Jeesausta

Viime viikolla kerroinkin innostuksestani laittaa hyvä kiertämään. No, nyt sain siihen oivan mahdollisuuden !!

Pojan entisen päiväkotikaverin äiti oli laittanut facebookiin ilmoituksen, jossa etsi vauvalleen yökyläpaikkaa. Ilmoittauduin heti. Ookei, pyyteettömyyden rinnalla oli myös toive, että vauvelin yöhoito muistuttaisi mieleen myös niitä kurjempia muistoja vaavelin hoidosta ja mahdollisesti myös vähän laimentelisi tätä vauvakuumettani (vaiko kellon kovaa tikitystä??).


Suloinen mittarimato (kulkee eteenpäin mittarimadon tavoin) saapui illalla ja osoittautui kyllä niin helpoksi ja suloiseksi tapaukseksi, ettei kyllä ollut omiaan minkään kellon vaimennukseen !! Jopa poitsu oli myyty ja leperteli tytölle koko illan!! Eli kuumeilu jatkunee...


Toisen facebook ystäväni ja entisen luokkakaverini kanssa inspasimme toisemme kokeilemaan erästä ruokaan liittyvää haastetta - bongailemme seuraamistamme blogeista ja facebookista eri ruokia, joita sitten kokeilemme. Mä aloitin Karoliinan esittelemällä bulgurpilavilla, koska olen himoinnut sitä jo melkein viikon !! Vihreää paprikaa en muistanut ostaa, joten silppusin mukaan punaisia aineksia sitäkin enemmän. On se vaan NIIN hyvää !! Kiitos Karoliina!!














Tänään vuorossa on facebookista bongattu Ugandalainen ruokabanaani pähkinäkastikkeessa... vähän jänskättää!! ;-)

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Eilen lähdettiin muksun kanssa vanhempieni asuntovaunulle Laakasaloon. Mä olin asian pikkureissun suhteen hyvin epäilevällä kannalla, koska tuoreessa muistissa oli vielä ne HYTTYSET ja PAARMAT, joihin tärmäsin keväällä siellä vieraillessani. Mutta kuten aina, kun johonkin erehtyy epäillen suhtautua, reissu onnistui täydellisesti ja OLI HAUSKAA !!

Kesäinen tie, huollettu auto alla. Takapenkillä innokas muksu, joka esitteli mahdottomalla tahdilla uusia äänitehosteitaan (mistä niitä siunaantuukin niin monta pienestä suusta!!??) ja keksi matkapelejä. Ja radio Voicelta kunnon matkamusat. Karkkilassa pysähdyttiin maistelemaan kesän uutuusjädet (appelsiinisuklaa - sairaan hyvää!!) ja siinäpäs se matka hurahtikin!

Perillä Laakasalossa rauhoitin itseni riippumattoon kolmen viikon Menaisten kanssa. Muksu ennätti siinä ajassa tutustua naapurien lapsiin, juosta 1000 kertaa vaunun ja trampoliinin väliä sekä järjestää itselleen vierailun ystävänsä asuntovaunuun. Sitten pulahdimme järveen. Siihenkin suhtauduin ennakkoluuloisesti - kuparin kellertävä järvivesi ja tuuli meinasi saada minut pysyttelemään rannalla, mutta aaaah, mikä nautinto, kun sinne vihdoin pulahdin!! Ensimmäistä kertaa suostuin nousemaan vedestä vasta muksun jälkeen. Silloinkin pitkin hampain! Se tunne, kun kellut omassa yksinäisyydessäsi keskellä hiljaista järveä on mieletön! Siinä on aikaa hahmottaa oma olemassaolosi ja miettiä elämää. Joskus kun tuntuu, että edes siihen ei muka ole aikaa!

Uimisen jälkeen paistimme kunnon makkarat, jotka nautimme perinteisen vihersalaatin kera. Sitten jatkoin riippumattoilua, kunnes iltamyöhään ajelimme takaisin kotio. Vanhempieni kanssa sovimme, että otan paikan haltuun viikoksi ensi keskiviikosta. En malta odottaa !

Tänään ollaan pojan kanssa vain lökötelty. Tilasin luottoparturilta ajan iltapäiväksi ajatuksena saada jotain ruotua etuhiuksiin. Samalla ystäväni piipahtaa laittamassa kynteni. Haluan nyt kaikenlaisia hemmotteluja, sillä löysin pelottavan myhkyn selästäni. Meidän syöpäsuvussa kaikki löydökset ovat hyvin pelottavia ja nyt pitää vain keksiä paljon tekemistä ja ajateltavaa ennen maanantaita, jolloin vihdoin pääsen lääkärille sitä näyttämään. Tuskin se mitään sen kummempaa on, mutta kuten sanottua meidän suvussa asia on otettava vakavasti.

Murat Kursun - A Be Kaynana 2009

Aivan kerrassaan paras turkkilainen kappale ikinä! Tänä kesänä uskaltauduin ensimmäistä kertaa itsekin tänä tanssimaan, kun en kerta kaikkiaan enää voinut olla paikoillani!

Sinne ja tänne

On se uskomatonta kuinka juoksevat asiat kasautuu jopa kolmessa viikossa!

Tänään päätin hoitaa laskujen lisäksi vakuutusasiat, joiden luulin olevan helpot hoitaa. Niinpä ensin soitin vakuutusyhtiöön ja ilmoitin särkyneestä kamerasta sekä puhelimesta. Molemmissa on pienet viat (putosivat mokomat pöydältä!), mutta korjauttaa ne kuitenkin haluan, kun vakuutuksen kerran omistan. Täti puhelimessa kehoitti hakemaan arvion jostain liikkeestä ja viemään arviot, ostotositteet sun muut Ompun konttoriin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensimmaisten liikkeiden jälkeen ymmärsin kiertelyn olevan turhaa - nykyään valokuvaamot ja puhelin kauppiaat eivät tiedä laitteista sen enempää, vaan pakko oli suunnata Helsinkiin erikoisliikkeisiin. Niin sitten dösällä stadiin vaan...

Että Helsinki oli häikäisevän kaunis! Silmät pyöreinä katselin ympärilleni ja nautin nii-in suunnattomasti. Oli oikeastaan ihan hyvä poistua hetkeksi päivässä kyhäämästäni minä-minä maasta ja havaita, että älyttömän hyvin on meikäläisen asiat, kun on tavallaan koti kahdessa niin kauniissa paikassa. Ei siis kerrassaan mitään syytä vaikerrella!

No, asiaan... niin, ensimmäisen erikoisliikkeen setä naurahti ettei minun museokameraani (huom! 3 vuotta vanha) kannata korjata! Ja toinen erikoisliike lateli yhtä karua tekstiä puhelimestani. Joten nyt sitten odotellaan korvauksia molemmista. Jotenkin on kyllä hurjaa tämä kulutusmeininki - siitä vaan uutta tilalle ja vanhat roskiin!

Loppu päivän jatkoin samalla asia linjalla juoksemalla paikasta toiseen. Lopuksi olin kiukkuisempi kuin amppari ja mies ilmeisesti sen jotenkin vaistosi, koska soittaa pirautteli minun jonotellessa tuli kuumassa postissa niin monesti, että lopuksi en saanut puserrettua ystävällistä tervehdystä itsestäni ja pieni muotoinen riitahan siitä sitten saatiin aikaiseksi. Kerrassaan nostalgista riidellä puhelimessa!!
Kotiin saavuttua kummasti kylmä suihku, mansikkamehu ja Magnum Tempetation viilensi tunteen, niin että sain sovun hierottua ja ajatukset kokoon.

Jotain pehmenemistä lämpötila on aiheuttanut, koska iltapäivällä liityin yhden sun toisenkin lentoyhtiön memberiksi. Laskeskelin mielessäni, että jos jo aikaisemmin olisin sen tajunnut tehdä olisi tämän vuoden lennoista saanut kivasti jo kerättyä ilmaisen lennon plakkariin... no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Illan päätteeksi soitin tatuoijalle ja sovimme jo alustavan päivän uuden tatskan nakuttelulle. En oikeasti meinaa malttaa odottaa! Olen niin jahkannut ja huovannut kuvan kanssa - nyt olen aivan varma! Mielessä on jo itseasiassa seuraavakin, jonka aion tatuoittaa yläkerran naapurilla, jolta mies voitti biliksessä yhden tatuoinnin ...


Huomenna suuntaamme taas leireilemään joksikin aikaa. Tekee ihan hyvää olla hiljaisuuden keskellä ja rauhoittua. Tosin nyt on pakko myöntää, ettei sitten yhtään huvita, koska INHOAN niitä hyttysiä!! En sitten millään jaksaisi niiden ininää ja kutinaa...


PEEÄSSS - Kuvitin vihdoinkin edelliset tekstit, käykäähän kurkkimassa ;-)

Kotona Suomessa

Niin oli taas aika jäähyväisten. Niihin ei ikinä totu. Enää ei pysty itseään edes huijaamaan' että pianhan sitä taas nähdään - mikään ei elämässä ole niin varmaa kuin epävarmuus!

Herästyskello herätti 6.30, jolloin koko poppoo lahti poikaa ja minua saattamaan. Otogarilla sitten vuodatettiin kyyneleet ja vannottiin rakkautta. Se on niin raastava tunne heittää hyvästejä, kun haluaisi olla läsnä kahdessa paikassa! Raastavaa on myös luopuminen - tällä kertaa on luovuttava sen ihanan pienen vaavelin hoidosta, vaaveli on taapero, kun seuraavaksi nähdään! Niisk! Kovimmille otti kuitenkin jättää mies kotikonnuille, pakko se vain on myöntää... ja me sentään ei olla niin tiivis pari, etteikö erossakin oltaisi oltu!

Materialisti-minä sai taas tuntea käsivarsissaan (ihan hyvä vaan!) ostoksensa ja suoraan sanottuna hirvitti miten siirryn linja-autosta rinkan + kahden putkikassin + juuri heränneen lapsen kanssa metrolle. Onneksi kanssa ihmisten apuun voi aina luottaa ja niin kaksi ihanaa nuorta miestä rehki puolestani ja matkustamisemme kävi kerrassaan helposti! Lentoaikataulu ja jopa netitse tekemäni check-in:kin piti paikkaansa, joten pääsimme superkätevästi postille ja koneeseen. Tosin sille reitille osui muutama tax-free ja käsiin tarttui vierasvaraksi aitoa Tekirdaglaista rakia ja transformer, mikäpäs muukaan...

Koneessa viereen tuli muutama kiinalainen Euroopan kiertomatkalla oleva nainen. He olivat juuri kiertäneet pari päivää Istanbulissa ja suuntasivat nyt sitten tutustumaan Helsinkiin, josta matka jatkuu Tukholman kautta Osloon. Kaukaiset muistot tulvivat mieleen heitä seuratessa, sillä olimme ystäväni kanssa aikoinamme ohjatulla matkalla Kiinassa ja voi sitä ohjauksen määrää!! Juuri niinkuin tämäkin ryhmä, saimme mekin lippumme vasta sekunttia ennen hoo-hetkeä! Ja voi miten ongelmallisia ohjattavia olimmekaan!!

Suomessa meitä kentällä odotti pitkäaikaisen nettitutun tarjoama kotiinkuljetus! Ilmoitin facebookissa tarpeeni saada kuljetuksen kotiin ja kuinka ollakkaan oli onni myötä! Tämä hyväntahtoinen naisihminen sai minut kyllä niin hyvälle tuulelle ja taas kerran havahtumaan, että näinhän sen juuri pitäisi mennä - antaa, saada ja pyytää apua! Toivottavasti tulee tilanteita, että voin myös itse tarjota arkipäivän apua tarvitsevalle! Ihan huippua!

Ja kotona odotti siisti koti ja ikiomat vanhemmat lättyineen. Mikäpäs sen parempi kotiinpaluu??

Ulas Gürdal - Akillan

Ulaş Gürdal - Akıllan | video.mynet.com

Viimeinen paiva

Eilen oli mahtavat aallot merella. Aalloilla oli kunnolla korkeutta, mutta myos kunnon kuohut, juuri taydelliset siis!

Paatimme miehen kanssa vieda poika ekaa kertaa kanssamme harrastamaan vanhaa huviamme - aaltohyppelya! Tiedattehan, ensin kahlataan juuri sopivan kauas - niin, etta jos et hyppaa, aalto lentaa paasi yli, mutta hyppaamalla viela pystyt sen ylittamaan. Ja kun jaloista alkaa menna voima, palaat rantaan aaltojen avulla ja lopuksi saat lekoilla kuohuissa. Oli aivan mahtavaa! Ymmarran taas niin hyvin niita surfaajia, jotka matkaavat maapalloa ristiin rastiin taydellisten aaltojen perassa. Se meren voima ja adrealiinin kuohahdus!!


İltapaivalla paatin viela lahtea shoppailemaan Tekirdağ uuteen ostariin Tekiraan. Kavimme syomassa, ostamassa vahan kirjoja kotiin vietavaksi ja kengat alesta. Lisasin 'haluan' listalle painekattilan, jota on tuotekehitelty vuosien varrella niin, etta minakin osaisin sita nyt kayttaa... myos leipakone teki vaikutuksen :-D Ylakerran Madossa istuskellessa huomasin yllatyksekseni olevan markkinapaiva ja niin ilta-auringossa viela hyppelimme sen lavitsen. Poitsu loysi itselleen viela pari tarkeys sotilaslentokonetta, mina tyydyin vain tutkimaan pakkaavia myyjia.

Kotona vuokralaiset olivat vaihtuneet. Kylamme on ollut nyt taydempi turisteista kuin koskaan ja kukaan ei oikeastaan tieda miksi. On tosi surkeaa katsoa tiella laukkujen paalla nukkuvia lapsia, kun majapaikkoja vain ei enaa ole. Meillakin on kuistin sohvatkin jo 'vuokrattu'. Meille alakertaan tuli kaksi perhetta- toinen on joka vuotinen asiakas perheineen, toinen mielettoman kaunis aiti kahden kauniin lapsensa kanssa. Heilla on Sultan Ahmetilla tanssiyritys ja he jarjestavat turisteille tanssikursseja. İllalla sitten tietenkin tanssittiin naapurin laulajan tahdittamana. Mies osti nargilen (vesipiipun) ja siihen vesimeloonia. Ei ole mun juttu,mutta vieressa tuoksuu hyvalle ;-)

Tanaan on ollut sopivan pilvista pakkaamiseen. Siina on ihan hirmuinen homma, kun tavarat pitaisi saada niin, etta paasen viela lapsen kanssa otogarilta metrolla kentalle. Turkissa on se erinomainen piirre, etta taalla tietaa saavansa apua tarvittaessa eli uskaltaudun ottamaan 3 laukkua... Rakas anoppini yllatti aamulla antamalla lahjaksi juuri sen lampun, jota olen ihastellut iltaisin. En ymmarra miten han tiesi, koska en ole asiasta puhunut eika han ole edes nahnyt minun sita ihastelevan! Liikutuin kuitenkin kyyneliin, koska han oli aamutuimaan kavellyt pitkan matkaa lampun takia ja kun selkakin on kipea...

Mies lahti viemaan pojat viela veneretkelle ja syomaan paarynoita. Pakko myontaa, etta vahan janskattaa kuinka ikava sita viela tuleekaan nyt kuukauden eron aikana !!(nain meidan kesken ;-) )