS6F2Kpxzf_xnk8OtH8/s320/Kuva+259.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUgcbMbaidPIuGnf1ziOoi2hyDgjhMTOudhrJDrpl0dxiUxwK_qMUg2pjHrCDycDnPBhTh6Zc5bDJ-bqySwTo1Dbvbvh6pUnBB10ssOpgi9kpsADnzjKAEFwjt81RjCwSvTFUTG86pN9A/s1600/Kuva+260.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUgcbMbaidPIuGnf1ziOoi2hyDgjhMTOudhrJDrpl0dxiUxwK_qMUg2pjHrCDycDnPBhTh6Zc5bDJ-bqySwTo1Dbvbvh6pUnBB10ssOpgi9kpsADnzjKAEFwjt81RjCwSvTFUTG86pN9A/s320/Kuva+260.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgde4QSd3WN5OY6oKAWvx5yscL4X6Q2XdhlG8e_ZgO3Y1XHfkwMis93cLPwd7c-sWtbVILaRJCOy8CYL-v6OMZn23rYUndFxVW6jOU8ROmHGE-KQfzzh0qt_46Ti7VROmK_fb3z1unAdck/s1600/Kuva+263.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgde4QSd3WN5OY6oKAWvx5yscL4X6Q2XdhlG8e_ZgO3Y1XHfkwMis93cLPwd7c-sWtbVILaRJCOy8CYL-v6OMZn23rYUndFxVW6jOU8ROmHGE-KQfzzh0qt_46Ti7VROmK_fb3z1unAdck/s320/Kuva+263.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<i> </i><br />
<i> </i>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-75316688464410505752012-01-30T00:23:00.000+02:002012-01-30T00:23:35.057+02:00LököLököSiinäpäs se oleellisin tästäkin päivästä. <i>LököLökö.</i><br />
<br />
Aamulla aloitettiin <i>lököttelemällä </i>perheenä sängyssä pitkään. Perinteinen perhekokous muuntui miehen suussa <i>perhekokoomukseksi </i>vain minua ärsyyttääkseen ja minä tietysti vielä vähän käänsin, että päästiin <i>perheviherrykseen. </i>Poika peiton alla leikki krokotiiliä, joka hyökki puraisemaan pupun hampaineen meistä paloja. <i>Niitä rakkaus hetkiä, joita aina lapsen kasvaessa kaipailen.</i><br />
<i> </i><br />
Sieltä sitten yksitellen kömpien telkun ja netin ääreen <i>lökölököilemään.</i> Välillä matsi jotain hurjan tärkeää autopeliä. Mutsi keittiöön duunaamaan sunnuntaisafkaa, jota tänäin ajoi simppelisti curryyn eksynyt kana riisien kera. Vähän vihreää metsääkin taiteilin kanalle ja inan siemeniä naposteltavaksi.<br />
<br />
Sitten olikin aika lunastaa edellisen päivän lupaukset ja viedä poika kaverinsa kera katsastamaan Saapasjalkakissan. Auton ikkuna oli taas sisäpuolelta tiiviisti jäässä ja sitä lämmitellessä ennätin unelmoida monet lämpimät maat ja kirota jokaisen lumikasan ympärilläni. Lopulta kuitenkin olimme jonottamassa sadan muun kanssa poppareita, limua ja vielä karkkejakin. Poikien istuessa näyttämössä, suuntasin itse viimeisen kerran alennusmyynteihin ja ystiskahville.<br />
<br />
Ystiskahvit maistui ihanalle. Ystis on lapsuuden ystäväni, jonka kanssa asumme toisistamme vain 3km päästä, mutta jonka kanssa näemme lähinnä vain kotiseudulla jouluisin. Kuten muidenkin lapsuuden ystävien kanssa, juttu jatkuu kuitenkin aina siitä mihin viimeksi juttu on jäänyt. Niin nytkin. Sydäntä lämmitti ja nauroimme muistamaamme väitettä, jonka mukaan<i> "ihmiset, joiden varpaat tunnistat, säilyvät ystävinä ikuisesti"</i>. Lapsuuden ystävien varpaat väitän edelleenkin tunnistavani.<br />
<br />
Alesta löysin vain kivan, talvisen villahameen ja miehelle piirakkakaulimen.<br />
<br />
Kotiin palatessa poitsu nukahti kutakuinkin heti ja oli raasu taas kuumeessa. Lienee taas korvat. Peitot päälle, lääkkeet ja yöunille. Itse hyppäsin villasukkiin ja sukelsin sohvan syöveriin peittojen alle katsomaan iki-ihanaa Will&Grace boksia. <i>"Where's a Will, There's a Grace</i>". Niin sitä sitten lietsoin itseni ystäväikävään. Yksi siellä, toinen täällä, mutta ei kukaan niinkuin <i>Frendeissä </i>tai <i>Will&Gracessä. </i>Epistä.<br />
<br />
Moista tunnetta helpottamaan ostin sitten Istanbulin liput keväälle. Tai no <i>Sünnet </i>on se ykkössyy, mutta pakkohan tässä on myöntää olevansa innostuksesta sekaisin - ISTANBUL JA KEVÄT!! Viimeksi tapasimme keväällä täsmälleen 9 vuotta sitten eli JO ON AIKAKIN!! Vähän jänskättää rahatilanne, sillä ensi kuussa olisi Oslo, sitten Istari, sitten Varsova ja sitten pitäisikin taas olla rahat kerättynä Turkin reissuun... No, nyt se on sitten näytönpaikka säästeliäisyyden suhteen!! (mä olen niin huono säästämään!!).<br />
<br />
<i>" He knows not where he is going,</i><br />
<i> For the ocean will decide -</i><br />
<i> It's not the destination.....</i><br />
<i>.......It's the glory of the ride </i> !! "<br />
<br />
<i>(napattu FBstä)</i><br />
<br />
Olo on hurjan levoton. Tekisi mieli, mutta ei tiedä mitä tekisi mieli. Jotain. Kaikkea. Välillä ei mitään. Vaihtaisko työn vai vaihtaisko auton? Ostaisko veneen vai lähtiskö meneen? Samalla olo on hirmu rauhaisa. Kaikki on hirmu onnellisesti ja hyvin. Onko se se mikä kihertää? Tiedä tuota, mutta matka kesään tulee olemaan haastava ja pitkä. Se on fakta.<br />
<br />
<br />Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-72764593525837474042012-01-29T01:40:00.001+02:002012-01-29T01:40:08.969+02:00I'm back!!Tänään tuli suuri ikävä blogaamista ja blogimaailmaa. Ulkoistin itseni oikeastaan kokonaan syksyn tapahtumien jälkeen, mutta niin vain elämä kuitenkin palailee uomiinsa ja nyt huomaan, että ajatusten jäsentelyä näin kirjallisestikin jo kaipaa eli <i>I AM BACK !!</i><br />
<br />
Eilen pitkästä aikaa pääsin tuulettumaan työpaikan loppiaisbileisiin. <i>SE OLI IHANAA!! </i>Kuinka sitä nauttiikaan, kun pääsee ihan vain humputtamaan ihanien työkavereiden kanssa huolettomasti! Ja mikä idea - loppiaisbileet!!<br />
Etukäteen tuli kertoa järjestäjille jokin yllättävä fakta itsestään ja mukaan tuli ottaa jokin esine, joko lahjaksi saatu tai itse hankittu, jolle ei ole ollut käyttöä tai josta ei ole pitänyt. <i>Toisen roina on toisen aarre.</i><br />
<br />
Aarteeksi sain <i>timanttijääpalarasian, oliivisaippuoita sekä chililusikat. </i>Roinaksi vein <i>pienen vesipiipun, yhden miljoonasta piikkimatostamme ja Thaimaalaisia nukkeja. </i>Kaikki roinat löysivät uudet kodit - jee!!<br />
<i> </i><br />
Yllättävän faktani - <i>"olen lahjonut poliisin kolme kertaa" - </i>osasi arvata oikein vain yksi työkavereistani. Aika hyvin siis!!<br />
<br />
Tänä aamuna koti oli niin kaaoksessa kuin ikinä uskallatte kuvitella! Pojat olivat leikkineet marsujen kanssa ja purut näkyivät mustilla matoilla kauas. Kengät täyttivät koko eteisen ja koska mies oli ollut vastuussa iltapalasta, oli sekin ollut hmm... monipuolista ja kattavaa, ja se oli nautittu olkkarissa. Ja kuten aina tälläisinä aamuina, niin tänäänkin tapahtui jotain yllättävää - pojan uusi koulukaveri tuli äiteineen hakemaan meitä pulkkamäkeen. Ette usko kuinka hävetti ja kuinka kauhistuneen näköinen tämä äiti oli!! Ensin säntäsi ovea avaamaan mies päivän sängessään ja pyjama päällä (kello siis oli jo 12 !!). Sitten poika pyjamassaan tekee suureen ääneen selväksi kuinka hän ei ole saanut vielä aamupalaa ja lopuksi minä kampean paikalle selittelemään kuinka vielä ollaan vähän vaiheessa!! Siis niin noloa!! Järkytys todella näkyi sen äidin kasvoilta!! Asiasta riitti vitsailtavaa koko päiväksi. <br />
<br />
No, ainakin saimme potkua kunnon hammasharja siivoukseen!! Sen jälkeen intouduin muistelemaan Malesian aikoja ja leipomaan curry puffseja. Mies intoutui tavoilleen ominaisesti historioitsemaan kuinka nämäkin puffsit ovat aluperin olleet turkkilaisten cig börekejä, jotka vain ovat historian saatossa muunneltu. Aivan sama - maistuivat peruna, jauheliha, currypaste, punasipuli sisältöisinä aivan erinomaisilta!!<br />
<br />
<br />Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-73799524412089287912011-09-07T23:34:00.000+03:002011-09-07T23:35:29.113+03:00Elämän kuohuissa<i>Kirjoitettu, kun kaikki vielä oli hyvin, vaikka luulin ettei ollut:</i><br />
<i><br />
</i><br />
Onkohan mitään niin ärsyttävää kuin seurata blogia, jota päivitetään epäsäännöllisen harvoin?<br />
Itselläni ne blogit tahtovat pudota luetteloilta, toivottavasti te silti olette uskollisempia ja kiikutte mukana.<br />
<br />
Kesäkuussa
alkoi sattua ja tapahtua. Downsiftingit jäivät kiihdytyskaistalle, kun
elämässä alkoi jytistä. Tunsin olevani äärimmäisessä stressissä, vaikka
yhtä tiettyä syytä siihen ei ollutkaan. Arjen soveltaminen vaan on niin
kovaa, kuten tiedättekin. No, ensimmäisenä alko paukkua parisuhde. Poks
ja poks vaan. Tiedättehän, kun puhalletaan ilmapalloon enemmän, vähän
vielä enemmän, pikkiriikkisen vielä ja poks! Tuli tunne, että NYT on
aika tehdä ratkaisut ja rauhoittaa elämä. Rauhoittuminen on ehkä se
ydinsana, mikä takaraivossani kaikuu. Toisiamme väistelemällä selvisimme
kuitenkin loma-aikaan, joka tänä vuonna oli eri aikaan.<br />
<br />
Niin
me poitsun ja äitini kanssa suuntasimme Turkkiin. Aivan mahtava loma!
Kiersimme joka vuotisten kohteiden lisäksi Marmara merta ja suosittelen
sitä lämpimästi kaikille. Marmara meren rannoilla upeat kohteet
odottavat turistejaan. Ihanan rauhallisia ja mielettömän kauniita saaria
ja satamia! Tapasimme suvun lisäksi takaisin Turkkiin muuttaneita
ystäviäni ja muutaman yön vietimme ihan turistielämää. Kaikkea juuri
sopivassa suhteessa! Ikimuistoisia hetkiä ja hetkiä, jolloin jo sekunnin
murto-osan ennätin rahtilaivan kannella luulla, että tästä tässä
elämässä on kyse. Kunnes sitten en enää ollutkaan varma.<br />
<br />
Tämän
kesän lomalla huomasin kaksi isoa asiaa; vaikka minä tunnen olevani
kotonani Turkissa ja vaikka minulla on tavallaan siellä sisäinen rauha,
poikani ei koe samalla tavalla ja hänellä oli koko ajan ikävä
Suomeen.Hän itse asiassa ilmoitti topakasti, että hänen Turkin matkat on
nyt matkattu. Hän on sairastanut joka ikinen vuosi, tänä vuonna oli
sisäelinten kivulias tulehdus, ja ymmärrettävästi nyt sitten tuli mitta
täyteen. Toinen asia oli, että vaikka tavallaan olin rauhassa siellä,
huomasin silti kaipaavani maailman ääriin. Tuo kaipaus on ollut tänä
keväänä ja kesänä poikkeuksellisen voimakas.<br />
<br />
<br />
<i>Kirjoitettu tänään, kun kaiken piti olla hyvin, mutta ei sitten ollutkaan:</i><br />
<br />
Isäni kuoli viikko sitten. Tapaturmassa, ihan yllätyksellisesti.<br />
<br />
<br />
Ei ole sanoja kertomaan miltä se tuntuu, kun sisko soittaa ja
huutaa puhelimeen. "nyt juma#### kuuntelet- iskä on kuollut!". Nuo sanat
kaikuvat painajaisissa varmasti lopun elämän. Muistan vain jonkun
puristaneen sydämmeni nyrkin sisään ja huutaneeni keskellä postia
"EIIIII!! EIIII". <br />
<br />
<br />
Mun iskän piti olla ikuinen. Hän oli se tukiverkko, joka
ei ikinä petä ja joka aina otti kopin, jos elämä vähän runnoi. Iskä oli
se, joka murahti " kyllä sitä järkeäkin voi käyttää!" tai sisimmässään
tyytyväisenä tärkeydestään, korjatessaan mitälie vessan lamppua; "voi
teitä poloisia, miten teillekin käy, kun ei vaaria enää ole!". Niin,
miten meidän käy?<br />
<br />
<br />
Meidän perhe on yksi niistä suomalaisperheistä, joissa rakkautta
oli paljon ja perhe oli tiivis, mutta esim. halaamalla sitä rakkautta ei
osoitettu. Silti kaikki tietävät toisten rakastavan. Sitä ei ole
koskaan tarvinnut epäillä. En tiedä miksi se halaaminen tuntui niin
vaikealta. Muistan nyt hänen viimeisen päivänsä kotonani, kun pyysin
poikani halaamaan hyvästiksi ja katsoin salaa kateellisena vierestä
miettien miksi en pysty samaan. Halaan siis mennen tullen omaa poikaani,
jopa anoppiani, mutta jotenkin omien vanhempien halaaminen on ollut
vaikeaa.<br />
<br />
<br />
Ensimmäiset päivät meni musertavassa surussa ja suuressa hädässä.
Ikävä oli niin suuri, että tunsin suurta vihaa ja vääryyttä kaikkia
isältäni näyttäviä vaareja kohtaan. Miksi he saavat elää ja isäni ei??
Musertavalta ja turhalta tuntui myös kaikki ne käytännön järjestelyt,
jotka seuraavat välittömästi ihmisen kuoltua.<br />
<br />
<br />
Jonkinlainen rauha kuitenkin laskeutui kauniissa siunauksessa,
joka suoritettiin kappelilla avoimen arkun ja meidän oman perheen
kesken. Tuntui, kuin iskä olisi ollut siellä läsnä, mutta ei enää
ruumiissa. Tuntui, kuin hän rauhoitti meitä ja otti suurimman surun
pois. Se oli kaunis päätös maalliselle elämälle. Jollain ihmeellisellä
tavalla ymmärsin kuitenkin olevani onnekas, koska minulla on 33 vuotta
ollut maailman paras isä.<br />
<br />
<br />
Tämä on ollut selkeästi elämäni vaikeinta aikaa. Tunnen itseni
uupuneeksi ja suru sekä kaipaus ravistelee koko ajan. Sen kanssa on vain
opittava elämään, sillä nyt elämä antoi nämä pelikortit tässä jaossa.
Rakas iskä jatkaa elämäänsä ikuisesti mukanani sydämmessä ja hänen
äänensä on mielessäni mukana tiukoissa tilanteissa.<br />
<br />
<br />
<i>"Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän,</i><br />
<i>kerro siis rakastavasi tänään!"</i><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="295" src="http://www.youtube.com/embed/mQedOObEqEE?fs=1" width="480"></iframe>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-87375906103809881832011-06-20T00:55:00.000+03:002011-06-20T00:55:08.915+03:00Milloin?Tänään musiikkitelevisiota katsellessani pysähdyin useamman biisin kohdalla miettimään mikä niissä minua haittasi... No se, että julkisuudessa avoimesti homoudestaan kertovat tähdet joutuvat edelleen vakuuttamaan ikuista rakkauttaan musiikkivideoiden naisille!!<br />
<br />
Milloin siis olemme niin suvaitsevaisia, että jokainen voi aidosti olla sitä mitä on ja jopa toimia sen mukaan? Milloin homoseksuaalit voivat laulaa rakkauslauluja, niin että paljaiden naisten sijaan he halailevat videoilla paljaita miehiä ja vannovat heille ikuista rakkautta? Milloin se ei enää meitä heteroita hätkähdyttäisi? Milloin nekin videot voisivat menestyä? Milloin kaikki saavat avoimesti ja hyväksytysti rakastaa? Milloin rakkaus voittaa aidosti kaiken?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/izGwDsrQ1eQ?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-9791026197908822182011-06-16T00:55:00.001+03:002011-06-16T01:28:08.839+03:00Phonique - Feel what you want feat Rebecca<iframe src="http://www.youtube.com/embed/CpPWjJ8Xx50?fs=1" allowfullscreen="" frameborder="0" height="344" width="425"></iframe><br /><br /><br />Love is such a small thing, can't you see?<br /><br />ja<br /><br />What love has to do with this?<br /><br />Siinäpä ne tämän illan mietteet.<br /><br />Rakkaus on suurta ja mahtavaa, mutta joskus elämässä se on kuitenkin hyvin pieni asia. Vaikkakin tärkeä.<br /><br />Ja joskus on asioita sekä päätöksiä, joihin rakkaus ei liity. Joskus rakkaus ei vain ole tarpeeksi, niin surullista kuin se onkin. Ja joskus rakkaus ei vain riitä.<br /><br />Nuorempana olin hyvin naiivi ikuisen rakkauden suhteen. Näin ystävieni (ja omanikin) parisuhteet täydellisinä matcheina ja uskoin kaikkien olevan iäti yhdessä. Minulla on edelleen tallessa videonauha, jossa mielettömän rakkaustarinan toinen osapuoli sanoo lähellä kameraa, itkuisin silmin: "I will love you forever and ever!". Kaikki itkimme silmät päästämme lentokentällä tullin erottaessa erottomattomat toisistaan. Elämä muutti kuviot ja mieletön rakkaustarina jäi kaikkien paikalla olleiden muistoihin. Esimerkkejä olisi monia, hurjan monen rakkaustarinaan puuttui elämä. Suurinpaan osaan. Monessa erossa ei välttämättä ole kysymys edes rakkauden kuihtumisesta. Elämä vain tuntuu mahdottomalta taistelulta syystä tai toisesta.<br /><br />Suren jokaista ystävän eroa, vaikka joukossa on monta hyvää eroa. Ne silti ovat unelmien hetkellisiä kuolemia ja pienen pieni usko ikuiseen rakkauteen vain pienenee pienenemistä. Aina tulee uusia unelmia, löytyy toimivimpia parisuhteita ja suurempia rakkauksia, mutta minusta vain juuri se elämän sekaantuminen suureen rakkauteen on surullista.<br /><br />Hurjasti vahvuutta kaikille, jotka kohtaavat vaikeuksia parisuhteessaan. Elämä kannattelee, niin klisee kuin se onkin.Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-52631401980587321222011-06-15T01:35:00.000+03:002011-06-15T01:35:48.839+03:00Väestötietojärjestelmän tiedot minusta!Iltiksessä oli linkki väestötietojärjestelmän sivuille, josta nappia painamalla sai omat tietonsa esille.<br />
<br />
No, hei! Pakkohan ne nyt oli käydä tsekkaamassa!!<br />
<br />
Ja mitä sain tietää:<br />
<br />
- nimeni sisältää merkkejä, joita ei voi tulostaa (positiivinen ylläri, eli nimeni on sittenkin oikein kirjoitettu!)<br />
- ammatti on jo vanhentunutta tietoa, pitääpäs päivittää...<br />
- minulla on ollut viisi virallista asuinpaikkakuntaa ja lukuisa hetkellinen.<br />
- Suomessa minulla on ollut 12 osoitetta<br />
- ulkomailla 6 osoitetta<br />
- yksi entinen sukunimi<br />
<br />
ja ainiin. Yksi huollettava ja mieskin. Hmm... tänään tuntuu, että senkin voisi korjata kahdeksi huollettavaksi?? <br />
<br />
Ei siis mitään järin yllättävää. Ehkä eniten yllätti, että heillä on tarkat entiset osoitteet tiedossa. Sekin on oikeastaan vain positiivista, koska itselleni asuinpaikat ovat hyvin tärkeä osa muistoja ja mielelläni aina silloin tällöin palaan ajatuksissani takaisin eri paikkoihin ja aikoihin.<br />
<br />
Eli nyt vain kärppänä tarkistelemaan tietoja:<br />
<br />
<a href="https://verkkopalvelu.vrk.fi/Omat/Etusivu.aspx">VÄESTÖTIETOJÄRJESTELMÄ</a>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-60915603384203796942011-06-12T23:26:00.000+03:002011-06-12T23:26:37.188+03:00Hetki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD7fnxy7zivg7OlPTEUdKkdYKPQRBk6WOJB98MeS1qHd8d2spIcaRgxd39-EKA0DGp4f75nvUeS0fLmshf6P-P-L38BlPUVJi3PVPpX7nVhklQ9fTnwxAAgs6j21G2ymfiD826sZNI5qs/s1600/03062011160.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD7fnxy7zivg7OlPTEUdKkdYKPQRBk6WOJB98MeS1qHd8d2spIcaRgxd39-EKA0DGp4f75nvUeS0fLmshf6P-P-L38BlPUVJi3PVPpX7nVhklQ9fTnwxAAgs6j21G2ymfiD826sZNI5qs/s320/03062011160.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;">Hetki</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">Kaikista eniten rakastan löytää pienen pojan varpaat</div><div style="text-align: center;">aamuisin meidän välistä. </div><div style="text-align: center;">Sinne hän aamutuimaan könyää, vaatien itselleen tilaa.</div><div style="text-align: center;">Levittäytyen kummankin puolelle.</div><div style="text-align: center;">Nautiskellen ja vaatien </div><div style="text-align: center;">meiltä rakkautta sekä läheisyyttä heti aamulla.</div><div style="text-align: center;">Ja kyllä, voi KYLLÄ, me rakastetaan.</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">Hemde cok!!</div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-23590185266540136442011-06-12T22:37:00.001+03:002011-06-12T22:48:06.852+03:00hyvästi kanannahkapullerotPostaanpas minäkin mummoruoan puolesta. Asiasta ei varmaankaan voi postata liikaa...<br />
<br />
Eli yksinkertaisuudessaan minutkin on havahduttanut nykypäivän ruokavalion einespitoisuus ja ennenkaikkea einesten sisältö, joista olemmekin saaneet erinäisiä paljastuksia mennen tullen siellä ja täällä. Mikään paljastuksista ei ole ollut positiivista.Eineksiä käytetään koko ajan enemmän ja se mikä on huolestuttavaa minusta on se, että einekset ovat vallanneet myös päiväkotien ja koulujen ruokalat. <br />
<br />
Vuosi sitten päätin rajoittaa einesten käytön pinaattilettuihin ja yksittäisiin poikkeuksiin, kuten vaikka pakastepitsaan ;-). Se on ollut yllättävän helppoa, sillä omassa lapsuudessani vanhempani eivät ikinä ostaneet eineksiä ja mies ei myöskään ole niitä koskaan käyttänyt. Eniten asia onkin ehkä koskettanut poikaa, joka pitää broileripyöryköistä, kaupan hampurilaisista ja ennen kaikkea niistä pinaattilätyistä.<br />
<br />
Minulle oman haasteensa toi sekä ruokavalioiden yhteensovittaminen - 100% lihaa syövä mies, nirsohko poika ja mielellään lihaton minä. Mutta toisaalta yhteensovittamiseen oli kova motivaatio, sillä kahden erillisen ruokakulttuurinkin rinnakkainelo oli sekä haaskausta niin ajallisesti kuin rahallisesti, että turhauttavaa. Oli siis löydettävä sovellettavia ruokia, jotka kelpaisivat kaikille.<br />
<br />
Ensinnäkin huomasimme, että monet ruoat voi tehdä kahtena versiona, niin että lihat lisätään vasta loppu vaiheessa, jolloin minä voin kauhoa oman osuuteni ennen lisäystä. Saman voi tehdä myös pojan karsastamien mausteiden kanssa - ensin pojan annos pois, sitten mausteet, sitten minun annos pois ja sitten miehen lihat joukkoon. Kätevää!!<br />
<br />
Perusideana on kuitenkin se, että<br />
<br />
a) pitää tietää mistä ruoka-aineet ovat kotoisin.<br />
b) pitää tietää mistä ruoka koostuu.<br />
c) itse valmistetusta ruoasta tietää valmistustavat ja lisäaineettomuuden. <br />
d) myös mummo olisi ruokaa voinut syödä tahi mummolle sitä olisi voinut tarjota.<br />
<br />
Lisäparannuksen ruoan valmistukseen tuo testiin saamamme <a href="http://alatest.fi/arvostelut/pesukoneet/tefal-actifry/po3-54964820,341/">Tefalin Actifry</a>, joka on osoittautunut todelliseksi helmeksi. Ruokalusikallisella rasvaa valmistuu ihan mikä vain!! Poissa on hampaiden kiristelyt miehen paistamisten jälkeen, kun öljyt oli lennellyt kaapin oville!! Ja säästäähän tuo sitä aikaakin, sillä ainekset vain sisään ja kone hoitaa homman!<br />
<br />
Meillä syödään muuten ihan normaalia ruokaa ilman superfoodeja ja sen sellaisia, mutta mummoruoka on järkeenkäypää, joten se on meillä punaisena lankana. Itseäni havahduttavia artikkeleita ovat olleet mm. Maria Veitolan haastattelu Annassa ja erinäiset artikkelit, joissa pohdittiin ruoan vaikutusta migreenin hoidossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLbY-sNpwiWF1WHJchOlKLv5OHmKVaLmJl-fwTqE7BbuqmePkRnj5MA-HUII7jRkYYpWL9SaDLk-OtA-iZrY68cZdYgceHAbfDzL6KyPsL1atYoqjvCcNNliKC4qzFJN_MP_p-lnhzuQw/s1600/120420111553.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLbY-sNpwiWF1WHJchOlKLv5OHmKVaLmJl-fwTqE7BbuqmePkRnj5MA-HUII7jRkYYpWL9SaDLk-OtA-iZrY68cZdYgceHAbfDzL6KyPsL1atYoqjvCcNNliKC4qzFJN_MP_p-lnhzuQw/s320/120420111553.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
Sulu Köfte<br />
<br />
400gr jauhelihaa<br />
1/4 kupillista huuhdottua riisiä<br />
1 muna<br />
suolaa<br />
pippuria<br />
<br />
1/2 kuppia jauhoja<br />
<br />
1 pilkottu sipuli<br />
4-5 rkl murskattua tomaattia<br />
2-3 perunaa<br />
3 rkl oliiviöljyä<br />
1 rkl voita<br />
<br />
2 kuppia vettä<br />
suolaa<br />
pippuria<br />
<br />
Laita jauhot isolle lautaselle. Sekoita köfte ainekset isossa kulhossa. Jaa pieniin osiin ja pyörittele pieniksi palloiksi. Pyöräytä jauhoissa.<span class="messageBody" data-ft="{"type":3}"> </span><br />
<br />
<span class="messageBody" data-ft="{"type":3}">Sillä aikaa kuullota sipuli öljyssä ja voissa muutaman minuutin. Sitten lisää tomaatti, perunan palat, vesi, suola ja pippuri ja anna kiehua keskilämmöllä. Lisää kaikki pikku köftet pannuun ja sekoita varovasti. Keitä noin 20 minsaa hiljaisella lämmöllä. Lisää pilkottua persiljaa päällä ja volaa!!</span><br />
<br />
<span class="messageBody" data-ft="{"type":3}">ps, Ja meidän poika.... niin hän kuuli uutisen kanannahkapulleroisista, eikä ole enää hänkään ikävöinyt niitä. Hampurilaisen taas on vallanmainiosti korvannut baban tekemän leivän väliin ujutettu salaatti ja lihapullat... </span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9R9NRhoIdHz5yZBg4EAIqBO38fxeKSCQWi4EandpCdk8MomYGvTUIgrQ_yFZxsahbqppMq0ezuYmM0pQ8HVgAYMEbe-2T-u3qBNjcLGWI9RXLrLgdl49Fu7TQnQj1xOoo7TT2G-gMBs0/s1600/180420111558.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9R9NRhoIdHz5yZBg4EAIqBO38fxeKSCQWi4EandpCdk8MomYGvTUIgrQ_yFZxsahbqppMq0ezuYmM0pQ8HVgAYMEbe-2T-u3qBNjcLGWI9RXLrLgdl49Fu7TQnQj1xOoo7TT2G-gMBs0/s200/180420111558.jpg" width="150" /></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmncoWUWBVySxC27H8Btx1yGrN7KmhN3KVNNc77sMWCD0NTfhfEiEqVquoxUOdOXXlClRlzvXr62-OwXH-4ALGiAdazDmV3eEXCx37tqhOZ92gcpWLo00Eql64raajkkmFv3ykqqNbWKY/s1600/22052011038.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmncoWUWBVySxC27H8Btx1yGrN7KmhN3KVNNc77sMWCD0NTfhfEiEqVquoxUOdOXXlClRlzvXr62-OwXH-4ALGiAdazDmV3eEXCx37tqhOZ92gcpWLo00Eql64raajkkmFv3ykqqNbWKY/s200/22052011038.jpg" width="200" /></a>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-91970915537754498192011-06-12T21:54:00.000+03:002011-06-12T21:54:42.337+03:00Buzzzzz Stoneoven TradizionaleBuzzausta sunnuntai-illalle..<br />
<br />
Eli tällä kertaa pääsin mukaan kampanjaan, jossa saimme maisteltavaksi Dr.Oetkerin Stoneoven Tradizionale pitsoja. Makuja oli kolme - mozzarella, tonnikala ja salami ja maisteltavaksi saimme viisi vapaavalintaista pitsaa.<br />
<br />
Ensimmäiseksi buzzauskohteekseni pyysin naapurinrouvan, jonka kanssa emme aikoihin ole ennättäneet turista. Pitsat (mozzarella ja tonnikala) uuniin, juomat pöytään ja arvostelemaan!!<br />
<br />
Minä: "Ohhoh. Tämähän on ihan hyvää. Ihan turhaan naureskeltiin mainoksen rapsakalle pohjalle. Tämähän on rapsakkaa!"<br />
Rouva: "Joo, mutta tässä tonnikalassa on näitä oliiveja. Pakko nyppii pois. En tykkää".<br />
<br />
Pisteitä annoimme 7/10 tonnikalasta ja 10/10 mozzarellasta. Siis valmispitsavalikolla.<br />
<br />
Seuraavaksi pääsi mies romanttiselle TV-illalliselle. Eli siis kyseessä tavisarki-ilta väsyneen laiskimus vaimon seurana. Pitsoina salami ja tonnikala.<br />
<br />
Minä: "Mä en haluu näitä oliiveja. Katso tätä pohjaa, eiks ookin hyvää?"<br />
Mies: " Anna mulle ne oliivit. Tää on hyvää, mutt ei tässä oo muuta ku salamia. Ihan sun pitsa, hyvä pohja ja vähän päällä. Mä käyn kyllä hakeen tähän ees paprikaa."<br />
<br />
Pisteitä 7/10 tonnikalasta, tosin mies ei maistanut ku reunan. Ja tuunauksen jälkeen (lisää juustoa ja paprikaa) salamista 8/10. Ja pohja tosiaan sai kiitosta myös mieheltä.<br />
<br />
Viimeinen pitsa ja muutama hätävaraksi ostetut mozzarellat tuolla pakastimessa odottelee vielä uuniin pääsyä.<br />
<br />
Summa summarum - Mozzarella oli erinomaista valmispitsaa. Pohjat olivat rapsakoita. Päälliset makukysymyksiä, mutta meidän minitestiryhmässä oliivit eivät saaneet kannatusta muuta kuin mieheltä.<br />
<br />
Käykääpäs hakemassa omanne ja kommentoikaa!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig7C3DaaFnnOMTa0BN8hpGl9Lcu6HsfpmaIV1udgpijcH_s48NaiJqSpUtlp9v4Cw4Q0O3hA9BqQuW6aWZVTlT9v58nZ5R6CWLNEYyXGxXCvD-wxXaOYBclUMoSY56ZiOTIxTMF-ngVm4/s1600/29052011107.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig7C3DaaFnnOMTa0BN8hpGl9Lcu6HsfpmaIV1udgpijcH_s48NaiJqSpUtlp9v4Cw4Q0O3hA9BqQuW6aWZVTlT9v58nZ5R6CWLNEYyXGxXCvD-wxXaOYBclUMoSY56ZiOTIxTMF-ngVm4/s320/29052011107.jpg" width="320" /></a></div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-81422050272688030822011-06-05T17:48:00.001+03:002011-06-12T21:35:37.339+03:00Puhutaanko äijää??Siis mä vihaan, VI-HAAN!! autokorjaamoita. Musta tuntuu, että vaikka kaikki olemme suomalaisia, niin en vain jostain pirskatin syystä saa niihin ukkoihin yhteyttä. Siksi joka ikinen kerta, kun joudun menemään autokorjaamolle - ja viime aikoina olen joutunut menemään tuhottoman usein - iskee se vitsin äijämäisyys päin näköä. No, ei auta. Rakas Romeo tarvitsi apua ja korjaamolle oli suunnattava.<br />
<br />
Kaikki alkoi jo kuukausi sitten, kun rakas Romeo vinkaisi etuosastaan pahasti. Minä tietysti narisin miehelle, että kuulekuuleKUUNTELE, mutta hänen motivaationsa hoitaa minun Romeotani on viime aikoina ollut erittäin alhaalla, johtuen lähinnä siitä, että minä sain Romeon ja hän on koko vuoden joutunut kulkemaan julkisilla. Voivoi ja suuri kyynel. Tilannetta minusta tasoittaa hurjasti se, että minä olen se, joka päivän aikana vaihtaa työpaikkaa monesti ja hän on se, jolla on työauto!!<br />
<br />
Kun en saanut huolilleni vastakaikua kurvaisin, siinä vaiheessa jo kovasti HUUTAVAN Romeoni, tutun huoltamon pihalle. <i>"Nooh, tuossa kolmen viikon päästä voitaisiin kokeilla?". </i>Siis WOT!! Kolmen viikon päästä ja KOKEILLA!! Ei muuta kuin seuraavaan paikkaan.<i> </i>Seuraavassa äijät halusi auton jätettävän heti ja suostuin siinä luulossa, että iltapäivällä Romeoni olisi jo kuosissa. <i>No, arvatkaapas vaan oliko?? </i>Niin, ei ollut ei. Äijät halusivat vain viettää Romeon kanssa kokonaisen päivän tietääkseen mitä sille voisi tehdä. Aikamoisen listan tekemistä keksivät. Niin ison että hiljenin ja kalpenin. <i>mutta varasin ajan.</i><br />
<br />
Kotona mies KUMMASTI kiinnostui, kun heitin ilmoille summan minkä äijät minulle olivat arvioineet. <i>"OOOOF, sä oot nainen. Tässä on varmasti naiskuskin lisää. Miksi sä ett kysynyt mua? Me voidaan abien kanssa tää hoitaa!". </i>Tuo viimeinen lause saa mut aina pelkäämään ja stressiarvot nousevat varmaan sekunnissa sataan jo aivojen vasta työstäessä lausettä "<i>Me voidaan abien kanssa...". </i>Se yleensä tietää mulle sekä lisämenoerää, että pitkää ja tuskaista odotusta.<br />
<i> </i><br />
<i>Ja niin tiesi tälläkin kertaa! </i><br />
<br />
Kolme viikkoa odottelin päivää, kun abeilla ja miehellä olisi yhteistä aikaa. Sitten kyllästyin Romeoni tuskaisiin ääniin ja soitin <i>HÄNTÄ KOIPIEN VÄLISSÄ </i>korjaamon pojille ja anelin pikaista aikaa. Kaikessa hiljaisuudessa, tai siis no, <i> KUVAINNOLLISESTI hiljaisuudessa </i>sen eräs aamu kurvasin huoltamon pihalle ja sovin miesten kanssa, että soittavat minulle hinta-arviota puolelta päivin. Vaan ei kuulunut soittoa eikä edes kukaan viitsinyt vastata minun heille soittaessa.<br />
<br />
Puoli viideltä sisuunnuin ja päätin lähteä hakemaan uskottuni, oli mikä oli. Astelin asenteella, nenä pystyssä ja oli matkalla päättänyt, että NYT PUHUN ÄIJÄÄ ja ylitseni ei kävellä.Mutta kuinka ollakkaan, kun astuin miehiseen toimistoon ja kuunteliin erittäin monipuolista ja rikasta kiroilua, huomasin vaistomaisesti tyttöytyväni niin, että kun tuli minun vuoroni ja äijämäinen korjausäijä kysyi "No, olikos tytöllä se Romeo?", niin en enää saanutkaan kommentoitua tytöttelyä. Että harmitti jälkeenpäin!! Kovin kiltisti myös asettauduin odottelemaan nahkatuolille kyseenalaistamatta korjausaikaa tai mitään muutakaa. Sallien komentelun ja tytöttelyn.<br />
<br />
Lopulta Romeo oli kunnossa ja ulkona odotteli autoni korjannut mies. Halusi nähdä millainen tyttö sitä Alfaa ajaa. Kertoi olevan hyvin hoidettu ja pidetty, samalla kun kertasi oman Alfan korjaushistoriansa seitsemänkymmentä luvulta, kiroilujen koristamana tietenkin. Ja minä pitäydyin tytön roolissa, vaikka mielessä vannoin opettelevani puhumaan äijää ennen seuraavan vuoden huoltoa. PRKL!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6fBmSThGNZQpwh9Z8bDrWSMPShBlxnmpFOBq5NfpOZxwL7IeX4GnxFCcm2wbJeoHNmqB9g6vjdQFuKvKT4CjodNL_qPPFqSAzdofm5g3AQ-EMFwONS8wSNZbqYBRYMY4Cf-pyXR3HQP0/s1600/30052011115.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6fBmSThGNZQpwh9Z8bDrWSMPShBlxnmpFOBq5NfpOZxwL7IeX4GnxFCcm2wbJeoHNmqB9g6vjdQFuKvKT4CjodNL_qPPFqSAzdofm5g3AQ-EMFwONS8wSNZbqYBRYMY4Cf-pyXR3HQP0/s320/30052011115.jpg" width="320" /></a></div><br />
Ps. Huoltamon seinillä oli piiiitkäää rivi palkintoja parhaasta palvelusta!! Millaistahan se on niissä liikkeissä, joissa ei ole plakaatteja?? Tämä on mun kolmas kokeiltu huoltamo ja niistä ehdottomasti paras, SILTI.Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-41290557896375469222011-05-29T22:42:00.003+03:002011-05-30T00:10:17.154+03:00Sen Anla (Özlem Tekin)<iframe src="http://www.youtube.com/embed/1V13zFV__AU?fs=1" allowfullscreen="" frameborder="0" height="344" width="425"></iframe><br /><br />Sen Anla - Ymmärrä sinä<br /><br /><span id="contextual">Alıştım yalana pervasız olmaya / Totuin valheisiin, holtittomuuteen<br />Kim tutmuş sözünü/ Kuka piti kiinni sanoistaan<br />Ama hala masmavi bak gökyüzü / Mutta katso, silti taivas on syvänsininen.<br /><br />Alıştım elvedaya umursamaz durmaya / Totuin hyvästeihin, välinpitämättömänä </span><span id="contextual">pysymään.</span><br /><span id="contextual">Hiç sevgi görmedim / </span><span id="contextual">En nähnyt ollenkaan rakkautta.</span><br /><span id="contextual">Ama hala sımsıcak bak ellerim / Mutta katso, silti käteni ovat hyvin lämpimät.<br /><br />Ben üzülmem sen ağla / Minä en sure, itke sinä<br />Dert dinlemem anlat orda burda / En kuuntele murheita, kerrottuina siellätäällä.<br />Çoktan ayrılmışız aslında / Erosimme itseasiassa jo kauan sitten<br />Ben söylemem sen anla / Minä en sano, ymmärrä sinä.<br /><br />Alıştım korkuya yalnız kalmaya / Totuin pelkoon, yksin jäämiseen.<br />Hiç kimseyi silmem / En pyyhi pois ketään<br />Ama hala bembeyaz bak bu sayfa / Mutta katso, silti tämä sivu on putipuhdas.<br /><br />Ben üzülmem sen ağla / En sure, itke sinä.<br />Dert dinlemem anlat orda burda / En kuuntele murheita, kerrottuina siellätäällä.<br />Çoktan ayrılmışız aslında / Erosimme itseasiassa jo kauan sitten<br />Ben söylemem sen anla / En sano, ymmärrä sinä.</span><br /><br /><br />(Suomennos on ikiomani muutamilla avunannoilla, joten antakaahan armoa... ;-) )Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-13340276622932583812011-05-29T13:11:00.000+03:002011-05-29T13:11:10.160+03:00Millainen päivä sulla on ollut?No, mulla on ollut ihan normipäivä.<br />
<br />
Yön muksu pyöri ja hyöri korvatulehdustaan edelleen - mitä teki mami? ..muisti unohtaneensa leipoa kakun muksun päiväkodille ja pyöräytti sitten sen keskellä yötä, kun muutenkaan Nukku-Mattia ei näkynyt näillä kulmilla... Tuli antaumuksella ja ajalla tehty luomus, josta unohdin napata kuvan. Keksiä, mustikkaa, juustoa, kermaa ja rahkaa. Päälle suloisia orvokkeja. Ilmeisesti ihan hyvän makuistakin, päätellen päiväkodin toiveesta saada ohje ja viedä loput kakusta koteihinsa. Mikäpäs sen parempaa palautetta!!<br />
<br />
Töissä vastassa oli ihanat, pienet asiakkaat ja päivä sujui mukavasti rullaten. Sain työkavereiden avustuksella lisää eri kulttuurien edustajia tulevaan opintopiiriin kertomaan ruokakulttuureistaan.Vieraslista alkaa olla melkoisen vaikuttava - Nigeria, Burma, Azerbaidzan, Turkki, Venäjä, Somalia, Suomi, Unkari.... ja minä tietysti ihan täpinöissäni!! Ja siis vieraat tuovat mukanaan ruokakulttuurinsa herkkuja -NAMNAMNAM!!<br />
<br />
Kirjastolla taas suu auki ihastelin kaikkea sitä tarjontaa - olisi saataville vieraskielisiä satutunteja oikeastaan kielellä kuin kielellä ja lasten kirjallisuuden lainaaminen olisi edelleen ilmaista - myös siis vieraskielisen kirjallisuuden!! Aivan mahtavaa ja melkoisen ainutlaatuista!!<br />
<br />
Edit. sunnuntaina.... <br />
<br />
Kotona tiedossa oli erittäin rauhallinen koti-ilta. Mies oli pollevana menossa ENSIMMÄISTÄ kertaa venesataman vahtivuoroonsa. Hänelle se oli kunniatehtävä ja minusta ihan mielettömän liikuttavaa. Hänelle on niin, NIIN tärkeää päästä suomalaisten miesten joukkoon. Ja päästä nimenomaan tämäntyylisiin juttuihin. Tänä aamuna oli niin liikuttavaa saada liikkisviesti - "güzel yaztin mi? (=kirjoitinko oikein?)- klo.20.00 saaressa kaksi autoa, klo.21.00 saaren portti suljettu, autot yön saaressa klo.8.00 portti avattu, klo 9.00 autot vielä saaressa. Barcelona voitti Manun, jee!". "cok güzel yaztin, askim!" (kultaseni, oikein kirjoitit!). Liikkikseksi asian tekee se, että mieheni on erittäin itsevarma ja nämä epävarmat tilanteet tuntuvat vain itsestäni jotenkin niin inhimillisiltä. Sopeutuminen ei todella ole helppoa!<br />
<br />
Nyt vuorossa on Maailma Kylässä -tapahtuma, jota seuraa pihatalkoot ja talkoosauna, sitten tulee kauan odotetut vieraat kyläilemään ja jos aikaa jää, niin yritän ennättää maalata eteisen vielä toiseen kertaan... tuloksia esittelen lähipäivinä!!<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><i>Minä mustavalkoisena</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwzby7lt1S9GpbA6KxOO_GJMtu9x-SNui6BCA54f29tYjZE_AJym_qBwdtZjmxVBzqVBZt_LImwztUhe7GWed8X1ZFFEkEbrlZUk9x6upBjl7Cok6jUWn367CZSxqC-eIjiVJVxwIWnvE/s1600/Kuva+296.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwzby7lt1S9GpbA6KxOO_GJMtu9x-SNui6BCA54f29tYjZE_AJym_qBwdtZjmxVBzqVBZt_LImwztUhe7GWed8X1ZFFEkEbrlZUk9x6upBjl7Cok6jUWn367CZSxqC-eIjiVJVxwIWnvE/s320/Kuva+296.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6LxPf_6shfvtMNCeBV0V5sEVyObH0VSM51iBKiLY-6IXpMRrPNfH8zCgucuCGEv3VJbzc9LRZi3xVgJO9XJMs7LN3tSfTqxPOHld0Tyrg0wiO7qNzcZ0PrBkb3PCD1WurNnQZ-KsZZ9M/s1600/c1e79502d19d22e301db5a1943d24748.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div><br />
<div style="text-align: center;"><i>Minä eräänä uuvuttavana päivänä.</i></div><div style="text-align: center;"><i>Joskus vain tekee mieli katsoa linssin läpi</i></div><div style="text-align: center;"><i> näkyykö väsymys yhtä vahvasti kuin tuntuu. </i></div><div style="text-align: center;"><i>Mustavalkoisuus tietysti korostaa tunnelmaa.</i></div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-66191318510528483582011-05-27T00:15:00.000+03:002011-05-27T00:15:27.650+03:00RakkausMinun ei pitänyt ikinä ottaa turkkilaista miestä. Ei ikinä. Perustuen ihan siihen mitä kaikkea olinkaan jo ehtinyt turkkilaisten ystävieni parisuhteista ja parisuhdetaidoista (niin, mistä??) havainnoida Turkissa vietettyjen kesien aikana. Kunnes sitten, armon vuonna 2001, kesäkuun 21. kello 03.30, kotiinpäin kulkiessa, juoksi jokseenkin koviksen oloinen kundi perään hokien vihaamaani "wots joor neim? wots joor neim?". Enää en muista mitä siihen vastasin, vaiko vastasinko ollenkaan, mutta muistan kuinka mies ei meinannut ymmärtää kellon olevan jo paljon. Lopulta pääsin tilanteesta kertomalla hänelle löytyväni seuraavana iltana Reggae baarista, johon hän fiksusti ja aivan tilanteen tasalla ollen totesi "Gay? Gay? I dont häv eni problem vit GAY?". Siinä vaiheessa olin hirveän tyytyväinen, etten ollut maininnut kyseisen Reggae baarin sijaitsevan kylän toisessa päässä.<br />
<br />
Vaan niin koitti seuraava ilta. Ja seuraava yö. Minä olin unohtanut koko miehen ja vietin ystävieni kanssa synttäreitä, kunnes puolen yön jälkeen saapui edellisillan tuttavuus puuskuttaen ja hieltä haisten. Kertoi etsineensä koko kylän Gay-baaria, eikä sellaista ole!! (what a suprise!! :-D) Olin kuitenkin otettu moisesta etsinnästä ja siitä se sitten lähti. Ei todellakaan rakkautta ensi silmäyksellä. Ei edes toisella, mutta jotain kovaa kipinöintiä kuitenkin. Jos aikaa olisi ollut vain normiloman, niin meistä ei olisi ikinä tullut mitään, mutta meillä oli koko kesä aikaa. Ja millainen kesä!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjXvkLlwvhu9zqMJgX3K1HkOZK5qNbcM-hh3U5PJ2VUcFb82uB8vJh_HytfGPZ0TgS8lBF7qj57RvYE6d7PvyMtVj8yyChZ84HS4rxeAfJqZfo1maGLH9FvoC1BwAQeIQL1bKGzoztnYk/s1600/rakkaus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjXvkLlwvhu9zqMJgX3K1HkOZK5qNbcM-hh3U5PJ2VUcFb82uB8vJh_HytfGPZ0TgS8lBF7qj57RvYE6d7PvyMtVj8yyChZ84HS4rxeAfJqZfo1maGLH9FvoC1BwAQeIQL1bKGzoztnYk/s320/rakkaus.jpg" width="304" /></a></div><br />
<br />
Yläkuvassa rakkaus on tuoretta ja rakastavaiset vielä suht hehkeitä.<br />
Alakuvassa on rakastettu jo jonkinaikaa ja rakkaus on selvästi löytänyt arkisemman muotonsa, rakastavaistenkin hehkeydestä voi olla montaa mieltä ... (28h kuvan ottamisen jälkeen meistä tuli vanhemmat!).<br />
<br />
Aikamoista se rakkaus!!Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-91943004257689226692011-05-25T02:21:00.002+03:002011-05-27T22:31:23.566+03:00Sinun Nivea muistosi<script src="http://www.buzzador.com/affiliate/click.js" type="text/javascript">
</script><br />
<br />
Niin starttasi Nivean buzzaus. Nivea juhlistaa jo 100.vuotta!! Sen kunniaksi Nivealta on mukana buzzauksessa ja heidän sivuiltaan löytyy infoa miten voi itsekukin ottaa osaa juhlahumuun. ( www.nivea.fi )<br />
<br />
Nivea on minulle sinällään läheinen, että äitini on aina vahvasti pitänyt Nivean tuotteista ja niin ollen tuputtanut niitä myös meille tyttärille. Tästä itselleni on jäänyt kiintymys Nivean isoihin rasvatuubeihin, jotka joka vuosi - koostaan huolimatta - raahaan mukanani Turkkiin. (ja joo, kyllähän niitä sieltäkin saisi...). Tästä poika taas on oppinut sen, että mieltää varsinkin Nivean sinisen rasva apua tuovaksi. Vaikka kuinka rasvaa aurinkorasvoilla ja pitää huolta varjoista, silti Turkin kesä on sen verran ankara, että varsinkin pojan herkkä iho on koetuksella. Niinpä meillä on ollut tapana iltaisin rasvata juuri tuolla vanhalla kunnon Nivean sinisellä. Se on mun vakkarivaruste.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZSKl87usSjrMIaV_mxRDAY2qaNgDIo-zeqFtQzPwPNDD4u0iRDoaWb4OZzuDOzKg3ZDfiEqTJPlhO5FMUInSz5JIWIXnEY6h5HGoudQ5tJVjRaUxLALR86dNISpe3rFjSEXkkloPT2bw/s1600/turkin+kuvia+029.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZSKl87usSjrMIaV_mxRDAY2qaNgDIo-zeqFtQzPwPNDD4u0iRDoaWb4OZzuDOzKg3ZDfiEqTJPlhO5FMUInSz5JIWIXnEY6h5HGoudQ5tJVjRaUxLALR86dNISpe3rFjSEXkkloPT2bw/s320/turkin+kuvia+029.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
Tällä kertaa buzzauksessa tuli kertoa oma Nivea-muisto ja tiivistää se 140 kirjaimeen. Itselleni se osoittautui kutakuinkin mahdottomaksi tehtäväksi, joten tulos oli tylsästi tiivistettynä tuo minkä jo aiemmin kerroin. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut kertoa kuinka pienenä autoin siskoa rasvauksessa. Aika runsaasti tuli rasvattua ja muistaakseni äidillänikin oli hetken vaikeuksia ymmärtää auttamiseni motiiveja. Tai vaikka Malesian kosteushe....eiku siis kosteushaasteista, kun kuumimpana aikana pienin liike sai ihon hikeentymään ja illalla oli taas aihetta rasvailla....<br />
<br />
Millaisia muistoja sinulla on Niveasta? Voit käydä kertomassa muistosi, lisäämässä itsesi Nivean mosaiikkiin <span style="font-size: 12px;"><span style="font-family: arial,helvetica,sans-serif;"></span></span><b><a href="http://www.nivea.fi/mosaiikki" target="_blank"><span style="color: blue;"><b>www.nivea.fi/mosaiikki</b></span></a></b> ja osallistua loma-arvontaan. Itselläni ei kyllä ollut aavistustakaan loma-arvonnan kuva-arvoituksesta, joten toivotan suuresti onnea!! (...ja minuakin kiinnostaa muistonne eli tännekin vain.... ;-) )Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-83351510158730130702011-05-25T00:08:00.000+03:002011-05-25T00:08:54.581+03:00TalviTänään sain itseni kiinni ajatuksesta - "Voi, olispa ihanaa, kun olisi jo talvi!".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIjz3m5FD-t95-6DDXAtL3jh8tNXUwqTqdbSN-V0MuH0NJw8UfhiCf-l3GmapCYUW-o0uzBF826AbKJL606v1m78GoXh8Vn33_Tr8jRxIjMMKIQLZfyVAM-AtNiqbhr6e71WxvsronbU/s1600/07122010531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIjz3m5FD-t95-6DDXAtL3jh8tNXUwqTqdbSN-V0MuH0NJw8UfhiCf-l3GmapCYUW-o0uzBF826AbKJL606v1m78GoXh8Vn33_Tr8jRxIjMMKIQLZfyVAM-AtNiqbhr6e71WxvsronbU/s320/07122010531.jpg" width="240" /></a></div><br />
Olen totaalisen kesä-ihminen, mutta talvessa rakastan jotenkin sitä lumen ja pimeyden tuomaa erilaista rauhallisuutta. Varsinkin hiljainen lumisade tekee minun maailmastani paljon rauhallisemman. Ja se tunne, kun selviät päivän lumessa rämpimisen jälkeen kotiin, kylpyyn ja viltin alle. Ah!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPDD6rBV2T6s0Vsy4qjzyXVStsu5a3epWT7EVxgg-SCRcdxbY7dYGvz8M8_kF5j5TuBnVJrzi2sU3je_MaU7GrI7M8wuQdAt-8973wqSi4bY3fqFwfOD2PzOIdC5gwCodHVT9DSbFFsXs/s1600/07122010543.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPDD6rBV2T6s0Vsy4qjzyXVStsu5a3epWT7EVxgg-SCRcdxbY7dYGvz8M8_kF5j5TuBnVJrzi2sU3je_MaU7GrI7M8wuQdAt-8973wqSi4bY3fqFwfOD2PzOIdC5gwCodHVT9DSbFFsXs/s320/07122010543.jpg" width="320" /></a></div><br />
Kynttilät lisäävät rauhallisuuden tunnetta. Olen kynttilöiden ympärivuotinen suurkuluttaja!<br />
<br />
Talvi-iltaisin myös huomaan havatuvani ajattelemaan kuinka monia satoja ihmisiä elää lähellämme koko ajan koskettamatta omaa elämäämme. Valot vain syttyvät ja sammuvat. Kesällä taas tuntuu, ettei oman perheen sisälläkään kosketusta tapahdu, sillä vauhti kasvaa valon määrän mukana ja koti on vain hetkellinen törmäyspaikka.Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-50899541320294944502011-05-24T14:22:00.001+03:002011-05-27T22:32:00.373+03:00BuzzadorTarkat jo varmasti huomasivatkin tuon Buzzador- <script src="http://www.buzzador.com/affiliate/click.js" type="text/javascript">
</script> merkin tuossa sivun vieressä. Siinä se nyt jököttää merkkinä siitä, että olen Buzzador-bloggaaja <i>HYVIN PIENESSÄ </i>mittakaavassa. Vapaaehtoisesti, ilman kenenkään yhteydenottoa ja motiivina ihan vain oma kiinnostus buzzausta kohtaan.<br />
<br />
Buzzauksessa on kyse uusien tuotteiden testailuista ja rehellisten arvioiden antamista niistä. Olen itse ollut opiskeluaikana muutamalla markkinointitutkimuksia tekevällä firmalla töissä, joten buzzaus kiinnosti heti siitä kuultuani. Ja uutuustuotteet on niin mun juttu :-D!!<br />
<br />
Buzzauksessa minulle tulee tieto voimassa olevista kampanjoista ja saan itse päättää haluanko buzzata kyseistä tuotetta. Buzzaus sinällään tarkoittaa "kuhisemista" eli kun saan tuotetta testattavaksi ja levitettäväksi, kuhisen siitä ympäriinsä. Siinä mukaan kuvioihin tulee useinmiten ystävät, työyhteisöt ja te blogilaiset.<br />
<br />
Buzzaukset täältä blogista bongaat parhaiten buzzauslogosta, jonka laitan jokaisen buzzaus-kirjoituksen yläkulmaan. Näin voit vaikka jättää lukematta, jos markkinointi - ja tuotekokeilut ei ole sun juttuja. Tavalliseen tapaan jatkan kuitenkin muistakin asioista kirjoittamista.<br />
<br />
Että näin. Simppeli juttu vaikeasti kerrottuna!!<br />
<br />
<script src="http://www.buzzador.com/affiliate/click.js" type="text/javascript">
</script>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-23410745017598429472011-05-24T00:40:00.000+03:002011-05-24T00:40:23.542+03:00Erään ajanjakson loppu ja VALOPakko myöntää, että koen taas jonkinlaista haikeutta. Inhoan tiettyjä elämänmuutoksia ja haluaisin mielelläni jumittua mukaviin elämäntilanteisiin. En niinkään protestoi muutoksia vastaan vaan ruikutan, valitan sekä haikailen mielessäni. Nyt tälläistä haikeutta luo lapsen pitkän päiväkotiuran päättyminen. Hyvästit on sanottava niin nykyisen ryhmän aikuisille kuin muiden ryhmienkin. Lisäksi meillä on ollut hyvin tiivis vanhempien verkosto, joiden kanssa olemme tulleet läheisiksi. Nyt on aika hyvästellä myös osa heistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgTAE45JwrihyphenhyphenIjohP_cfX3fonLGrZ-fo88CpIQhZmqepXtB7azPTGUF1CL2fG0Ymnlx4CIAMRZG0nqzjZkOO94GBm5LFEGwbJoAGEwHLjWRdti1mahLki8lgWYqTZmJYtgksdwMEzGIA/s1600/Kuva+140.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgTAE45JwrihyphenhyphenIjohP_cfX3fonLGrZ-fo88CpIQhZmqepXtB7azPTGUF1CL2fG0Ymnlx4CIAMRZG0nqzjZkOO94GBm5LFEGwbJoAGEwHLjWRdti1mahLki8lgWYqTZmJYtgksdwMEzGIA/s320/Kuva+140.jpg" width="320" /></a></div><br />
Mutta kohti uusia tuulia ja koitoksia kohden mennään. Poika on ajatuksiltaan jo varsin valmis koululainen. Mukaan samalle luokalle tulee seitsemän kaveria ja naapurin muksuja on samassa koulussa. Ei siis mitään syytä murehtia. Arki vain muuttuu. On ollut pitkä aika kulkea viisi vuotta aamuinilloin päiväkodille. Samalla olen ollut hyvin onnekas, koska poikani on saanut olla koko uransa samassa päiväkodissa ja samojen aikuisten turvallisessa huostassa. Se on sen verran onnekasta, että jopa minäkin muistan olla ääneen asiasta kiitollinen. Ja esikoulu oli maailman parasta. Lapsilla oli tilaa olla omia itsejään. Heillä oli oikeus toteuttaa itseään ja siihen kannustettiin. Aivan mahtavaa!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWP2vK2CfZpmmtD2FajWQN60KgXOEVuPQ23KUedtKadhh-0qmdD6W5O8WDKFdcQ3g8r4IdawvkvaEsulzFRMNZDtSX9jSc47259xqf9TI2ewvcz9PSEyEuP3B0aIp1AUCxTbLUdxCLOx0/s1600/Kuva+147.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWP2vK2CfZpmmtD2FajWQN60KgXOEVuPQ23KUedtKadhh-0qmdD6W5O8WDKFdcQ3g8r4IdawvkvaEsulzFRMNZDtSX9jSc47259xqf9TI2ewvcz9PSEyEuP3B0aIp1AUCxTbLUdxCLOx0/s320/Kuva+147.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;">VALO</div>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-82062323167206482272011-05-23T01:14:00.004+03:002011-05-23T01:20:03.898+03:00Onnellinen<iframe src="http://www.youtube.com/embed/7kwM_AXWnNw?fs=1" allowfullscreen="" frameborder="0" height="295" width="480"></iframe><br /><br /><p>Taas kerran olen miettinyt onnellisuutta ja sitä mistä se koostuu. En edelleenkään usko pysyvään onnellisuuteen, minusta me ihmiset olemme siihen yleensä liian tyytymättömiä. Tahdomme lisää asioita saatuamme entiset haluamisemme ja löytäessämme "täydellisen" ihmissuhteen tahdomme usein vertailla sitä joko mielikuvitteelliseen tai vaikkapa mielikuvaamme naapureiden parisuhteesta, joilloin olemme taas kohdassa tyytymättömyys.</p><p>Minusta onnellisuus koostuu pienistä onnen palasista, jotka ovat ripoteltuina elämiimme. Niiden palasten huomaaminen on minusta oleellinen taito onnellisuuden kokemiseen yhdessä tyytymättömyyden hallinnan kanssa. Pienten asioiden havaitseminen ja niistä nauttiminen. Kuinka vaikeaa!! Paljon helpompaa olisi kiinnittää epäkohtiin huomio ja valittaa, eikös??? Itse uskon myös siihen, että pitää ymmärtää olevansa itse avain omaan onneensa. Tällä tarkoitan, ettei onnea voi sitoa kehenkään muuhun tai johonkin tiettyyn asiaan."Olen onnellinen vain jos oot munkaa" tai "Oon onnellinen vain jos saan...". Minusta siis.<br /></p><p>No, niinpä kävin tuumasta toimeen ja listasin viikonlopun pieniä onnen hiukkasia omasta elämästäni:</p><p>- Ihana putkimies korjasi samalla tiskikoneen asennuksen ihan vain hyvää hyvyyttään. Kiitin häntä viestillä.</p><p>- Kaupasta löytyi IHANA kilon jäävuorisalaattikassi!!</p><p>- Paras ystävä lähetti ihan muuten vain sydän viestin, jossa luki "ajattelen sinua".</p><p>- Mies oli vuokrannut Prinsessa-leffan ja jopa jaksoi sen katsoa.</p><p>- Marsu oli keksinyt tavan sulloa itsensä heinätelineeseen ja oli hellyyttävän onnellinen sieltä pois päästessään.</p><p>- Työkaveri soitti ja tunsin ääretöntä onnea hänen olemassaolostaan.</p><p>- Poika löytyi seikkailultaan ehjin nahoin.</p><p>- Pieni ja iso mies kuorsaavat nyt vierekkäin.</p><p>- En onnistunutkaan tappamaan ihania, violetteja kukkiani vaan lämmin vesi pelasti ne!</p><p>- Lähetin 40 litraa leluja lastenkotiin Viipuriin.</p><p>- Pesukone hajosi, mutta suostui pesemään vielä viimeisen koneellisen loppuun hieman autettuna.</p><p>- En löytänyt hyviä mansikoita, mutta löysin ihania viinirypäleitä ja fetajuustoa.</p><p>- Onnistuin siirtämään pojan kasvattaman herneen uuteen ruukkuun.</p><p>- Allergialääkkeet tehosi ja silmätkin taas tekevät omaa päätyötään..</p><p>- Tunnen itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi, vaikka välillä onkin ylämäkiä.<br /></p><br />"<span style="font-style: italic;">On niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on. On niin helppo elää nyt ja tässä."</span>Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-72727307737561320662011-05-23T00:35:00.000+03:002011-05-23T00:35:05.822+03:00ArkeniJa kaskas, sanoi KasKas. Niin siinä taas kävi, että ARKI ajoi ohi blogien kirjoittelun ja kaiken muunkin.<br />
<br />
Tämä kulunut aika on ollut täynnä <i>JUHLIMISTA, sähellystä, TEKEMISEN TOHINAA ja kyllä - työkiireitäkin. </i>Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin - juhlistimme meidän koko perheen synttäreitä. Ja koska härkinä meille on omanapa hyvin läheinen, oli jokaista - myös meitä aikuisia - juhlistettava asian mukaisin menoin... Juhliminen ja juhlat ovat kuitenkin minusta ihania ja rakastan niitä järjestää! Meillä asuu suvut kaukana ja vieraitakin käy suhteellisen satunnaisesti eli synttärit, kissanristiäiset, vaate-sekä kynttiläkutsut ovat mun juttuni!!<br />
<br />
Tässä on minulle rakas kuva arjesta. Lähetin sen aikaisemmin mainitsemaani tutkimukseen itselle tärkeistä hetkistä arjessa. Mies ei varmasti ymmärrä miksi pidän tästä kuvasta, joten olkoot tämä meidän salaisuus, jookos??<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvDni0M6xU4BHHDEyyNgBt1aKsuJ2IinEmwVMZdl2f8t9oLjOpvgkSAKmHMFFp3qJTNGR0hkQOexkx5fQ1324gFLl5PSlxuT7eE4_ZpJGDjGvyHwmymXutF_CcLa5xbBW-KzirRdGM_NM/s1600/Kuva0136.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvDni0M6xU4BHHDEyyNgBt1aKsuJ2IinEmwVMZdl2f8t9oLjOpvgkSAKmHMFFp3qJTNGR0hkQOexkx5fQ1324gFLl5PSlxuT7eE4_ZpJGDjGvyHwmymXutF_CcLa5xbBW-KzirRdGM_NM/s320/Kuva0136.jpg" width="240" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Tämä kuva on otettu viikonloppuisena aamuna. Viikonloppuna arki on parhaimmillaan. Lökötellään kalsareilla. Syödään ja lökötellään lisää. Tässä kuvassa poika on hävinnyt baballeen painissa, mikä on jäänyt kaivertamaan mieltä. Kostoksi hän lukitsi tupakoivan baban parvekkeelle ja on suunnitelman onnistumisesta aidon riemuissaan. Mitä ihanin arjen hetki!!<br />
<br />
Juuri näistä kiireettömistä hetkistä minä nautin kaikista eniten! Ne ovat meidän perheellemme suhteellisen uutta, koska mies oli monta vuotta työssä, joka ei säälinyt perhearkea. Kaikki sympatiani kaikille niille perheille, jotka edelleen joutuvat jaksamaan ääriolosuhteissa!! Uskokaa parempaan huomiseen ja muistakaa nauttia niistä pienen pienistä hetkistä, niin vaikeaa kuin se onkaan!!Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3505205125543786309.post-85687466901534078812011-05-23T00:08:00.000+03:002011-05-23T00:08:46.032+03:00HulluaTällä kertaa saatte nautittavaksenne useamman kuvan liittyen hulluuteen. Oli ihan tosi hullua juhlistaa vappua näin lähellä pääsiäistä!! Viime viikolla herkuttelimme äitini upeissa notkuvissa pöydissä ja tänä viikonloppuna katosi järki kokonaan ja taas notkuivat pöydät herkuista:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLuPaaa6nUNNKWTbCEnGMKIlfo3D5s5qL73HRawRn7wqI2dzQBEhQne1Q7du3_54N6WVrhqRk2lZWUxD2a4z6eI7kwrEk5PRv0XlASoO7nhf-JFmFsiF2k8Qm0KOVp5IiolUp-4fIubIs/s1600/Kuva0083.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLuPaaa6nUNNKWTbCEnGMKIlfo3D5s5qL73HRawRn7wqI2dzQBEhQne1Q7du3_54N6WVrhqRk2lZWUxD2a4z6eI7kwrEk5PRv0XlASoO7nhf-JFmFsiF2k8Qm0KOVp5IiolUp-4fIubIs/s320/Kuva0083.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
Ja mikä pahinta - toukokuu on meidän perheen juhlakuukausi muutenkin!! Ensin äitienpäivä, sitten minun syntymäpäivä, sitten pojan (niitäkin tänä vuonna juhlitaan kahteen otteeseen), sitten vielä miehenkin synttärit. HUH!! Kerrassaan kreisiä!! Täysin hullua!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwtEUt1nDtwHIVUcf7Y1q5MlJJ2JKoJZVXNbw9LHYiyQHSrgBxTvdL087SKaH5I6KHNpI7HnSgR5HYXSp05WoysueuDDlWgxaX2hLKU26jmjN9Mv6R4RDceD_q5H_DY-cReJ2X56hC00A/s1600/12052011009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwtEUt1nDtwHIVUcf7Y1q5MlJJ2JKoJZVXNbw9LHYiyQHSrgBxTvdL087SKaH5I6KHNpI7HnSgR5HYXSp05WoysueuDDlWgxaX2hLKU26jmjN9Mv6R4RDceD_q5H_DY-cReJ2X56hC00A/s320/12052011009.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBMJZAbpt3QJzMu1rDps4hDHx5dAJPG_NQe9fbTTfDrfNqT9wLGFTcr8VZum9Qm40JCfAkVjOBvgofnT_C9SppDNcRcOjC3VSWx-LweWwGxBNtMSGHM60YDL0EW-eAm04Myho2mU_2SbM/s1600/Kuva+067.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBMJZAbpt3QJzMu1rDps4hDHx5dAJPG_NQe9fbTTfDrfNqT9wLGFTcr8VZum9Qm40JCfAkVjOBvgofnT_C9SppDNcRcOjC3VSWx-LweWwGxBNtMSGHM60YDL0EW-eAm04Myho2mU_2SbM/s320/Kuva+067.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB0SxOmSE749YB_MPHuxibfg8JOgb72R1OWoSsID6ZoEzROKITgHnin0KsIODD7KPv1TZ2SYhs1d6IZobGnsX5_Z5_vN7iw09zbjvNQomGf5w68Gy2BAO1gSZEeOZniz7NQFbF0eQgtOM/s1600/Kuva+083.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB0SxOmSE749YB_MPHuxibfg8JOgb72R1OWoSsID6ZoEzROKITgHnin0KsIODD7KPv1TZ2SYhs1d6IZobGnsX5_Z5_vN7iw09zbjvNQomGf5w68Gy2BAO1gSZEeOZniz7NQFbF0eQgtOM/s320/Kuva+083.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDbaRcy0_CK1h2_3ZLGdqod1UEw22_TuQkR5v95ZKP3PFUMd7Zf07uJBVx-6aBldhzTiqB0QGlEH719XcifKYuJmuCid83APyTJHvoUx4XLaCULwSXq0iV2q9nXfk9RaenqCUartJwurE/s1600/Kuva+088.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDbaRcy0_CK1h2_3ZLGdqod1UEw22_TuQkR5v95ZKP3PFUMd7Zf07uJBVx-6aBldhzTiqB0QGlEH719XcifKYuJmuCid83APyTJHvoUx4XLaCULwSXq0iV2q9nXfk9RaenqCUartJwurE/s320/Kuva+088.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKeijdpKLSL7-yn8vf3NIdrLUbdLhinvRg79ceAy19IwgVZ6Ggw6m31PURkZlIyOfWo4Ygq5t-ugTaxQbgpdMvNhvgBGfeHZbic9Mi7TblrqiKg7W6nwYCrVeETjwEhWTVHKhbVVgHA0s/s1600/11052011001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKeijdpKLSL7-yn8vf3NIdrLUbdLhinvRg79ceAy19IwgVZ6Ggw6m31PURkZlIyOfWo4Ygq5t-ugTaxQbgpdMvNhvgBGfeHZbic9Mi7TblrqiKg7W6nwYCrVeETjwEhWTVHKhbVVgHA0s/s320/11052011001.jpg" width="320" /></a></div><br />
Nyt PITÄISI pärjätä loppu vuosi herkuitta... ;-) Jotenkin rohkenen epäillä. Hulluus senkuin jatkuu ja uusia kissanristiäisiä ootellaan, että olisi taas hyvä syy leipoa kakku...Boncukhttp://www.blogger.com/profile/09947370477387951911noreply@blogger.com0