maanantai 31. toukokuuta 2010

Sitä sun tätä

Ja niin täällä nökötetään kotosalla. Pojalla kuumetta, mikä todennäköisesti johtuu alipaineisista korvista. Ei auta kuin odotella perjantain erikoislääkäriä, joka tekee putkituspäätöksen. Antibiootteja lääkärit eivät enää määrää hyödyttöminä. Itseäni 4. putkitus kammotuttaa. Tai ei itse putkitus vaan se, että taas nukutetaan. 5. nukutus 6 vuoden aikana, yaiks :-/ Ja sitten on vielä se suojaava panta, mikä ei 6-vuotiasta houkuttele! No, asia kerrallaan...

Lauantaina mekin jännitimme Mangaa. Mies lähti muiden turkkilaisten mukaan jännittämään yhdessä ison screenin ääreen, me pojan kanssa laitoimme kotoisan piknikin pystyyn ja valvoimme tappiin asti kotona. Puhelimitse ja netitse hengessä oli mukana ystävät niin Hollannissa, Norjassa, Saksassa kuin Turkissakin. Ólee nykyteknologia!! Ve AFERIN Manga!! Semifinaaleissa en Saksan kappaletta huomannut ollenkaan, mutta nyt se kuullostaa kyllä ihan hyvälle ja sitä on tullut rallateltua eilisen päivän.



Eilinen oli oiva todistus siitä, että krapulaisen olotilan saa hankittua itselleen ilman pisaraakaan alkoholia. Aamu meni täysin telkkarin äärellä toipumiseen, onneksi sunnuntai aamujen ohjelmistossa tulee mahtavia sisustusohjelmia, joista voi ammentaa ideoita mielinmäärin. Eilisistä ohjelmista pakkomielteeksi muodostui parvekkeen sisustus, jota aloitin toteuttaa pikku hiljaa. Vanhaan pirttipöytää purkaessani sain purkaa kaikki sisälle jääneet aggressiot, oli se sen verran haastavaa paloittelua ruuvarilla ja kirveellä !! Seuraavaksi vuorossa on vanhojen partsikalusteiden petsaus tummaksi ja lattialaattojen maalaus. Huoh. Ei mun lempparihommia!





Puolen päivän jälkeen aloitimme pihatalkoot, joihin osallistui yllätävän monet naapurit. Haravointia, tupakan tumppien nyppimistä, kukkien istutusta ja rupattelua. Lopuksi tarjolla oli kunnon herkut, tosin itse sain vielä paljon parempaa, kun turkkilainen ystävättäreni tuli yllärikyläilylle mukaanaan padallinen suluköfteä, subörekiä ja tuoretta leipää. Iltapäivä kuluikin joutuisaan ensin meillä juoruillen ja sitten poikien tahdosta heille siirtyen. Tutkimme kesän matkatarjontaa - aivan mielettömiä vaihtoehtoja edullisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ! Tulee olemaan vaikeuksia päättää minne sitä suuntaisikaan!


Rosmo istuu vankilassa, poliisi matkalla pidättämään muut.
Kunnon perinneleikki!

Mutta nyt siis podetaan korvia ja kuumetta kotona. Ja otetaan päivä kerrallaan. Huoh.

lauantai 29. toukokuuta 2010

70 faktaa minusta

Facebookissa jo tovin on kiertänyt pyyntö avautua 70 faktan verran.

Teen sen täällä mieluummin.


  1. Joudun nykyään laskemaan ikäni sen muistaakseni. Hmm??
  2. En ole mitenkään sinut laskennallisen ikäni kanssa. Josko olen koskaan ollutkaan.
  3. Miehellä oli tänä vuonna todellinen ikäkriisi. Niin kova, etten asiasta uskaltanut edes kuittailla.
  4. Biologinen kelloni tikittää KOVAA.
  5. Käyn asiasta suurta sisäistä keskustelua. Haluanko? Enkö halua?
  6. Opiskelen suomi toisena kielenä kokonaisuutta.
  7. Haluaisin palata kokoaikaiseksi opiskelijaksi.
  8. Mutta en ole varma liittyykö haluni siihen, että yhdistän opiskelun huolettomuuteen. Mikä ei siis nykyään ei toteutuisi.
  9. Suurin este opiskelulle olisi kuitenkin opinnäytetyö tai gradu.
  10. Ja se etten osaisi päättää mitä opiskella.
  11. Haluaisin myös takaisin ulkomaille. Kunnon töihin.
  12. Mutta jänistin ja peruutin haastatteluun osallistumisen ja toisella kertaa jänistin uudelleen enkä ottanut työtä vastaan.
  13. Toisaalta nautin nykyisestä työstäni.
  14. Mutta en osaa pitää puoliani byrokratiaa ja politiikkaa vastaan.
  15. Inhoan politiikkaa.
  16. Välillä koen, että en aikuistu.
  17. Töissä olen usein ihmettelen mielessäni hyvin menneen palaverin jälkeen, olinko se todella minä joka puhuin.
  18. Olen toipuva materialisti.
  19. Se on pitkän itsetutkiskelun ja harjoittelun tulos.
  20. Nykyään kannatan materialisten arvojen sijaan henkiseen hyvinvointiin satsausta.
  21. Edellä mainittu havainto on tuonut elämään paljon hyvää.
  22. Rakastan silti kaikkea kaunista.
  23. Mutta olen oppinut ettei kaikkea tarvitse omistaa.
  24. Samalla olen oppinut ettei ketään voi omistaa eikä edes kahlita.
  25. Ja että meistä jokainen tekee elämässään omat ratkaisut.
  26. Se mikä sopii minulle ei ehkä sovi sinulle.
  27. Haluan oppia olemaan arvostelematta ihmisten valintoja ja ymmärtää enemmän.
  28. Suvaitsevaisuus on tärkein arvoni.
  29. Olen ollut monesti pääpölkyllä puolustaessani ystäviäni ja tärkeäksi kokemiani asioita.
  30. Olen Amnestyn, GreenPeacen, SPRn ja Animalian jäsen.
  31. Rasismi ja ennakkoluulot saavat minut näkemään punaista.
  32. Tutustun uusiin ihmisiin helposti.
  33. Luotan liikaa ja joskus olen liian avoin.
  34. Silti minulla on 10 lähintä ystävää, joihin luotan 100% ja jotka merkitsevät minulle kaikkea.
  35. Olen myös saanut nenilleni pahasti luottaessani. Ja toipunut.
  36. Ja oppinut itsestäni etten pysty antamaan anteeksi tietyn rajan jälkeen.
  37. Ihmiset kertovat minun olevan hiljainen ja ihailevat rauhallisuuttani.
  38. Itse koen itseni puheliaaksi ja eläväiseksi.
  39. Inhoan kysymystä "Miten sä oot noin rohkea?". Mitä siihen voi edes vastata?
  40. Uskon enneagrammiin ja erilaisiin persoonallisuustyyppeihin.
  41. Uskon myös, että ihmisten tulisi ottaa vanhat perusarvot käyttöön.
  42. Koen olevani Turkissa kotonani.
  43. Pelkään menettäväni läheisiäni.
  44. Erityisesti pelkään äitini, isäni ja mieheni äidin vanhenemista.
  45. Osa päätöksistäni perustuu heidän vanhenemiseen.
  46. Haluaisin asua kommuunissa, jossa kaikki rakkaat olisivat lähelläni.
  47. Joskus toivoisin olevani uskovainen, jolloin maailma olisi helpommin selitettävissä.
  48. Mutta olen siihen liian kyyninen ja kriittisesti ajatteleva.
  49. Unelmoin eräästä talosta mieheni kotikylän rannassa.
  50. Jotenkin luotan sen vielä saavani. Jonain päivänä.
  51. Vuosina '97-'01 pääsin liikkuvan elämän makuun.
  52. Syytän noita vuosia joka vuotisesta kevätlevottomuudestani.
  53. Onnellisimmillani olen matkalla.
  54. Matkan määränpäällä ei ole niin väliä.
  55. Ilman vastuuta ja velvollisuuksia haluaisin viettää vuoden backpackerinä Aasiassa.
  56. En kestä hiljaisuutta.
  57. Enkä yksinäisyyttä.
  58. Rakastan clubeja ja yöelämää.
  59. Jos menen aikaisin nukkumaan, koen menettäväni aikaa.
  60. Olen jättänyt palan sydämmestäni kolmeen maahan.
  61. Minun ei ikinä pitänyt mennä naimisiin.
  62. Mieheni ei ikinä pitänyt mennä naimisiin.
  63. Olemme joutuneet opettelemaan parisuhteessa elämisen.
  64. Meillä ei ole aivan tyypillinen avioliitto. Josko sellaista edes on.
  65. Teininä ennustaja ennusti minulle käsialastani.
  66. Ennustukset ovat pitäneet paikkansa. Vain asutut maat ovat olleet erit.
  67. Äitini näkee etiäisi, joista saan kylmiä väreitä.
  68. Olen luvannut pojalleni kaksi marsua Turkista palattuamme.
  69. Haluaisin itselleni bokserin.
  70. Nautin elämästä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Pientä pintaremonttia perjantaina

Aamulla puhalsi puhuri läpi asunnon, kun mies oli fiksusti jättänyt koko kämppään läpivedon. Mitä opin?
Läpiveto = kaksi hyvin yönsä nukkuvaa miestä = energisempi päivä
Sen verran on kuitenkin äidin opit takaraivossa, etten pysty opimaani itse toteuttamaan vaan vetelen ikkunoita säppiin sitä mukaan, kun mies niitä aukoo.

Poitsu ennätti aamulla yhteisten 45 minuutin aikana hermostua kunnioitettavat 3 kertaa. Ensin herne oli nenässä väärän leivän takia. Seuraavaksi "oma lelu"-kiellon takia ja tämän aamun viimeinen palkokasvi juuttui hengityselimeen, kun typerä äiti kielsi vielä crocksitkin. Ei ole aamuihminen tämä meidän jälkikasvumme (ja miten olisikaan, kun ei kukaan muukaan ole tässä perheessä??).

Päiväkodeilla oli varsin seesteistä. Kerrankin oli aikaa vain puhua, puhua, puhua niiden kullannuppujen kanssa, jotka sitä puhetta niin kovin tarvitsevat. Muistutus itselle - rauhoita itsesi perustyölle, se antaa paljon !

Kotimatkalla kieppasin IHAN ITSEKSENI VAIN kirjastoon. Mikä nautinto uppoutua selailemaan uusien kirjojen takakansia !! Koska "Toista Maata" on edelleen kesken, päädyin olemaan lainaamatta itselleni mitään, mutta lastenkirjallisuuden puolelta tein varsinaisia löytöjä; Ensimmäinen eläintietokirjani, Nokikätkön ritarit ja kuuhiisi, Hirmuhommeleita, Huviksi ja haitaksi ... Saa nähdä kelpaako yhä kriittisemmälle pienelle miehelle!

Kotona oven takaa löytyivätkin pihakaverit, jotka pyysivät mukaan ulkoilemaan pojan aseineen. Annoin vapauden leikkiä kallioilla ja huomasin taas äidillisen kömmähdykseni, kun mies tuli naureskellen parvekkeelta:

Mies: Noniin, nyt jonkun äiti kysyi "kuka sulle antoi aseen?" ja
poika vastasi "no, Jaan baba antoi" .
Minä: Voi ei, mä unohdin, ett voi olla ettei kaikki saa leikkiä aseilla!!
Mies: No, nyt naapurit miettii kouluttaako se Al Bundyn perhe tulevia terroristeja :-)
Minä: Aivan takuulla miettii.

Hauskaa asiassa oli se, että minä ne aseet annoin, mutta pojat AINA kertoo "Jaan baban" antaneen/luvanneen kaikkea. Aina. Maine siis alkaa olla melkoinen :-) Ja se, että sukunimemme kuullostaa terrorijärjestön tytärsiivekkeeltä mikä ei ollenkaan paranna mielikuvia supisuomalaisten keskuudessa. Jaksamme vitsailla aiheesta varmaan ikuisesti.

Perjantaisiivous sai aikaan energia puuskan, jonka innoittamana päätin vähän pintaremontoida pitkästä aikaa kylppäriä:

Koruille oma naulakko ja pesukone sai morsiuspukunsa päälle...

Ja nyt ollaan siinä vaiheessa iltaa, että karjalanpiirakat paistuvat uunissa iltapalaksi ja on aikaa nauttia vaniljainen kahvi lempparikupista ennen pojan etsimistä pihan kallioilta iltapesulle.

I love Fridays !


torstai 27. toukokuuta 2010

Kesäisissä fiiliksissä

Lomaan aikaa vaikka kuinka, mutta fiilikset vaan kasvaa!

Ensin tunnelmaan pääsee tietysti säiden lämmetessä, sitten keväisten juhlien myötä ja nyt loppu huipennuksessa sitten tietysti toivotellaan hyvää lomaa jo lomille jääville asiakkaille ja kolleegoille. Suorastaan kärsimystä olla se viimeinen lomalle jäävä, tosin vähintään yhtä haikeaa on palata lomilta ensimmäisenä ;-)



Vaikka onkin mahtavaa olla duunissa, jossa auringosta pääsee halutessaan ulos nauttimaan on silti töissä olo kesäkeleillä epäinhimillistä ! Ainakin itse huomaan jo unelmoivani kesäyön hiljaisista maanteistä, Turkin lämpimistä rannoista ja snorklaamisesta viimeisissä auringon säteissä...

Autoon vaihdoin jo kesäbiisit soimaan ja myönnetään... kirjoitin jo muistettavista asioista!! (tosin toteutan viimeisen yön pakkausperiaatteita...). Maanantaina vietimme poitsun kanssa kaksin pihamme kalliolla "Oi ala jo kesäloma"-piknikkiä ja tänään pengoin varaston löytääkseni viime vuonna tilaamani helmisandaalit. Sen tosin myönnän olevan jo melkeinpä yltiöpositiivista näinä vesisateisina päivinä, jolloin itsekin hiippailen mustissa villasukissa ;-)

Mutta on se vaan IHANAA, kun kesä tulee ja saa vain olla !!


(...ja vaikka leipoa keksejä pyjamassa... ;-) )

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Muistoja ja fiilareita

Kesä lähestyy ja yksi, jos toinenkin on tänä vuonna suuntaamassa matkaansa Istanbuliin. Ja koska ennen siellä asuimme sekä joka vuosi sinne suuntaamme, tulee annettua omia menovinkkejä sinne matkaaville tutuille. Tänään annoin vinkiksi sen kaikkein rakkaimman. Ruokailun entisessä kodissamme.

Viime kesänä siskoni tuli ensimmäistä kertaa Istanbuliin ja päätin näyttää hänelle eräänä iltana meidän ensimmäisen kodin. Niin illan hämyssä sitten laskeuduimme mäkeä alas ja edessä avautui suunnaton yllätys. Entisestä kotikadustani oli tehty ranskalainen ravintolakatu.

Katu oli ennen rähjäinen, ehkä hieman pahamaineinen, mutta toisaalta täynnä aitoa elämää ja ihmisiä, jotka sitä elämää olivat nähneet. Asuimme siellä vajaan vuoden ja tutuksi tulivat niin kadun pienet marketit kuin setä, joka jaksoi päivästä toiseen myydä vanhaa elektroniikkaa puisilta kärryiltään. Alakerrassamme asui 10 henkinen perhe kolmiossa ja yläkerrassa kaltaisemme nuoripari ensi asunnossaan. Lumisena muuttopäivänämme kaikki olivat meitä auttamassa.




Nyt tilalle oli projektin avulla rakennettu hyvin kaunis ravintolakatu. Kaikki talot oli korjattu ja meidän asuttama uusikin talo oli saanut uuden, ranskalaisemman, ilmeen ylleen.

http://www.fransizsokagi.com/

En tiedä miksi jouduin sellaisen tunnekuohun ylle, siinä kadun alussa portailla istuessani, mutta pystyin vain itkemään ja hokemaan "mitä ne ovat tehneet kadulleni?". Ja itse olin tuolta kadulta lähtenyt ja ollut palaamatta 5 vuoteen !! Ehkä se oli merkityksellinen, koska se oli meidän ensimmäinen yhteinen asuntomme? Ehkä koska siihen liittyy niin paljon positiivisia muistoja? Ehkä koska olin niin kovin halunnut talon näyttää pojalleni, jota se kiinnosti?

Nyt, vuoden ensi näkemän jälkeen, olen asian kanssa sinut ja osaan jo iloita talon sekä kadun saamasta uudesta elämästä. Uskon, että myös muut kadun asukkaat ovat löytäneet uuden paikkansa kaupungista, toivottavasti vähän helpommista elinoloista.

Mutta sydämmessäni vanha Cezayir Sokak säilyy aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä diasarjassa entinen asuntomme näkyy neljännessä diassa oikealla toisena talona.
Fransiz sokak

perjantai 21. toukokuuta 2010

Jos minulla ei olisi lasta

Heti ensimmäiseksi haluan kaikkien tietävän, että RAKASTAN LASTANI yli kaiken ja pidän äitinä olosta, enkä yleensä haaveile "lapsettomuudesta" enkä myöskään kadu yhtään mitään PÄINVASTOIN. MUTTA myönnän, että elämäni olisi hyvin erilaista, jos lasta ei olisi. Tekisin hyvin erilaisia asioita kuin normaalisti nyt teen ja hyvin todennäköisesti tekisin myös hyvin erilaista työtä jossain ihan muualla.JA todennäköisesti nyt kirjoittaisin blogiini aiheesta "Jos minulla olisi lapsi". Mutta siis...

Tällä viikolla poikani sai mahdollisuuden lähteä isovanhempiensa kanssa leirintäalueelle kesäisiin hommiin. Ja minä vastaavasti sain mahdollisuuden viettää lapsetonta viikkoa. Keskellä viikkoa huomasin, että tälläistä elämäni oli ennen lasta (mutta kuinka hyvin sen olenkaan unohtanut!) ja välillä tälläisestä elämästä NAUTTII suuresti.

Tiistaina oli pojan iki-ihana kevätjuhla. Keväis
iä lauluja, herkkiä esityksiä, vuosien varrella tutuksi tulleita vanhempia ja tietysti se Suvivirsi. Kesän alun merkki.


Keskiviikko aamuna poika lähti matkaan isovanhempineen ja minä suuntasin töihin.Töiden jälkeen lähdimme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Prince of Persia ei ehkä ollut se suurin koettu elämys, mutta sisälsihän se toki tarpeeksi actionia miehelle ja silmänruokaa minulle. Leffan jälkeen jatkoimme hetkeksi terassille. MUN EKA KERTA !!

Torstaina aamuna oli tämän kevään toine
n kevätjuhla, kello 16 kolmas kevätjuhla ja kello 17 neljäs. Kaikki juhlat olivat kauniita ja tallensin mielestäni kaikista viisaimmat sanat mieleeni:

" Vanhasta pöllöstä oppia sietää,
mitä vähemmän se luulee,
sitä enemmän se kuulee,
mitä enemmän se kuulee,
sitä enemmän se näkee ja tietää. "

Juhlien jälkeen juhlistimme kulunutta vu
otta libanonilaisesta ravintolassa Helsingissä. Ruoka ja seura olivat mahtavaa! Monet ruokalajit osoittautuivat tutuiksi turkkilaisesta keittiöstä, mutta oli joukossa tuntemattomiakin yllätyksiä. Oma valintani - Sidr Djeer - osoittautui huippuvalinnaksi. Suosittelen! Kotiin palasimme uskomattoman kaunista, öistä Helsinkiä katsellen. 5 vuotta täällä suunnassa ja tuntuu, että vasta nyt olen havahtunut tutkimaan ympäristöäni !

Ja perjantai... töissä harjoittelimme leikkitaitoja ja sain eläytyä myymäläpäällikön sekä ylilääkärin rooliin. Kesäisessä puistossa muistelimme omaa lapsuutta hylkäämällä kengät kalliolle ja tunnustelemalla lapsuudesta tuttuja materiaaleja paljain varpain. Oman lapsen varhaiskasvatuskeskustelu oli iltapäivällä, jonka jälkeen oli aika toivottaa kolleegoille lämmintä kesää illallisen ja jätskin kera!


Kotiin päästessäni oli posti tuonut ihanan, odotetun yllärin: Toista Maata
ja jotta ilta olisi vielä onnistuneempi, sain lahjaksi purnukallisen suklaajädeä :-) Nyt valmistaudumme miehen bestiksen 40 vee juhlaan lähipubiin. Siitä tulee myös mun eka kerta.
Siis ylipäätään missään pubissa.



Miten arki sitten eroaa siitä "Koska minulla on lapsi"-arjesta?
No, minun tapauksessani paljonkin, koska en yleensä lähde mukaan illanviettoihin, iltapalavereihin, iltamihinkään.Lapsi ei sinänsä rajoita mitään, mutta ainakin itseni ei tule lähdettyä. Arki on myös hyvin rutiineja täynnä ja näin "vapaa viikolla" rikon kaikki rutiinit heti.
Ja siis äidit, milloin ennätätte lukea +600 sivua häiriöttä tahi nukahtamatta??
Se on minun suuri suunnitelmani huomiselle... ja voih, kun olen sitä kaivannut !!

maanantai 17. toukokuuta 2010

Kaava 4.52 ja raparperipiirakkaa

Rakas autoni sanoi "KRIIIIIIIIIIIIIIIIIIKS!!!!!!!".

Voi kyynel (!) ja soitto miehelle. Joka soitti ağbille ("veljelle").
Joka soitti tutulle huoltomiehelle.
Joka soitti minulle ja kysyi:
"YENGEEEE ("tutun vaimo", millainen ääni sieltä autostasi kuuluikaan?"
Jolle minä vastasin: "Sellainen "kriiiiiiiiiiks!!!" sieltä takaa".
Johon huoltomies, että "vayyy beee, oiskohan mennyt jarrupalat?"
Jolloin minä kyykistyn rakkaimpani takarenkaan puoleen
ja totean "kaskas, joku metalli siellä renkaan sisällä näyttää aika pahalta.".
Jonka jälkeen huoltomies soitti ağbille
ja kertoi myös jarrulevyjen tarvitsevan vaihtamista,
jolloin ağbi soitti miehelleni ja kertoi uusien jarrulevyjen tarpeesta,
joka kysyi "Koska mennään ostamaan?".

Kaava 4.52
" Miehesi on yhteisöllisestä kulttuurista. Hänen ei tarvitse toimia yksin.
Hän ei tee päätöksiä yksin. Hänellä on ağbit."

(kirjoitamme ystävän kanssa pilke silmäkulmassa kaavoja kokemuksen pohjalta)


RAPARPERIPIIRAKKA





Afiyet Olsun !

(ohje kinuskikissalta)




sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ystävyys

Olen ollut onnekas ja saanut viettää vuoden aupairina Malesiassa 12 vuotta sitten.

Vuosi oli tietysti upea kokemus jo kulttuureineen, luontoineen ja kaikkena sinä mitä ympärillä tapahtui, mutta aivan ehdottomasti vuoden parasta antia oli se upea nuorten naisten joukko, johon sain siellä tutustua ja jonka mukana sain olla
Aasiaa tutkimassa.

Elämä kuljetti meitä hyvin eri suuntiin, ympäri ämpäri maailmaa, näyttäen välillä parastaan, välillä taasen pahintaan. Joukkomme hajaantui, elämä kannatteli. Silti, ainakin minun sydämmessäni, on ollut jokaisella naisella oma pieni paikka sydämmessäni ja heitä olen aika ajoin miettinyt mielessäni. Jokaisen pikkulinnun visertämän uutisen jälkeen on tullut itselle onnellinen olo - ystävällä on kaikki hyvin!

Nyt, kiitos facebookin, olemme taas löytäneet toisemme ja elämä on kuljettanut osan meistä jo samaan maahan. Tänään osa meistä tapasi. Reilun kymmenen vuoden jälkeen!! Oli ihana tunne nähdä taas ne tutut ihmiset, jotka olivat vuoden ajan tärkeä osa omaa elämää. Ne, jotka tekivät siitä ihanasta vuodesta niin ihanan. Ja oli ihana nähdä, että meillä kaikilla oli asiat hyvin ja pystyimme jatkamaan siitä mihin silloin 10 vuotta sitten jäimme. Sitähän se ystävyys on. Aina ei tarvitse olla läsnä. Aina ei pysty olemaan läsnä. Mutta siitä jatketaan, mihin viimeksi jäädään.


Ystävät ovat kuin tähtiä
vaikket aina näe niitä
tiedät, että ne ovat silti olemassa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

HulinaaHulinaa

Pullon pyöritystä laiskan äidin HopLop-synttäreillä.

oikeana syntymäpäivänä perinteinen retki Korkeasaareen.


kyllä vain. ikä ja ilot näkyy naamassa. 32 vuotta. ;-)

Kukkia, kukkia ja ihania lahjoja. Arjesta muistuttamassa työlista.
Muutos nro 3123

Ja niin vierähti viikko.
Juhlat toisensa perään, vieraita, KAKKUJA (namps...!!),lahjoja,lauluja ja rakkautta. PALJON.
Kunnes kaikkien juhlien jälkeen iski täysi väsy
mys ja tunne siitä, että rakkauden varasto on nyt kulutettu loppuun ja tämän mamman on parasta olla hetkisen ihan hiljaa kolossaan.
"Koloni" muodostin vihdoin tänään pihalle rästiin jääneiden aikakauslehtien ja kaupan alkoholittoman siiderin kera. Mikä nautinto!!



Ps. Mistä tietää, että kesä lähenee? No, siitä, etteivät lapset enää pysy sisällä. Crocksit ja sandaalit jalassa vilistävät lapset ovat nyt "ulkoistaneet" itsensä ja sisällä heitä näkee vain ruoka-aikoina :-) Niin parasta lapsuudessa!!

maanantai 10. toukokuuta 2010

HÄRKÄperhe

Meidän perhe on härkäperhe. Ensimmäisenä olen minä, 11.05.78 Sitten poikamme, 13.05.04 (jonka syntymäpäivän saimme valita) ja lopuksi vielä mieheni 18.05.75.
En sinällään usko horoskooppeihin, mutta kyllähän niitä silti tulee seurattua...
Meidän potretissa yhtäläisyyksinä on selvästi itsepäisyys, periaatteellisuus, rakkaus ruokaan, mukavuuden haluisuus ja tilannekomiikkaan liittyvä huumori. Selvästi kehitystä tarvittaisiin erimielisyyksien ratkaisuihin, koska kolme harvemmin voi olla oikeassa ja sarvet tahtovat takoa hyvässä hengessä.

Tässä hieman lisää, kaiken voi allekirjoittaa:

Härkä 20.4.-20.5.

Hallitseva planeetta Venus.

Näin Härästä sanotaan alan kirjallisuudessa:

Härkä on tähtikartan kärsivällisin merkki. Heidän luonteensa on järkkymätön ja periaatteissa pysyminen on kunnia-asia. Pitkäjänteinen ja sinnikäs Härkä rakastaa toimintaa, hän toimii heti eikä jää koskaan unelmoimaan. He pystyvät omistautumaan asioihin koko voimallaan, ja vievät minkä tahansa projektin loppuun asti.

Härät ovat taiteellisesti lahjakkaita, mutta eivät kuitenkaan liikaa häröileviä taitelijasieluja. Härän jalat ovat tiukasti maassa, yleensä polvia myöten.

Härät eivät vaadi paljoa ollakseen tyytyväisiä. Hekin haluavat rahaa, mutta eivät hankkiakseen materiaa vaan voidakseen suunnitella tulevaisuutta.

Härät rakastavat mukavuutta ja rentoutumista. He ovat hyviä kokkeja ja osaavat myös valita oikeat viinit. Härillä on paljon ystäviä heidän leppoisan luonteensa ansiosta. Heitä saa ärsyttää kauan ennen kuin he hermostuvat, mutta kun rajan yli mennään, antavat Härät harvoin anteeksi.

Härät ovat luonteeltaan tyyniä ja tasapainoisia. He mietiskelevät paljon ja ovat aistillisuudessaan herkkiä. Turvallisuuden tunne on Härille tärkein, ja sen eteen he ovat valmiita tekemään paljon töitä.

Härät ovat lempeitä ja rakastavia, ja siksi he ovat hyviä äitejä ja isiä. Perheensä eteen Härkä tekee mitä tahansa. Mukautuva ja vastaanottavainen Härkä on tähtikartan potentiaalisin pitkäaikainen parisuhdekumppani.

Ja sitten totuus…

Näin Härän kanssa seurustelleet sen ovat kokeneet:
Härkänainen:

Härkänaiset ovat jähmeitä ja hitaita. He eivät uskalla sanoa ääneen mitä ajattelevat, ja antavat asioiden kihistä sisällään. He tekevät päätöksensä aina auttamattomasti myöhässä. Tämä on yksi syy siihen, että he roikkuvat kauan huonoissa ihmissuhteissa.

Mustasukkainen ja omistushaluinen Härkänainen ei usko mitään mitä hänelle sanotaan. He epäilevät, että kaiken takana on kuitenkin jokin muu totuus. Härkänaiset tulkitsevat maailmaa omien sarviensa takaa, ja näkevät totuuden usein huonosti. He ovat myös jatkuvasti huolissaan maailman ja ihmisten pahuudesta. Jos Härkänainen tekee virheen, sen jatkuva miettiminen ja analysointi vie häneltä noin vuoden.

Härkänaiset eivät uskalla heittäytyä täysillä suhteisiin. Ainahan on vaarana epäonnistuminen, ja kun ei anna itsestään kaikkea, voi sen ennaltaehkäistä. Härkänaiset eivät tee aloitteita. Heidät pitää vain ottaa ja viedä. Härkänainen tarvitsee rinnalleen itsetuntoisen ja lempeän ihmisen.

Härkänaisten kumppaneilla on kova työ vakuuttaa jatkuvasti rakkauttaan. Se pitää aloittaa aamulla, ja lopettaa vasta illalla. Härkänaiset voivat herättää kumppaninsa yöllä vain kuulemaan toisen rakastavan edelleen.

Härkänaiset kestävät muutoksia huonosti

. He eivät suostu näkemään asioiden vaihtumista ja pysyvät itsepintaisesti samassa. Tämä ajaa Härkänaiset moniin epäonnistumisiin esimerkiksi ihmissuhteissa.

Kun jääräpäisen Härkänaisen saa sisukkaan yrittämisen jälkeen suuttumaan, hän on erittäin pitkävihainen ja harvoin antaa kokonaan anteeksi.

Härkämies:

Härkämies on leppoisa ja reilu ”kaikkien kaveri”. Hän haluaa auttaa jok’ikistä tielle osuvaa, jopa rasittavuuksiin saakka. Omia ongelmiaan Härkämiehet harvoin selvittävät. Päälle päin he vakuuttavat kaiken olevan hyvin, ja samalla peittävät ongelmiaan yhä syvemmälle. Se voi tehdä Härkämiehestä jopa hauskan, koska huumori on helppo tapa väistää ongelmia.

Härkämiehet ovat herkkiä ja siksi alttiita monille vaikutteilla. He antavat muiden vaikuttaa liikaakin omiin mielipiteisiinsä. Muut päättävät Härkämiesten asioista, koska he itse ovat huonoja päätöksentekijöitä. Omia tarpeitaan he eivät kuuntele niin paljon kuin pitäisi.

Härkämiesten talous on usein sekaisin. Raha-asiat ovat rempallaan ja velkaa kertyy helposti.

Härkämiehet kaipaavat Härkänaisten tapaan syvää kumppanuutta. Perusvirheen Härät tekevät uskoessaan kumppanin piilevään syvyyteen, mikä ei kuitenkaan koskaan tule esille. Härät ovat parisuhteissa usein epäonnisia juuri sinisilmäisyytensä vuoksi.

Härkämiehet avioituvat mielellään, mutta saattavat pilata kaiken olemalla liian mustasukkaisia ja omistuksenhaluisia. Epäonnistumisten myötä heistä saattaa tulla elämälle katkeria. Liitossa Härkämiehet ovat erittäin luotettavia.

Herkkätunteinen Härkämies kerää ympärilleen paljon naispuolisia ystäviä. He ymmärtävät naisen sielua. Tämä runopoikamaisuus voi ärsyttää muita miehiä. Härkää ymmärtää täysin vain toinen Härkä.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Maailman tärkein tehtävä!



ONNEA ÄIDILLE
T: JASPERI

(kääntöpuoli)
Rakas Äitini

Hän osaa siivota kaikkea, laittaa ruokaa, pelata ja lukea mulle.
Hän on iloinen kun me vähän siivotaan baban kanssa ja kun mä halaan.
Hän on vihainen kun mä roikotin kissaa ja kun baba ei lopeta kutittamista.
Hän on maailman paras äiti, koska hän on niin kiva ja mun äiti.

Hyvää äitienpäivää toivoo JASPER

Maailman parasta on olla äiti.
Se on suurin lahja mitä elämässään voi saada.
Olkoonkin se sitten biologista tai ei niin biologista.
Olla jollekin se kaikista tärkein.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

lauantai 8. toukokuuta 2010

Äitiyden syövereistä


Sunnuntaina - oksennettiin
Maanantaina - oksennettiin
Tiistaina- terveenä kotona
Keskiviikkona - päiväkotiin
Torstaina - silmätulehdus
Perjantaina - terveenä päiväkodissa
Lauantaina- korvatulehdus

Kyllä työnantaja saa olla hyvä ja ymmärtäväinen,
kun työntekijällään on lapsi, joka välillä vähän sairastaa...
Onneksi oma esimieheni on juuri semmoinen!

Molemmat korvat taas kerran alipaineisia ja neljäs (!) putkitus on sovittu.
Josko sitten rauhoittuisi...

ps. kuva on viime vuoden leikkausreissulta. niksnaks ja kaikki risat pois sekä putket korviin.

torstai 6. toukokuuta 2010

Fiiliksellä

Mä unelmoin ja suunnittelen kaikenlaisia muutoksia kotiin melkein päivittäin.
Silti suunnitelmien toteuttaminen vaatii FIILIKSEN ;-)
Mä en vain pysty tekemään muutoksia ensi lauantaina kello 9.00 alkaen,
vaan juuri silloin kuin siltä tuntuu.

Eilen teki mieli maalata eli oli vihdoin aika tarttua kaameaan makkariin käsiksi !


Mä olen jokaisen ammattimaalarin pahin painajainen. Paikoista suojaan vain välttämättömimmät, työkaluiksi kelpaavat kaikki millä haluamani jäljen saa aikaan. Lempparini on ehdottomasti yllä näkyvä "reunamaalihässäkkä".

Kunnon popin on soitava tauotta.



Entinen värikäs tyyli (pääty seinä kirkkaan vihreä) saa nyt vaihtua
seesteisiin sävyihin.

Asia vaatii vähän totuttelua, mutta uskon lopputulokseen ;-)

Toisella puolella huonetta on jo asiat paremmalla mallilla.
Väreiksi valitsin ruskean päätyseinän ja sisustusväriksi turkoosin.
Matot tulevat olemaan ruskeat.

Miehen sain katoamaan suhteellisen nopeaa :-)
Omien sanojensa mukaan hän on allerginen pensseleille.
Joskus muinoin, vastarakastuneena,
kun olimme juuri saaneet ensimmäisen asuntomme Istanbulissa,
päätin maalata makuuhuoneemme keltaiseksi.
Huoneen seinät olivat suurta sementtiröpöä
ja mies muistaa vieläkin kyseisen maalauksen.
Ei se mitään... maalaaminen on ihanaa!!

tiistai 4. toukokuuta 2010

Landella

Lauantai-illalla kello 23.04 keksimme miehen kanssa tehdä ylläripylläri reissun leirintäalueelle, jossa isäni on päättänyt tämän kesän majailla asuntovaununsa kanssa.

Niinpä mies könysi kellarista vanhat kalastuskamppeensa, minä pakkasin muksun vaihtovaatteet, oman rompsuni ja loput munkit laukkuun ja olimme valmiit. Pikapäätökset ovat aivan parasta!!

Aamulla muksu vaan nips-naps potkulautoineen auton perälle ja navigatoriin oikea osoite. Olimme menossa niin landelle, että navi paikallisti vain kilometriä aikaisemmin olleen talon. Mikäs sen parempaa ;-) !

Motarilla pelasimme "arvaa seuraavan auton väri"- ja "kuka saa ensimmäiseksi 10 arvausta oikein"-leikkejä. Päätieltä sivutielle siirryttäessä keskityimme luonnon havannoimiseen. "Kato, silta", "kato, varis" "kato, kotka" "kato, ihan varmana leijona" "kato, tuo kyllä oli kettu tai ehkä kissa". Taidettiin tulla kaupungista :-)



Mitä syvemmälle metsään ajelimme turkkilaisen popin saattelemana sitä hiljaisemmaksi tulimme. "Kuka täällä voi asua?" "Missä ne käy, kun niillä ei oo ärrää eikä makuunia?" "Ihan oikeastiko ne ajaa 20km k-kauppaan?" kyseli mieheni. Syntyperäinen istanbulilainen. (Ja siis hei, me ollaan asuttu myös landella. Mutta niinku kirkonkylässä siellä landella. Ärrälle (tuonne nykyajan selviytymiskeskukseen) matkaa siis vain 100 metriä ja risat.)


No, ihanaa oli hiljaisuus. Kuuli omat ajatukset. Elämän rauhallisuuden kestäminen vaatii taitoa. Kaupattomuus vaatii taitoa. Se, että pitää olla aloillaan. Siellä se isäni (jo viikon yksin leireilleenä) naputteli telttaansa paremmin kiinni maahan ja lähti miesjoukossa aamullisia verkkoja kokemaan. Lähtiessä vain totesi minun huolehtiessani seuran puutetta, että "johan sitä pitää huomennakin ne verkot kokea". Edes televisio ei toimi, kun ei digiboksi saa signalia siellä jossain.



Ja mitkä maisemat!! Hiljainen järvi, muutama sorsa, ihania saaria siellä täällä. Teki vain mieli imeä sitä rauhallisuutta keuhkot täyteen ja nauttia!

Takaisin motarille saapuessamme mies totesi: "huh, mä jo pelkäsin, että me kadotaan erämaahan!". Ja se ei edes ollut vitsi. Pakko myöntää, että minustakin on tullut kaupunkilainen, niin paljon kuin maaseutua rakastankin.
Ehkä siinä rauhoittumisessakin olisi taas oppimisen paikka??

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vappu

Ja niin vappu tuli ja meni.

Lapsuudessani vappu sisälsi kolme asiaa:
- koulun askartelut
- Porin vappumarkkinat
-itse valitseman limsapullon äidin munkkien ja siman lisäksi

Meidän vappu tänä vuonna sisälsi:
- yhteistä askartelua
-hurjan määrän herkkuja
-leffoja
-grillausta
-sukutapaaminen mesen välityksellä

Uusien tuulien myötä olen lisännyt muutoslistoilleni myös lapsen suojelun kaupallisuudelta sen verran mitä siihen itse kykenen.
Toisin sanoen olen päättänyt vähentää minulle niin rakasta shoppailua radikaalisti ja tässäkin asiassa priorisoida ostokset tarpeellisuuksiin, jolloin taas sitä aikaa jää olennaiseen.

Viikolla pääsin osalliseksi erään nuoren opiskelijan graduun.
Hän pyysi minua vertailemaan asioita omassa lapsuudessani ja omassa kasvatuksessani.
Taas hirveän hyvä havahtumisen paikka.

Miten omat vanhempasi käyttivät kasviksia?
(kaikki omasta maasta talon takapihalta - nauris, lanttu, punajuuri,marjat)
Mitä itse käytät?
(vihersalaatteja,kurkku, tomaatti ,pakasteita,tuontihedelmiä kaupasta)
Kuinka monesti viikossa arviot vanhempasi käyneen kaupassa?
(ei aavistustakaan, koska emme ikinä olleet mukana)
Kuinka monesti sinä käyt kaupassa lapsen kanssa?
(4-5 kertaa viikossa kotimatkalla)

Haastattelu sai itseni miettimään omaa lapsuutta. Sitä huolettomuutta.
Me vain oltiin ja leikittiin siskon sekä kylän mukuloiden kanssa.
Vanhemmat hoitivat asiat niin, että me saimme vain leikkiä.
Priorisointi teemalla jatkaen aion nyt täten kohdistaa huomioni tähän asiaan.
Turhat kauppareissut vaihtuvat leikkiin ja relaamiseen.
Kuullostaa minustakin hyvältä ;-)