LököLökö

Siinäpäs se oleellisin tästäkin päivästä. LököLökö.

Aamulla aloitettiin lököttelemällä perheenä sängyssä pitkään. Perinteinen perhekokous muuntui miehen suussa perhekokoomukseksi vain minua ärsyyttääkseen ja minä tietysti vielä vähän käänsin, että päästiin perheviherrykseen. Poika peiton alla leikki krokotiiliä, joka hyökki puraisemaan pupun hampaineen meistä paloja. Niitä rakkaus hetkiä, joita aina lapsen kasvaessa kaipailen.

Sieltä sitten yksitellen kömpien telkun ja netin ääreen lökölököilemään. Välillä matsi jotain hurjan tärkeää autopeliä. Mutsi keittiöön duunaamaan sunnuntaisafkaa, jota tänäin ajoi simppelisti curryyn eksynyt kana riisien kera. Vähän vihreää metsääkin taiteilin kanalle ja inan siemeniä naposteltavaksi.

Sitten olikin aika lunastaa edellisen päivän lupaukset ja viedä poika kaverinsa kera katsastamaan Saapasjalkakissan. Auton ikkuna oli taas sisäpuolelta tiiviisti jäässä ja sitä lämmitellessä ennätin unelmoida monet lämpimät maat ja kirota jokaisen lumikasan ympärilläni. Lopulta kuitenkin olimme jonottamassa sadan muun kanssa poppareita, limua ja vielä karkkejakin. Poikien istuessa näyttämössä, suuntasin itse viimeisen kerran alennusmyynteihin ja ystiskahville.

Ystiskahvit maistui ihanalle. Ystis on lapsuuden ystäväni, jonka kanssa asumme toisistamme vain 3km päästä, mutta jonka kanssa näemme lähinnä vain kotiseudulla jouluisin. Kuten muidenkin lapsuuden ystävien kanssa, juttu jatkuu kuitenkin aina siitä mihin viimeksi juttu on jäänyt. Niin nytkin. Sydäntä lämmitti ja nauroimme muistamaamme väitettä, jonka mukaan "ihmiset, joiden varpaat tunnistat, säilyvät ystävinä ikuisesti". Lapsuuden ystävien varpaat väitän edelleenkin tunnistavani.

Alesta löysin vain kivan, talvisen villahameen ja miehelle piirakkakaulimen.

Kotiin palatessa poitsu nukahti kutakuinkin heti ja oli raasu taas kuumeessa. Lienee taas korvat. Peitot päälle, lääkkeet ja yöunille. Itse hyppäsin villasukkiin ja sukelsin sohvan syöveriin peittojen alle katsomaan iki-ihanaa Will&Grace boksia. "Where's a Will, There's a Grace". Niin sitä sitten lietsoin itseni ystäväikävään. Yksi siellä, toinen täällä, mutta ei kukaan niinkuin Frendeissä tai Will&Gracessä. Epistä.

Moista tunnetta helpottamaan ostin sitten Istanbulin liput keväälle. Tai no Sünnet on se ykkössyy, mutta pakkohan tässä on myöntää olevansa innostuksesta sekaisin - ISTANBUL JA KEVÄT!! Viimeksi tapasimme keväällä täsmälleen 9 vuotta sitten eli JO ON AIKAKIN!! Vähän jänskättää rahatilanne, sillä ensi kuussa olisi Oslo, sitten Istari, sitten Varsova ja sitten pitäisikin taas olla rahat kerättynä Turkin reissuun... No, nyt se on sitten näytönpaikka säästeliäisyyden suhteen!! (mä olen niin huono säästämään!!).

" He knows not where he is going,
  For the ocean will decide -
  It's not the destination.....
.......It's the glory of the ride  !! "
           
                  (napattu FBstä)

Olo on hurjan levoton. Tekisi mieli, mutta ei tiedä mitä tekisi mieli. Jotain. Kaikkea. Välillä ei mitään. Vaihtaisko työn vai vaihtaisko auton? Ostaisko veneen vai lähtiskö meneen? Samalla olo on hirmu rauhaisa. Kaikki on hirmu onnellisesti ja hyvin. Onko se se mikä kihertää? Tiedä tuota, mutta matka kesään tulee olemaan haastava ja pitkä. Se on fakta.