Sitä sun tätä

Ja niin täällä nökötetään kotosalla. Pojalla kuumetta, mikä todennäköisesti johtuu alipaineisista korvista. Ei auta kuin odotella perjantain erikoislääkäriä, joka tekee putkituspäätöksen. Antibiootteja lääkärit eivät enää määrää hyödyttöminä. Itseäni 4. putkitus kammotuttaa. Tai ei itse putkitus vaan se, että taas nukutetaan. 5. nukutus 6 vuoden aikana, yaiks :-/ Ja sitten on vielä se suojaava panta, mikä ei 6-vuotiasta houkuttele! No, asia kerrallaan...

Lauantaina mekin jännitimme Mangaa. Mies lähti muiden turkkilaisten mukaan jännittämään yhdessä ison screenin ääreen, me pojan kanssa laitoimme kotoisan piknikin pystyyn ja valvoimme tappiin asti kotona. Puhelimitse ja netitse hengessä oli mukana ystävät niin Hollannissa, Norjassa, Saksassa kuin Turkissakin. Ólee nykyteknologia!! Ve AFERIN Manga!! Semifinaaleissa en Saksan kappaletta huomannut ollenkaan, mutta nyt se kuullostaa kyllä ihan hyvälle ja sitä on tullut rallateltua eilisen päivän.



Eilinen oli oiva todistus siitä, että krapulaisen olotilan saa hankittua itselleen ilman pisaraakaan alkoholia. Aamu meni täysin telkkarin äärellä toipumiseen, onneksi sunnuntai aamujen ohjelmistossa tulee mahtavia sisustusohjelmia, joista voi ammentaa ideoita mielinmäärin. Eilisistä ohjelmista pakkomielteeksi muodostui parvekkeen sisustus, jota aloitin toteuttaa pikku hiljaa. Vanhaan pirttipöytää purkaessani sain purkaa kaikki sisälle jääneet aggressiot, oli se sen verran haastavaa paloittelua ruuvarilla ja kirveellä !! Seuraavaksi vuorossa on vanhojen partsikalusteiden petsaus tummaksi ja lattialaattojen maalaus. Huoh. Ei mun lempparihommia!





Puolen päivän jälkeen aloitimme pihatalkoot, joihin osallistui yllätävän monet naapurit. Haravointia, tupakan tumppien nyppimistä, kukkien istutusta ja rupattelua. Lopuksi tarjolla oli kunnon herkut, tosin itse sain vielä paljon parempaa, kun turkkilainen ystävättäreni tuli yllärikyläilylle mukaanaan padallinen suluköfteä, subörekiä ja tuoretta leipää. Iltapäivä kuluikin joutuisaan ensin meillä juoruillen ja sitten poikien tahdosta heille siirtyen. Tutkimme kesän matkatarjontaa - aivan mielettömiä vaihtoehtoja edullisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ! Tulee olemaan vaikeuksia päättää minne sitä suuntaisikaan!

Rosmo istuu vankilassa, poliisi matkalla pidättämään muut.
Kunnon perinneleikki!

Mutta nyt siis podetaan korvia ja kuumetta kotona. Ja otetaan päivä kerrallaan. Huoh.

70 faktaa minusta

Facebookissa jo tovin on kiertänyt pyyntö avautua 70 faktan verran.

Teen sen täällä mieluummin.

1. Joudun nykyään laskemaan ikäni sen muistaakseni. Hmm??
2. En ole mitenkään sinut laskennallisen ikäni kanssa. Josko olen koskaan ollutkaan.
3. Miehellä oli tänä vuonna todellinen ikäkriisi. Niin kova, etten asiasta uskaltanut edes kuittailla.
4. Biologinen kelloni tikittää KOVAA.
5. Käyn asiasta suurta sisäistä keskustelua. Haluanko? Enkö halua?
6. Opiskelen suomi toisena kielenä kokonaisuutta.
7. Haluaisin palata kokoaikaiseksi opiskelijaksi.
8. Mutta en ole varma liittyykö haluni siihen, että yhdistän opiskelun huolettomuuteen. Mikä ei siis nykyään ei toteutuisi.
9. Suurin este opiskelulle olisi kuitenkin opinnäytetyö tai gradu.
10. Ja se etten osaisi päättää mitä opiskella.
11. Haluaisin myös takaisin ulkomaille. Kunnon töihin.
12. Mutta jänistin ja peruutin haastatteluun osallistumisen ja toisella kertaa jänistin uudelleen enkä ottanut työtä vastaan.
13. Toisaalta nautin nykyisestä työstäni.
14. Mutta en osaa pitää puoliani byrokratiaa ja politiikkaa vastaan.
15. Inhoan politiikkaa.
16. Välillä koen, että en aikuistu.
17. Töissä olen usein ihmettelen mielessäni hyvin menneen palaverin jälkeen, olinko se todella minä joka puhuin.
18. Olen toipuva materialisti.
19. Se on pitkän itsetutkiskelun ja harjoittelun tulos.
20. Nykyään kannatan materialisten arvojen sijaan henkiseen hyvinvointiin satsausta.
21. Edellä mainittu havainto on tuonut elämään paljon hyvää.
22. Rakastan silti kaikkea kaunista.
23. Mutta olen oppinut ettei kaikkea tarvitse omistaa.
24. Samalla olen oppinut ettei ketään voi omistaa eikä edes kahlita.
25. Ja että meistä jokainen tekee elämässään omat ratkaisut.
26. Se mikä sopii minulle ei ehkä sovi sinulle.
27. Haluan oppia olemaan arvostelematta ihmisten valintoja ja ymmärtää enemmän.
28. Suvaitsevaisuus on tärkein arvoni.
29. Olen ollut monesti pääpölkyllä puolustaessani ystäviäni ja tärkeäksi kokemiani asioita.
30. Olen Amnestyn, GreenPeacen, SPRn ja Animalian jäsen.
31. Rasismi ja ennakkoluulot saavat minut näkemään punaista.
32. Tutustun uusiin ihmisiin helposti.
33. Luotan liikaa ja joskus olen liian avoin.
34. Silti minulla on 10 lähintä ystävää, joihin luotan 100% ja jotka merkitsevät minulle kaikkea.
35. Olen myös saanut nenilleni pahasti luottaessani. Ja toipunut.
36. Ja oppinut itsestäni etten pysty antamaan anteeksi tietyn rajan jälkeen.
37. Ihmiset kertovat minun olevan hiljainen ja ihailevat rauhallisuuttani.
38. Itse koen itseni puheliaaksi ja eläväiseksi.
39. Inhoan kysymystä "Miten sä oot noin rohkea?". Mitä siihen voi edes vastata?
40. Uskon enneagrammiin ja erilaisiin persoonallisuustyyppeihin.
41. Uskon myös, että ihmisten tulisi ottaa vanhat perusarvot käyttöön.
42. Koen olevani Turkissa kotonani.
43. Pelkään menettäväni läheisiäni.
44. Erityisesti pelkään äitini, isäni ja mieheni äidin vanhenemista.
45. Osa päätöksistäni perustuu heidän vanhenemiseen.
46. Haluaisin asua kommuunissa, jossa kaikki rakkaat olisivat lähelläni.
47. Joskus toivoisin olevani uskovainen, jolloin maailma olisi helpommin selitettävissä.
48. Mutta olen siihen liian kyyninen ja kriittisesti ajatteleva.
49. Unelmoin eräästä talosta mieheni kotikylän rannassa.
50. Jotenkin luotan sen vielä saavani. Jonain päivänä.
51. Vuosina '97-'01 pääsin liikkuvan elämän makuun.
52. Syytän noita vuosia joka vuotisesta kevätlevottomuudestani.
53. Onnellisimmillani olen matkalla.
54. Matkan määränpäällä ei ole niin väliä.
55. Ilman vastuuta ja velvollisuuksia haluaisin viettää vuoden backpackerinä Aasiassa.
56. En kestä hiljaisuutta.
57. Enkä yksinäisyyttä.
58. Rakastan clubeja ja yöelämää.
59. Jos menen aikaisin nukkumaan, koen menettäväni aikaa.
60. Olen jättänyt palan sydämmestäni kolmeen maahan.
61. Minun ei ikinä pitänyt mennä naimisiin.
62. Mieheni ei ikinä pitänyt mennä naimisiin.
63. Olemme joutuneet opettelemaan parisuhteessa elämisen.
64. Meillä ei ole aivan tyypillinen avioliitto. Josko sellaista edes on.
65. Teininä ennustaja ennusti minulle käsialastani.
66. Ennustukset ovat pitäneet paikkansa. Vain asutut maat ovat olleet erit.
67. Äitini näkee etiäisi, joista saan kylmiä väreitä.
68. Olen luvannut pojalleni kaksi marsua Turkista palattuamme.
69. Haluaisin itselleni bokserin.
70. Nautin elämästä.

Pientä pintaremonttia perjantaina

Aamulla puhalsi puhuri läpi asunnon, kun mies oli fiksusti jättänyt koko kämppään läpivedon. Mitä opin?

Läpiveto = kaksi hyvin yönsä nukkuvaa miestä = energisempi päivä

Sen verran on kuitenkin äidin opit takaraivossa, etten pysty opimaani itse toteuttamaan vaan vetelen ikkunoita säppiin sitä mukaan, kun mies niitä aukoo.

Poitsu ennätti aamulla yhteisten 45 minuutin aikana hermostua kunnioitettavat 3 kertaa. Ensin herne oli nenässä väärän leivän takia. Seuraavaksi "oma lelu"-kiellon takia ja tämän aamun viimeinen palkokasvi juuttui hengityselimeen, kun typerä äiti kielsi vielä crocksitkin. Ei ole aamuihminen tämä meidän jälkikasvumme (ja miten olisikaan, kun ei kukaan muukaan ole tässä perheessä??).

Päiväkodeilla oli varsin seesteistä. Kerrankin oli aikaa vain puhua, puhua, puhua niiden kullannuppujen kanssa, jotka sitä puhetta niin kovin tarvitsevat. Muistutus itselle - rauhoita itsesi perustyölle, se antaa paljon !

Kotimatkalla kieppasin IHAN ITSEKSENI VAIN kirjastoon. Mikä nautinto uppoutua selailemaan uusien kirjojen takakansia !! Koska "Toista Maata" on edelleen kesken, päädyin olemaan lainaamatta itselleni mitään, mutta lastenkirjallisuuden puolelta tein varsinaisia löytöjä; Ensimmäinen eläintietokirjani, Nokikätkön ritarit ja kuuhiisi, Hirmuhommeleita, Huviksi ja haitaksi ... Saa nähdä kelpaako yhä kriittisemmälle pienelle miehelle!

Kotona oven takaa löytyivätkin pihakaverit, jotka pyysivät mukaan ulkoilemaan pojan aseineen. Annoin vapauden leikkiä kallioilla ja huomasin taas äidillisen kömmähdykseni, kun mies tuli naureskellen parvekkeelta:

Mies: Noniin, nyt jonkun äiti kysyi "kuka sulle antoi aseen?" ja

poika vastasi "no, Jaan baba antoi" .

Minä: Voi ei, mä unohdin, ett voi olla ettei kaikki saa leikkiä aseilla!!

Mies: No, nyt naapurit miettii kouluttaako se Al Bundyn perhe tulevia terroristeja :-)

Minä: Aivan takuulla miettii.

Hauskaa asiassa oli se, että minä ne aseet annoin, mutta pojat AINA kertoo "Jaan baban" antaneen/luvanneen kaikkea. Aina. Maine siis alkaa olla melkoinen :-) Ja se, että sukunimemme kuullostaa terrorijärjestön tytärsiivekkeeltä mikä ei ollenkaan paranna mielikuvia supisuomalaisten keskuudessa. Jaksamme vitsailla aiheesta varmaan ikuisesti.

Perjantaisiivous sai aikaan energia puuskan, jonka innoittamana päätin vähän pintaremontoida pitkästä aikaa kylppäriä:

Koruille oma naulakko ja pesukone sai morsiuspukunsa päälle...

Ja nyt ollaan siinä vaiheessa iltaa, että karjalanpiirakat paistuvat uunissa iltapalaksi ja on aikaa nauttia vaniljainen kahvi lempparikupista ennen pojan etsimistä pihan kallioilta iltapesulle.

I love Fridays !

Kesäisissä fiiliksissä

Lomaan aikaa vaikka kuinka, mutta fiilikset vaan kasvaa!

Ensin tunnelmaan pääsee tietysti säiden lämmetessä, sitten keväisten juhlien myötä ja nyt loppu huipennuksessa sitten tietysti toivotellaan hyvää lomaa jo lomille jääville asiakkaille ja kolleegoille. Suorastaan kärsimystä olla se viimeinen lomalle jäävä, tosin vähintään yhtä haikeaa on palata lomilta ensimmäisenä ;-)



Vaikka onkin mahtavaa olla duunissa, jossa auringosta pääsee halutessaan ulos nauttimaan on silti töissä olo kesäkeleillä epäinhimillistä ! Ainakin itse huomaan jo unelmoivani kesäyön hiljaisista maanteistä, Turkin lämpimistä rannoista ja snorklaamisesta viimeisissä auringon säteissä...

Autoon vaihdoin jo kesäbiisit soimaan ja myönnetään... kirjoitin jo muistettavista asioista!! (tosin toteutan viimeisen yön pakkausperiaatteita...). Maanantaina vietimme poitsun kanssa kaksin pihamme kalliolla "Oi ala jo kesäloma"-piknikkiä ja tänään pengoin varaston löytääkseni viime vuonna tilaamani helmisandaalit. Sen tosin myönnän olevan jo melkeinpä yltiöpositiivista näinä vesisateisina päivinä, jolloin itsekin hiippailen mustissa villasukissa ;-)

Mutta on se vaan IHANAA, kun kesä tulee ja saa vain olla !!

(...ja vaikka leipoa keksejä pyjamassa... ;-) )

Muistoja ja fiilareita

Kesä lähestyy ja yksi, jos toinenkin on tänä vuonna suuntaamassa matkaansa Istanbuliin. Ja koska ennen siellä asuimme sekä joka vuosi sinne suuntaamme, tulee annettua omia menovinkkejä sinne matkaaville tutuille. Tänään annoin vinkiksi sen kaikkein rakkaimman. Ruokailun entisessä kodissamme.

Viime kesänä siskoni tuli ensimmäistä kertaa Istanbuliin ja päätin näyttää hänelle eräänä iltana meidän ensimmäisen kodin. Niin illan hämyssä sitten laskeuduimme mäkeä alas ja edessä avautui suunnaton yllätys. Entisestä kotikadustani oli tehty ranskalainen ravintolakatu.

Katu oli ennen rähjäinen, ehkä hieman pahamaineinen, mutta toisaalta täynnä aitoa elämää ja ihmisiä, jotka sitä elämää olivat nähneet. Asuimme siellä vajaan vuoden ja tutuksi tulivat niin kadun pienet marketit kuin setä, joka jaksoi päivästä toiseen myydä vanhaa elektroniikkaa puisilta kärryiltään. Alakerrassamme asui 10 henkinen perhe kolmiossa ja yläkerrassa kaltaisemme nuoripari ensi asunnossaan. Lumisena muuttopäivänämme kaikki olivat meitä auttamassa.




Nyt tilalle oli projektin avulla rakennettu hyvin kaunis ravintolakatu. Kaikki talot oli korjattu ja meidän asuttama uusikin talo oli saanut uuden, ranskalaisemman, ilmeen ylleen.

http://www.fransizsokagi.com/

En tiedä miksi jouduin sellaisen tunnekuohun ylle, siinä kadun alussa portailla istuessani, mutta pystyin vain itkemään ja hokemaan "mitä ne ovat tehneet kadulleni?". Ja itse olin tuolta kadulta lähtenyt ja ollut palaamatta 5 vuoteen !! Ehkä se oli merkityksellinen, koska se oli meidän ensimmäinen yhteinen asuntomme? Ehkä koska siihen liittyy niin paljon positiivisia muistoja? Ehkä koska olin niin kovin halunnut talon näyttää pojalleni, jota se kiinnosti?

Nyt, vuoden ensi näkemän jälkeen, olen asian kanssa sinut ja osaan jo iloita talon sekä kadun saamasta uudesta elämästä. Uskon, että myös muut kadun asukkaat ovat löytäneet uuden paikkansa kaupungista, toivottavasti vähän helpommista elinoloista.

Mutta sydämmessäni vanha Cezayir Sokak säilyy aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä diasarjassa entinen asuntomme näkyy neljännessä diassa oikealla toisena talona.
Fransiz sokak

Jos minulla ei olisi lasta

Heti ensimmäiseksi haluan kaikkien tietävän, että RAKASTAN LASTANI yli kaiken ja pidän äitinä olosta, enkä yleensä haaveile "lapsettomuudesta" enkä myöskään kadu yhtään mitään PÄINVASTOIN. MUTTA myönnän, että elämäni olisi hyvin erilaista, jos lasta ei olisi. Tekisin hyvin erilaisia asioita kuin normaalisti nyt teen ja hyvin todennäköisesti tekisin myös hyvin erilaista työtä jossain ihan muualla.JA todennäköisesti nyt kirjoittaisin blogiini aiheesta "Jos minulla olisi lapsi". Mutta siis...

Tällä viikolla poikani sai mahdollisuuden lähteä isovanhempiensa kanssa leirintäalueelle kesäisiin hommiin. Ja minä vastaavasti sain mahdollisuuden viettää lapsetonta viikkoa. Keskellä viikkoa huomasin, että tälläistä elämäni oli ennen lasta (mutta kuinka hyvin sen olenkaan unohtanut!) ja välillä tälläisestä elämästä NAUTTII suuresti.

Tiistaina oli pojan iki-ihana kevätjuhla. Keväisiä lauluja, herkkiä esityksiä, vuosien varrella tutuksi tulleita vanhempia ja tietysti se Suvivirsi. Kesän alun merkki.


Keskiviikko aamuna poika lähti matkaan isovanhempineen ja minä suuntasin töihin.Töiden jälkeen lähdimme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Prince of Persia ei ehkä ollut se suurin koettu elämys, mutta sisälsihän se toki tarpeeksi actionia miehelle ja silmänruokaa minulle. Leffan jälkeen jatkoimme hetkeksi terassille. MUN EKA KERTA !!

Torstaina aamuna oli tämän kevään toinen kevätjuhla, kello 16 kolmas kevätjuhla ja kello 17 neljäs. Kaikki juhlat olivat kauniita ja tallensin mielestäni kaikista viisaimmat sanat mieleeni:

" Vanhasta pöllöstä oppia sietää,
mitä vähemmän se luulee,
sitä enemmän se kuulee,
mitä enemmän se kuulee,
sitä enemmän se näkee ja tietää. "

Juhlien jälkeen juhlistimme kulunutta vuotta libanonilaisesta ravintolassa Helsingissä. Ruoka ja seura olivat mahtavaa! Monet ruokalajit osoittautuivat tutuiksi turkkilaisesta keittiöstä, mutta oli joukossa tuntemattomiakin yllätyksiä. Oma valintani - Sidr Djeer - osoittautui huippuvalinnaksi. Suosittelen! Kotiin palasimme uskomattoman kaunista, öistä Helsinkiä katsellen. 5 vuotta täällä suunnassa ja tuntuu, että vasta nyt olen havahtunut tutkimaan ympäristöäni !

Ja perjantai... töissä harjoittelimme leikkitaitoja ja sain eläytyä myymäläpäällikön sekä ylilääkärin rooliin. Kesäisessä puistossa muistelimme omaa lapsuutta hylkäämällä kengät kalliolle ja tunnustelemalla lapsuudesta tuttuja materiaaleja paljain varpain. Oman lapsen varhaiskasvatuskeskustelu oli iltapäivällä, jonka jälkeen oli aika toivottaa kolleegoille lämmintä kesää illallisen ja jätskin kera!


Kotiin päästessäni oli posti tuonut ihanan, odotetun yllärin: Toista Maata
ja jotta ilta olisi vielä onnistuneempi, sain lahjaksi purnukallisen suklaajädeä :-) Nyt valmistaudumme miehen bestiksen 40 vee juhlaan lähipubiin. Siitä tulee myös mun eka kerta.Siis ylipäätään missään pubissa.



Miten arki sitten eroaa siitä "Koska minulla on lapsi"-arjesta?
No, minun tapauksessani paljonkin, koska en yleensä lähde mukaan illanviettoihin, iltapalavereihin, iltamihinkään.Lapsi ei sinänsä rajoita mitään, mutta ainakin itseni ei tule lähdettyä. Arki on myös hyvin rutiineja täynnä ja näin "vapaa viikolla" rikon kaikki rutiinit heti.
Ja siis äidit, milloin ennätätte lukea +600 sivua häiriöttä tahi nukahtamatta??
Se on minun suuri suunnitelmani huomiselle... ja voih, kun olen sitä kaivannut !!

Kaava 4.52 ja raparperipiirakkaa

Rakas autoni sanoi "KRIIIIIIIIIIIIIIIIIIKS!!!!!!!".

Voi kyynel (!) ja soitto miehelle. Joka soitti ağbille ("veljelle").
Joka soitti tutulle huoltomiehelle.
Joka soitti minulle ja kysyi:
"YENGEEEE ("tutun vaimo", millainen ääni sieltä autostasi kuuluikaan?"
Jolle minä vastasin: "Sellainen "kriiiiiiiiiiks!!!" sieltä takaa".
Johon huoltomies, että "vayyy beee, oiskohan mennyt jarrupalat?"
Jolloin minä kyykistyn rakkaimpani takarenkaan puoleen
ja totean "kaskas, joku metalli siellä renkaan sisällä näyttää aika pahalta.".
Jonka jälkeen huoltomies soitti ağbille
ja kertoi myös jarrulevyjen tarvitsevan vaihtamista,
jolloin ağbi soitti miehelleni ja kertoi uusien jarrulevyjen tarpeesta,
joka kysyi "Koska mennään ostamaan?".

Kaava 4.52
" Miehesi on yhteisöllisestä kulttuurista. Hänen ei tarvitse toimia yksin.
Hän ei tee päätöksiä yksin. Hänellä on ağbit."

(kirjoitamme ystävän kanssa pilke silmäkulmassa kaavoja kokemuksen pohjalta)


RAPARPERIPIIRAKKA





Afiyet Olsun !

(ohje kinuskikissalta)