Ystävyys

Olen ollut onnekas ja saanut viettää vuoden aupairina Malesiassa 12 vuotta sitten.

Vuosi oli tietysti upea kokemus jo kulttuureineen, luontoineen ja kaikkena sinä mitä ympärillä tapahtui, mutta aivan ehdottomasti vuoden parasta antia oli se upea nuorten naisten joukko, johon sain siellä tutustua ja jonka mukana sain olla Aasiaa tutkimassa.

Elämä kuljetti meitä hyvin eri suuntiin, ympäri ämpäri maailmaa, näyttäen välillä parastaan, välillä taasen pahintaan. Joukkomme hajaantui, elämä kannatteli. Silti, ainakin minun sydämmessäni, on ollut jokaisella naisella oma pieni paikka sydämmessäni ja heitä olen aika ajoin miettinyt mielessäni. Jokaisen pikkulinnun visertämän uutisen jälkeen on tullut itselle onnellinen olo - ystävällä on kaikki hyvin!

Nyt, kiitos facebookin, olemme taas löytäneet toisemme ja elämä on kuljettanut osan meistä jo samaan maahan. Tänään osa meistä tapasi. Reilun kymmenen vuoden jälkeen!! Oli ihana tunne nähdä taas ne tutut ihmiset, jotka olivat vuoden ajan tärkeä osa omaa elämää. Ne, jotka tekivät siitä ihanasta vuodesta niin ihanan. Ja oli ihana nähdä, että meillä kaikilla oli asiat hyvin ja pystyimme jatkamaan siitä mihin silloin 10 vuotta sitten jäimme. Sitähän se ystävyys on. Aina ei tarvitse olla läsnä. Aina ei pysty olemaan läsnä. Mutta siitä jatketaan, mihin viimeksi jäädään.

Ystävät ovat kuin tähtiä
vaikket aina näe niitä

tiedät, että ne ovat silti olemassa.