Heti ensimmäiseksi haluan kaikkien tietävän, että RAKASTAN LASTANI yli kaiken ja pidän äitinä olosta, enkä yleensä haaveile "lapsettomuudesta" enkä myöskään kadu yhtään mitään PÄINVASTOIN. MUTTA myönnän, että elämäni olisi hyvin erilaista, jos lasta ei olisi. Tekisin hyvin erilaisia asioita kuin normaalisti nyt teen ja hyvin todennäköisesti tekisin myös hyvin erilaista työtä jossain ihan muualla.JA todennäköisesti nyt kirjoittaisin blogiini aiheesta "Jos minulla olisi lapsi". Mutta siis...
Tällä viikolla poikani sai mahdollisuuden lähteä isovanhempiensa kanssa leirintäalueelle kesäisiin hommiin. Ja minä vastaavasti sain mahdollisuuden viettää lapsetonta viikkoa. Keskellä viikkoa huomasin, että tälläistä elämäni oli ennen lasta (mutta kuinka hyvin sen olenkaan unohtanut!) ja välillä tälläisestä elämästä NAUTTII suuresti.
Tiistaina oli pojan iki-ihana kevätjuhla. Keväisiä lauluja, herkkiä esityksiä, vuosien varrella tutuksi tulleita vanhempia ja tietysti se Suvivirsi. Kesän alun merkki.
Keskiviikko aamuna poika lähti matkaan isovanhempineen ja minä suuntasin töihin.Töiden jälkeen lähdimme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Prince of Persia ei ehkä ollut se suurin koettu elämys, mutta sisälsihän se toki tarpeeksi actionia miehelle ja silmänruokaa minulle. Leffan jälkeen jatkoimme hetkeksi terassille. MUN EKA KERTA !!
Torstaina aamuna oli tämän kevään toinen kevätjuhla, kello 16 kolmas kevätjuhla ja kello 17 neljäs. Kaikki juhlat olivat kauniita ja tallensin mielestäni kaikista viisaimmat sanat mieleeni:
Juhlien jälkeen juhlistimme kulunutta vuotta libanonilaisesta ravintolassa Helsingissä. Ruoka ja seura olivat mahtavaa! Monet ruokalajit osoittautuivat tutuiksi turkkilaisesta keittiöstä, mutta oli joukossa tuntemattomiakin yllätyksiä. Oma valintani - Sidr Djeer - osoittautui huippuvalinnaksi. Suosittelen! Kotiin palasimme uskomattoman kaunista, öistä Helsinkiä katsellen. 5 vuotta täällä suunnassa ja tuntuu, että vasta nyt olen havahtunut tutkimaan ympäristöäni !
Ja perjantai... töissä harjoittelimme leikkitaitoja ja sain eläytyä myymäläpäällikön sekä ylilääkärin rooliin. Kesäisessä puistossa muistelimme omaa lapsuutta hylkäämällä kengät kalliolle ja tunnustelemalla lapsuudesta tuttuja materiaaleja paljain varpain. Oman lapsen varhaiskasvatuskeskustelu oli iltapäivällä, jonka jälkeen oli aika toivottaa kolleegoille lämmintä kesää illallisen ja jätskin kera!
Kotiin päästessäni oli posti tuonut ihanan, odotetun yllärin: Toista Maata
ja jotta ilta olisi vielä onnistuneempi, sain lahjaksi purnukallisen suklaajädeä :-) Nyt valmistaudumme miehen bestiksen 40 vee juhlaan lähipubiin. Siitä tulee myös mun eka kerta.Siis ylipäätään missään pubissa.
Miten arki sitten eroaa siitä "Koska minulla on lapsi"-arjesta?
No, minun tapauksessani paljonkin, koska en yleensä lähde mukaan illanviettoihin, iltapalavereihin, iltamihinkään.Lapsi ei sinänsä rajoita mitään, mutta ainakin itseni ei tule lähdettyä. Arki on myös hyvin rutiineja täynnä ja näin "vapaa viikolla" rikon kaikki rutiinit heti.
Ja siis äidit, milloin ennätätte lukea +600 sivua häiriöttä tahi nukahtamatta??
Se on minun suuri suunnitelmani huomiselle... ja voih, kun olen sitä kaivannut !!
Tällä viikolla poikani sai mahdollisuuden lähteä isovanhempiensa kanssa leirintäalueelle kesäisiin hommiin. Ja minä vastaavasti sain mahdollisuuden viettää lapsetonta viikkoa. Keskellä viikkoa huomasin, että tälläistä elämäni oli ennen lasta (mutta kuinka hyvin sen olenkaan unohtanut!) ja välillä tälläisestä elämästä NAUTTII suuresti.
Tiistaina oli pojan iki-ihana kevätjuhla. Keväisiä lauluja, herkkiä esityksiä, vuosien varrella tutuksi tulleita vanhempia ja tietysti se Suvivirsi. Kesän alun merkki.
Keskiviikko aamuna poika lähti matkaan isovanhempineen ja minä suuntasin töihin.Töiden jälkeen lähdimme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Prince of Persia ei ehkä ollut se suurin koettu elämys, mutta sisälsihän se toki tarpeeksi actionia miehelle ja silmänruokaa minulle. Leffan jälkeen jatkoimme hetkeksi terassille. MUN EKA KERTA !!
Torstaina aamuna oli tämän kevään toinen kevätjuhla, kello 16 kolmas kevätjuhla ja kello 17 neljäs. Kaikki juhlat olivat kauniita ja tallensin mielestäni kaikista viisaimmat sanat mieleeni:
" Vanhasta pöllöstä oppia sietää,
mitä vähemmän se luulee,
sitä enemmän se kuulee,
mitä enemmän se kuulee,
sitä enemmän se näkee ja tietää. "
mitä vähemmän se luulee,
sitä enemmän se kuulee,
mitä enemmän se kuulee,
sitä enemmän se näkee ja tietää. "
Juhlien jälkeen juhlistimme kulunutta vuotta libanonilaisesta ravintolassa Helsingissä. Ruoka ja seura olivat mahtavaa! Monet ruokalajit osoittautuivat tutuiksi turkkilaisesta keittiöstä, mutta oli joukossa tuntemattomiakin yllätyksiä. Oma valintani - Sidr Djeer - osoittautui huippuvalinnaksi. Suosittelen! Kotiin palasimme uskomattoman kaunista, öistä Helsinkiä katsellen. 5 vuotta täällä suunnassa ja tuntuu, että vasta nyt olen havahtunut tutkimaan ympäristöäni !
Ja perjantai... töissä harjoittelimme leikkitaitoja ja sain eläytyä myymäläpäällikön sekä ylilääkärin rooliin. Kesäisessä puistossa muistelimme omaa lapsuutta hylkäämällä kengät kalliolle ja tunnustelemalla lapsuudesta tuttuja materiaaleja paljain varpain. Oman lapsen varhaiskasvatuskeskustelu oli iltapäivällä, jonka jälkeen oli aika toivottaa kolleegoille lämmintä kesää illallisen ja jätskin kera!
Kotiin päästessäni oli posti tuonut ihanan, odotetun yllärin: Toista Maata
ja jotta ilta olisi vielä onnistuneempi, sain lahjaksi purnukallisen suklaajädeä :-) Nyt valmistaudumme miehen bestiksen 40 vee juhlaan lähipubiin. Siitä tulee myös mun eka kerta.Siis ylipäätään missään pubissa.
Miten arki sitten eroaa siitä "Koska minulla on lapsi"-arjesta?
No, minun tapauksessani paljonkin, koska en yleensä lähde mukaan illanviettoihin, iltapalavereihin, iltamihinkään.Lapsi ei sinänsä rajoita mitään, mutta ainakin itseni ei tule lähdettyä. Arki on myös hyvin rutiineja täynnä ja näin "vapaa viikolla" rikon kaikki rutiinit heti.
Ja siis äidit, milloin ennätätte lukea +600 sivua häiriöttä tahi nukahtamatta??
Se on minun suuri suunnitelmani huomiselle... ja voih, kun olen sitä kaivannut !!
"İrtiotto" lapsesta tekee hyvaa valilla.Kylla aitikin lomaa tarvisee siita arjesta.Uskon,etta nautit noista jutuista,ja palaat arjen touhuihin virkistaytyneena.
VastaaPoistaİhanaa viikonloppua.
Ajatella tosiaan, itsekään en ole kertaakaan ollut yön yli erossa lapsesta (joka täyttää kohta siis 3), saati viikkoa tai viikonloppua! Oikeastaan sitä olisi vaikea edes kuvitella (?) Mutta tuosta tekstistäsi sain jotakin vaikutelmaa. En ole ollut myöskään iltamenoissa joista itsekin kirjoitit. En edes elokuvissa, en missään mikä menisi yli klo 19 menevälle ajalle, sillä silloin meillä on aina ja poikkeuksetta pojan iltapesuaika, eli ne rutiinit...:D
VastaaPoistaPitäisi todellakin kokeilla, vaikka viikonloppu tms. viettää ihan kahdestaan miehen kanssa ILMAN lasta ja samalla ladata akkuja ilman niitä rutiineja :)
Ihan kuin omasta kynästä ajatuksesi! Meidän neiti on vasta 4 kuukautta, mutta kyllähän sitä välillä haikailee "vapaa-ajan" perään. Tällä hetkellä meillä ei ole ketään, jolle lasta veisi muutamaksi tunniksi enkä kyllä itse asiassa tiedä raaskisiko sitä vielä jättääkään...
VastaaPoistaTäällä kaikilla expateilla (ja joillain paikallisillakin) on yksi nanny per muksu - itse en ole ollenkaan lämmennyt tuolle nanny-ajatukselle. En kuitenkaan uskaltaisi jättää typykkää nannyn kanssa kahdestaan. Hassua, miten sitä onkin ylisuojelevainen!
Sateenkaari - kyllä vain! Äitiydestäkin tarvitsee välillä lomaa. Minulla kesti pitkän aikaa hahmottaa se fakta, että äitiyden ei tarvitse pyyhkiä mennyttä minuuttani pimentoon ja nautin edelleen asioista, joista nautin ennen lastakin!!
VastaaPoistaSiivetön - suosittelen! Muistan, kun ensimmäisen kerran jätin poikani isovanhemmille ja olin miehen kanssa kahdestaan. Siinäpä oltiin kumpikin pallo hukassa, että mitäs nyt kuuluisikaan tehdä...
Hiltsu - mulla on aupair/nanny kammo :-D eli varmaan samalla tavalla en osaisi jättää kenellekään vieraalle hoidettavaksi... enkä ole jättänytkään kuin kerran 2 tunniksi ja silloinkin tämä tyttö oli ollut pojan hoitopaikassa harjoittelijana jo kuukauden ;-)Tämä on tätä, kun sukulaiset ja luottotuttavat asuvat kaukana...tai HYVIN kaukana ;-)
Kannattaa opetella luottamaan johonkin että voi jättää lapsen edes illaksi tai viikonlopuksi hänen huomaan, voin vannoa että lapsi nauttii itsekin tälläisistä "yökylistä" tms. Niistä voi tehdä hauskan retken mitä koko perhe odottaa -vanhemmat saavat laatuaikaa kaksin ja lapsen maailma avartuu. Meillä tehtiin miehen kanssa sopimus ennen kun lapsen hankintaa yritettiin että yhteistä aikaa järjestämme silloin tällöin ja että molemmat saavat pitää tärkeimmät harrastukset, muuten hajoaa pää. Täällä Turkissahan äitiysloma on todella lyhyt, 45 päivää, antoi aikamoisen potkun irtautumiselle....
VastaaPoistaAnonyymi - samaa mieltä kanssasi! Meillä on onneksi ollut isovanhemmat apuna, kun on ollut esimerkiksi tiivis viikko töissä. Ja isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, että siellä joutuu "yökyläilemään" muutaman yön. Ja juuri niinkuin sanoit, on se yleensä mieluisa retki ja meillekin mieluista ;-)
VastaaPoistaMutta koska meillä kavereilla on omat pienet lapset ja isovanhemmat todella asuvat kaukana, on tähän lomaan asti rajoittuneet yökyläilyt nimenomaan työkiireisiin tms. Vieraita lastenhoitajia en jostain syystä vain osaa käyttää, VAIKKA itselläni onkin 10 vuoden hoitokokemus takana vastaavissa hommissa sivutyönä.