Viime kesänä siskoni tuli ensimmäistä kertaa Istanbuliin ja päätin näyttää hänelle eräänä iltana meidän ensimmäisen kodin. Niin illan hämyssä sitten laskeuduimme mäkeä alas ja edessä avautui suunnaton yllätys. Entisestä kotikadustani oli tehty ranskalainen ravintolakatu.
Katu oli ennen rähjäinen, ehkä hieman pahamaineinen, mutta toisaalta täynnä aitoa elämää ja ihmisiä, jotka sitä elämää olivat nähneet. Asuimme siellä vajaan vuoden ja tutuksi tulivat niin kadun pienet marketit kuin setä, joka jaksoi päivästä toiseen myydä vanhaa elektroniikkaa puisilta kärryiltään. Alakerrassamme asui 10 henkinen perhe kolmiossa ja yläkerrassa kaltaisemme nuoripari ensi asunnossaan. Lumisena muuttopäivänämme kaikki olivat meitä auttamassa.
Nyt tilalle oli projektin avulla rakennettu hyvin kaunis ravintolakatu. Kaikki talot oli korjattu ja meidän asuttama uusikin talo oli saanut uuden, ranskalaisemman, ilmeen ylleen.
http://www.fransizsokagi.com/
En tiedä miksi jouduin sellaisen tunnekuohun ylle, siinä kadun alussa portailla istuessani, mutta pystyin vain itkemään ja hokemaan "mitä ne ovat tehneet kadulleni?". Ja itse olin tuolta kadulta lähtenyt ja ollut palaamatta 5 vuoteen !! Ehkä se oli merkityksellinen, koska se oli meidän ensimmäinen yhteinen asuntomme? Ehkä koska siihen liittyy niin paljon positiivisia muistoja? Ehkä koska olin niin kovin halunnut talon näyttää pojalleni, jota se kiinnosti?
Nyt, vuoden ensi näkemän jälkeen, olen asian kanssa sinut ja osaan jo iloita talon sekä kadun saamasta uudesta elämästä. Uskon, että myös muut kadun asukkaat ovat löytäneet uuden paikkansa kaupungista, toivottavasti vähän helpommista elinoloista.
Mutta sydämmessäni vanha Cezayir Sokak säilyy aina.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä diasarjassa entinen asuntomme näkyy neljännessä diassa oikealla toisena talona.
Fransiz sokak
Varmasti ollut shokki kun ensimmaista kertaa tuon muutoksen nait! Itse tykkaan kylla tuosta ranskalaisesta kujasta, viime kesana tuli usein istuskeltua Artist-ravintolan kattoterassilla ja ihailtua alla levittaytyvaa Istanbulia :)
VastaaPoistaNain,kun taalla kauan asuneena tietaa tuollaiset asuinpaikat,ja niitten tunnelman,niin uskon ymmartavani sinunkin tunteesi.Tuollaisella alueella jo ihmislaheisyys,ja se paivittainen rutiini on aivan omaa luokkaansa,jota ei voi sanoin kuvata.
VastaaPoistaKauniilla paikalla ollut asuntonne rinnetontilla.
Katu on varmasti mahtava nytkin uusittuna.Mutta se entisajan tunnelma ei palaa.Se onkin sinulla muistojen tallelokerossa.
Karoliina ja Sateenkaari - oli todellakin shokki! Ja vaikka näistä uusituista kaduista tuleekin kauniita, niin periaatteessa olen kuitenkin vähän vastaan sitä "money talks"-periaatetta, mitä tässä ja todennäköisesti myös Tarlabasissa tullaan käyttämään. Kunpa joskus olisi projekti, joka hyödyttäisi myös alueen asukkaita eikä ajaisi heitä pois...
VastaaPoista