Viimeinen paiva

Eilen oli mahtavat aallot merella. Aalloilla oli kunnolla korkeutta, mutta myos kunnon kuohut, juuri taydelliset siis!

Paatimme miehen kanssa vieda poika ekaa kertaa kanssamme harrastamaan vanhaa huviamme - aaltohyppelya! Tiedattehan, ensin kahlataan juuri sopivan kauas - niin, etta jos et hyppaa, aalto lentaa paasi yli, mutta hyppaamalla viela pystyt sen ylittamaan. Ja kun jaloista alkaa menna voima, palaat rantaan aaltojen avulla ja lopuksi saat lekoilla kuohuissa. Oli aivan mahtavaa! Ymmarran taas niin hyvin niita surfaajia, jotka matkaavat maapalloa ristiin rastiin taydellisten aaltojen perassa. Se meren voima ja adrealiinin kuohahdus!!


İltapaivalla paatin viela lahtea shoppailemaan Tekirdağ uuteen ostariin Tekiraan. Kavimme syomassa, ostamassa vahan kirjoja kotiin vietavaksi ja kengat alesta. Lisasin 'haluan' listalle painekattilan, jota on tuotekehitelty vuosien varrella niin, etta minakin osaisin sita nyt kayttaa... myos leipakone teki vaikutuksen :-D Ylakerran Madossa istuskellessa huomasin yllatyksekseni olevan markkinapaiva ja niin ilta-auringossa viela hyppelimme sen lavitsen. Poitsu loysi itselleen viela pari tarkeys sotilaslentokonetta, mina tyydyin vain tutkimaan pakkaavia myyjia.

Kotona vuokralaiset olivat vaihtuneet. Kylamme on ollut nyt taydempi turisteista kuin koskaan ja kukaan ei oikeastaan tieda miksi. On tosi surkeaa katsoa tiella laukkujen paalla nukkuvia lapsia, kun majapaikkoja vain ei enaa ole. Meillakin on kuistin sohvatkin jo 'vuokrattu'. Meille alakertaan tuli kaksi perhetta- toinen on joka vuotinen asiakas perheineen, toinen mielettoman kaunis aiti kahden kauniin lapsensa kanssa. Heilla on Sultan Ahmetilla tanssiyritys ja he jarjestavat turisteille tanssikursseja. İllalla sitten tietenkin tanssittiin naapurin laulajan tahdittamana. Mies osti nargilen (vesipiipun) ja siihen vesimeloonia. Ei ole mun juttu,mutta vieressa tuoksuu hyvalle ;-)

Tanaan on ollut sopivan pilvista pakkaamiseen. Siina on ihan hirmuinen homma, kun tavarat pitaisi saada niin, etta paasen viela lapsen kanssa otogarilta metrolla kentalle. Turkissa on se erinomainen piirre, etta taalla tietaa saavansa apua tarvittaessa eli uskaltaudun ottamaan 3 laukkua... Rakas anoppini yllatti aamulla antamalla lahjaksi juuri sen lampun, jota olen ihastellut iltaisin. En ymmarra miten han tiesi, koska en ole asiasta puhunut eika han ole edes nahnyt minun sita ihastelevan! Liikutuin kuitenkin kyyneliin, koska han oli aamutuimaan kavellyt pitkan matkaa lampun takia ja kun selkakin on kipea...

Mies lahti viemaan pojat viela veneretkelle ja syomaan paarynoita. Pakko myontaa, etta vahan janskattaa kuinka ikava sita viela tuleekaan nyt kuukauden eron aikana !!(nain meidan kesken ;-) )

Minka ikaisena saa menna naimisiin?

Niin, minka ikaisena saa menna naimisiin? Ja kuka kenenkin kanssa?


Siinapa meidan viime paivien lounaiden puheenaiheet.


Mieheni aiti on jo parin vuoden aikana katsellut lukuisia 'napakymppimaisia' ohjelmia ja leikillaan (siis ollessamme varmasti kahden) olemme pohtineet minka vanhemmista herroista kelpuuttaisimme kumppaniksi hanelle. Pari vuotta sitten kuitenkin opin asian olevan ihan ehdoton tabuu etenkin mieheni kohdalla. 'Aiti pysykoot yksinaisena leskena ja uskollisena isalleen lopun elamaa, iso piste.'; oli hanen ainoa kommentti. Asia yllatti minut, koska moista ehdottomuutta en ole ennen havainnut. Hanhan on ollut tanaankin puolustamassa naapurissa asuvaa laulajaa (vaihtamassa sukupuolta), jonka naapurit kylla hyvaksyi, mutta ilmeisesti eilen saapunut puoliso oli sitten liikaa. Okei, aivan eri asiat, mutta tosiaan ehdottomuus yllatti !


Aitinsa on oikeastaan samalla kannalla sinallaan, etta mieheni isa oli hanen elamaakin suurempi rakkaus. Koko kyla kertoo edelleenkin tarinoita heidan suuresta rakkaudesta ja kuvista seka taustatyostani paatellen mieheni isa on ollut suuri, hieno mies.

Toisaalta on aikamoisen yksinaista, kun on jo 10 vuotta elanyt kirjaimellisesti yksin - kalyilla on omat perheet ja anopit, me asutaan hyvin kaukana. Toki kaikkien luoksi voi menna, mutta eihan se nyt missaan nimessa ole sama asia!


No, nyt asia taas nousi pinnalle, kun naapurimme, 70-vuotias mies meni eilen juhlallisesti naimisiin 60-vuotiaan lesken kanssa. Kaikki heidan 8 lasta oli juhlimassa mukana ja sinut asian kanssa. Siinapa sita meidan talon 'kolmelle lapselle' pohdittavaa, kun katselivat uuden onnen loytaneen vanhanparin onnea!! Pidin itseni turvallisesti poissa keskustelusta ja mielipidettakin kysyttaessa vetosin vain kultturellisiin eroihimme :-D


Sinallaan kuitenkin aika mielenkiintoinen aihe - kylassa edelleenkaan ei voi olla yhdessa ilman avioliittoa, mutta kapea on skaala, jotka 'saavat' menna naimisiin! Ei paljoa ikaeroa, ei liian nuori, ei liian vanha, ei mielellaan eri rotua, jne. Ja edelleen taalla voi herattaa keskustelua kertomalla muutamat faktat Suomen vapaammasta tyylista! (huomaattehan nyt, etta tama tosiaan on KYLA ja nain ei siis ole kaikkialla Turkissa!)

Asia tuskin etenee edelleenkaan mihinkaan, joten jatkan asian sivusta seuraamista ja ihmettelemista!

Gittim, geldim.

Niin vain sitten minakin sairastuin. İhan tuosta vain. Ja voi jarkytys mika tauti!

Olimme kalyjen, anopin ja muksujen kanssa rannassa jatskilla, kun luulin etta nyt lahtee taju. Ei mitaan vinkkia ennen, napsista vain ja tauti paalla. Niin lahdin laahustamaan kotio kertomatta sen suuremmin syita, koska en halunnut huolestuttaa muita (kuullostaako tutulta? :) )ja kotiin paastessani ryhdyinkin kuumaan suhteeseen kylpyhuoneemme kanssa. Sen jalkeisesta elamasta ei silta iltaa ole mitaan havaintoa. Jossain vaiheessa sairastuvalle oli liittynyt myos puoliso samassa tilassa, mutta hanen loputtomalla tuurillaan tautinsa oli yhdella tyhjennyksella ohi. Toista oli omalla kohdallani.

Seuraavana paivana kuuntelin lisaneuvoja ja pohdintoja syista. Jos en nostanut paatani sangysta kaikki meni hyvin, mutta kummasti oli poitsulla aitille asiaa ja eihan siita paikoillaan olosta tullut mitaan lopulta. Niin sitten kuuma suhde jatkui ja olo huononi.
Lopulta anoppi antoi huolehtivalle miehelle (jonka huolehtivaisuus pohjautui nyt nimenomaan omaan kurjaan kokemukseensa ;-) ) 'Hae apteekista PİİKKİ!'. Ja kuin tyhjasta serkut ja oma muksu toitotti kuorossa 'nyt pistetaan PİİKKİ'. Se on se viimeinen helpotus. Vaivaan kuin vaivaan! Siina vaiheessa olin itse jo niin tokkurassa, ettei yksi piikki sinne tai tanne enaa jaksanut vaivata...

Niin tuli piikki ja illan piikittajaksi valittiin... tattadataa! ylakerrassa vuokralla (=lomalla) oleva ELAKKEELLA oleva sairaanhoitaja. Mies tietysti otti asiasta kaiken ilon irti ja demostroi monesti kuinka taman sairaanhoitajan kasi jo vahan tarisee, mutta toki osuu sentaan viela kankkuun. EİPAS JAKSANUT NAURATTAA SİİNA TİLANTEESSA!! (nyt kyllakin ;) ). Tama sairaanhoitaja oli kylla ihan viimeinen valinta, niinkuin ulkonaollisesti - jos sekoitatte mielikuvanne karjakosta ja hyvin vanhasta mummosta, niin lahella olette...

Mutta hei, tassa sita taas purskutetaan ja elama on İHANAA !

Tautia pukkaa

Pari paivaa sitten alkoi kumma sairastelu kujallamme. Ensin ylakerran vuokralaisten molemmat pojat alkoivat oksennella ja tarisivat vaikkei kuumetta ollutkaan. Hetkea myohemmin miehen serkun lapset alkoivat oirehtia samoin. Sen jalkeen toinen kalyista. Sitten keskikerroksen muksut ja lopuksi eilen illalla oma poika tyhjensi vatsansa monesti.


Kotitohtorit diagnosoivat seuraavan:


- liikaa aurinkoa.
- elimet ovat vilustuneet liiasta uimisesta
- kalaa on syöty jugurtin kanssa
- liikaa hapokkaita juomia
- joku on katsonut pahalla
- lapset ovat istuneet kylmalla kivetyksella


Kotitohtorit neuvoivat seuraavaa:


- oksennuksen jalkeen kahvinpurua kielelle
- keitettya sitruunaa sekoitettuna minttuun
- makeaa nescafea
- antibiootti pistos tarvitaan


Lopulta pahiten sairaana olevat vietiin yolla sairaalaan, jossa laakari totesi viruksen olevan taudin aiheuttaja ja siihen auttavan levon, syömattömyyden ja kunnon nesteytyksen.


Kukapas sita olisikaan taas yabanci gelinia kuunnellutkaan?? :-D

Aurinkoa, sukulaisia ja teeta.

Nyt olemme paasseet lomarytmiin ! Pakolliset sukulaisvierailut on tehty ja nyt vain naatiskellaan! Paivat seuraavat toisiaan ja ajantaju on kadonnut. Loman syvin olemus siis lieneen saavutettu!


'Aamulla' (eli noin 11-12) heraamme ja laitamme suuren poydan kuistille notkumaan aamiaisherkuista. Hedelmia, vihanneksia, tuoretta leipaa, börekia, poğaçaa, munakasta ja teeta. Ohikulkevat naapurit ja ylakertojen vuokralaiset liittyvat aamiaiselle sattuman varaisesti ja omaa vakeakin on talla hetkella 12. Aamiaista istutaan kunnon tovi ja maailman parannus aloitetaan.


Aamiaisen jalkeen jaamme jokaiselle tehtavat. 19 huoneessa on talla hetkella vain yksi pidempi aikainen vuokralainen eli jokaiselle riittaa puuhaa vuokralaisten vaihtuessa. Yhdessa hommat hoituvat nopeaan.




Sitten onkin paivauinnin vuoro. Kavin hankkimassa Tekirdağsta kunnon snorklausvalineet kyllastyttyani jatkuvasti vuotaviin laseihini ja nyt on kerrassaan ihana paastella ulapalle kunnon rapyloin. Poitsu sai tanakin vuonna itselleen kumirengasveneen, jolla on helpompi uida ja minunkin helpompi suojella korvia vedelta. Loysimme taaltakin korvasilikoonia eli poitsu pystyy myos viime kesana opittua sukeltelua jatkamaan. Mika suuri helpotus!



Uinnin jalkeen kipaisemme Jandarman pupuja ja kilpikonnia ruokkimaan. Tana vuonna kilpikonnia on kaksi - hervottoman isot maakilpikonnat ja pupuja kolme - nekaan ei mitaan pikku kaneja ;-) Sotilaat ovat olleet taas hurjan ystavallisia piemta poikaa kohtaan ja poitsu taas on pakahtua sotilaiden vastatessa pojan esittamaan asentoon...





Sitten taas syodaan. Ruokaa tehdaan taas koko kylan annos, mutta kummasti ei koskaan mitaan jaa jaljelle. Poitsu pitaytyy varautuneessa, varittomassa ruokavaliossaan, mutta me muut taidamme syoda kaiken eteen asetetun. Anoppi on tana vuonna ollut paakokki, koska on jattanyt rantailut sikseen.


Mukulat (isotkin) taipuvat pienella kiristyksella paikkareille, jolloin itse olen nautiskellut kirjallisuudesta. Toistaiseksi ihan vain homppaa.


Sitten iltauinnille. Maailman parasta uida laskeutuvassa auringossa kalojen keskella. Muksut nakee ilman liikkeitakin kum balığın liikkeet. İtseani kiinnostaa rapujen ja kotiloiden hommailut.


İltapesun, ruoan ja laittautumisen jalkeen koko koori lahtee 'iltaelamaan'. Yleensa ensin kiertelemme vahaiset ostosmahdollisuudet, sitten ostamme pussillisen auringonkukan siemenia ja jyrsimme ne silla aikaa, kun muksut jumppaa kylan uusissa jumppalaitteissa. Jumppalaitteet on kylla mainiot - siella hiihtaa mummot ja mammat rinnakkain! Ja etta on hauskaa!


Aikamme kierreltya siirrymme çaybahceen, jossa tana vuonna ei esiinny ihana, lahjakas tuttumme Ulas vaan toinen vahintaan yhta lahjakas ja ihana, Gökhan. Molemmat miehet ovat taalla pikku julkimoita, jotka kohahduttavat tekosillaan ja vahan ravistelevat normeja. Molemmat myos vetavat joka ikinen ilta aivan uskomattoman shown.


Sitten onkin aika taas keittaa pannullinen teeta ja juoruilla pitkalle yohon. Tana vuonna meilla on ollut mita mielenkiintoisempia henkiloita vuokralla jo tana lyhyena aikana, jonka olen taalla ollut. Mika onkaan mielenkiintoisempaa kuin kuunnella ihmisten tarinoita teelasi kadessa hiljenevassa yossa??


ps. kielsin muksuilta playstationin, tietsikan ja telkan koko loman ajaksi. Tyhma aiti, mutta jotenkin oli kamala huomata, etta nyt edella mainitut ovat vallanneet tamankin kylan... muksut ei viihtyisi rannallankaan vaan nettikahviloissa vain!!


ps2. unohdin kameran remmit kotiin, eli kuvituksen saatte vasta myohemmin...

Neuvoja

Tanaan olen tarkkaillut tilanteita, jossa minua on neuvottu tai kommentoitu seka tilanteita joissa itse olen kommentoinut tai neuvonut jotain.


Aamu;


- hain aamun lehden kaupasta ja neuvoin myyjaa avaamaan jalkapallo-kerailysarjan laatikon ja myymaan minulle vain yhden pussillesin tarroja. Myyja olisi myynyt koko 100kpl:n paketin hintaan 1 ytl.


- vuonna yksi ja kaksi haissamme ollut naapuri tuli paivittelemaan poikamme kasvua ja kysymaan miksi emme tee jo toista lasta. Vetosin taas tyossa kaymiseen, koska olen todennut sen olevan ainoa pateva syy olla hankkimatta toista. Naapuri kuitenkin muista viela muistuttaa, etta kylla se kardeş olisi hyva hankkia.


-toinen naapuri huikkasi kommenttia hiuksista. Uusi leikkaus on hyva, mutta varina vaalea olisi parempi. Sanoin pitavani mustasta vaihteeksi. Tama naapuri kysyi mielipidetta koiransa nilkuttamiseen, jota pyysin vain nayttamaan elainlaakarille.



Paiva;


- naapurin yenge pyysi kanssaan valitsemaan varia aitaan. İtse ostin petseja ylakerran kattoon. Yengen mielesta minun olisi pitanyt laittaa sukat jalkaan nain kylmana paivana. Myontelin, mutta mielessani suunnittelin uimaretkea, koska tallaisella ilmalla nakee paljon kaloja.


- Ostin tummaa petsia, johon kaikilla tuntui olevan kommentoitavaa. Kaikki kuitenkin myontyivat odottamaan lopputulosta. Hermo meinasi menna kun maaliliikkeen mieskin pahoitteli miehelleni myyneensa minulle kyseisen varin. 'Ne yapim, yenge istedi...'- meinasi todella saada veren kiertamaan!!



- Takanaapurin mielesta en olisi saanut leikkauttaa nain lyhyeksi. Onneksi hiukset taas kasvaa! ;)


- Kaly pyysi apua vauvan ruokien kanssa, jolloin kerroin kikkakolmosia mita tein poitsun kanssa pienena. Eniten meilla on selvasti kulttuurieroja lapsiin liittyen!!!



Ja ilta on vasta nuori, aivan varmasti neuvominen jatkuu... :-D

İstanbul

Erittain monen mutkan kautta taalla sita ollaan!


Miehen piti tulla paivaa meita muita ennemmin, mutta kuinka ollakkaan olin vahingossa bookannut lennon heinakuulle kesakuun sijaan (uskomatonta huolimattomuutta!) ja tottakai huomasimme asian vasta lentokentalla. Kello 03.30. Ja jotta elamassa olisi vahan enemman jannitysta, kaikki lahilennot olivat taynna ja ostamaamme lippua ei saatu vaihdettua! Niinpa sitten mies joutui odottelemaan pari paivaa ja tuli lopulta meidan muiden perassa. Parempi niin kuin ei ollenkaan. Sekaan ei ollut kaukana, silla lennot oli pitkalti ylibuukattuja ja esimerkiksi meidan lennolle ei mahtunut 10 henkiloa!

İstanbulin ja minun suhde on ainutlaatuinen. Rakastun siihen valittomasti yha uudelleen heti lentokentalla. Aanet, tuoksut, syke, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki - kaikki kasin kosketeltavissa. Kaikki kietoo minut aina uudelleen pauloihinsa ja olen myyty. Niinkuin joku englanninkielisista bloggaajista kirjoitti; 'İf İstanbul was a person, İ would be on my knees right now'. Sellainen on suhteemme.



Siskoni ja hanen miehensa tulivat mukaamme, joten nama ensimmaiset nelja paivaa olemme juosseet turistinahtavyyksissa. İhan hyva vaan, 10 vuoden aikana en niissa ole viela kaynyt eli jo on aikakin! Se on vahan sama, kun joku Suomessa tulee kaymaan ja sitten mennaan Suomenlinnaan, jossa ei kylla muuten tule kaytya... Eraalla museolla nain vanhan ystavani ja olin taas pakahtua tunteisiini. Emme ole olleet missaan yhteydessa 10 vuoteen, mutta pienella vilkaisulla taas tunnistimme toisemme ja oli kuin emme olisi koskaan olleetkaan erossa. Han oli saanut harmaata ohimoilleen (karismaa vain lisaa!!) ja mina aaky-kaakylaisen kylkeeni. Sama asenne elamaan oli kuitenkin molemmilla edelleen havaittavissa ja sita siina hetken kakatimme.



Aaky-kaakylainen oli mukanani myos nettituttua , Karoliinaa, tavatessani ja ehti lounastapaamisella selittaa yhden jos toisenkin faktan Bakuganien maailmasta.İhana oli kuitenkin nahda ja jutella. Monta asiaa jai kysymatta vasynytta lasta komennellessani, mutta ensi kerralla ilman lasta? ;)



----------------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt olemme vihdoin mieheni kotikylassa ja aaaahhhhhh!! taalla on elama niin rauhallista!! Paivat polskuttelemme muksujen kanssa Marmara meressa ja keraamme rapuja, simpukoita ja ties mita matelijoita, jotka sitten vapautamme kotiin lahtiessa.



Tanaan loysin pohjasta uskomattoman kauniin simpukan. Tutkin sita keskella hiljaista merta kelluen ja ymmarsin jotain syvallista elamasta. Jotain mita en nyt osaa pukea sanoiksi, mutta jotain mika oli tarkeaa oivaltaa. Aikani simpukkaa pyoriteltyani pudotin sen takaisin pohjaan muidenkin loydettavaksi.





Kylla tama lomailu vaan on ihanan vapauttavaa!!