Kuulumisia ja mietteitä

Kummasti taas viikko kulunut huomaamatta, viuh ja ohi on! Ajankulumista on vaikea käsittää!

Alkuviikolla poitsu oli kipeä ja minä sain kärvistellä omatuntoni kanssa ollessani poissa töistä. Ei voi mitään. Poitsu menee töiden ohi ilman muuta. Kunnon normiflunssaa, joka ei kuitenkaan saanut poikaa rauhoittumaan vaan hän oli hyppiä seinille kaveritta.

Tiistaina "vähän" siivoilin ja siinä tohinassa IMUROIN modeemin päin seinää. Uskokaa tai älkää, mutta muusiksi meni!! Aivan uskomatonta! Viime viikonloppuna sähelsin muutenkin vaikka mitä - hukkasin Sim-korttini, pesin kaksi paitaa punaiseksi, kaksi puhelinta meni rikki... eli sinällään ei mikään kumma tuo imurin kanssa toheloiminenkaan...

Torstaina olin erittäin mielenkiintoisessa koulutuksessa. Aiheena toisen kielen kehitys ja sen arvioiminen. Kouluttaja oli Jyväskylän yliopiston tutkija, jota oli ilo kuunnella arjen läheisen lähestymistavankin takia. Ja lounaalla tietysti käytiin ne mielenkiintoisimmat keskustelut! Tällä kertaa keskustelimme rasismista, ennakkoluuloista ja naisen rooleista.

Torstaina sain vihdoin aikaseksi lukea myös viime viikon Menaiset-lehden, jossa oli kiinnostava juttu DOWNSIFTINGistä. En tiedä miten siihen liittyvät jutut ovat tähän asti menneet minulta ohitse, mutta huomasin, että se on juuri sitä mitä olen nyt yrittänyt itse tehdä - elämän hidastamista, kulutuksen järkiperäistämistä ja arvojen mukaan toimimista!

Mitä sitten on muuttunut?
- Kaupoissa käyminen on vähentynyt ehkä noin 70%.
- Kuluttaminen on vähentynyt vähintään samanverran.
- Näistä johtuen aikaa muuhun on paljon enemmän.
-Liikumme luonnossa enemmän ja käymme esimerkiksi uimassa sekä metsässä säännöllisesti.
-JA SE ON KIVAA!
- Kun hankin jotain, poistan jotain.
- Töistä en ole pystynyt tinkimään, mutta kotiin en enää tuo töitä.
- Television käyttö on vähentynyt, netissä ja facebookissa olen vähemmän.
- Ystäville on enemmän aikaa ja heitä olen nähnyt paljon aktiivisemmin.

Eli mielestäni ihan minimaalisilla muutoksilla suhteellisen paljon sai aikaan. Ja loppujen lopuksi oleellisinta itselleni oli tuo kaupoissa käymisen vähentäminen. Siinä missä ennen oli melkein joka päivä käytävä kaikki vaateliikkeet läpi, käyn nykyään vain, kun oikeasti tarvitsen jotain. Vapauttavaa on ollut myös kaiken turhan poistaminen kotoa. Ja mikä helpotus se on ollut siivoukselle!

Perjantaina töiden jälkeen vietettiin poitsun kanssa hemmottelupäivää. Saimme taas nauttia tyhjästä uimahallista, jonka jälkeen jädelle ja leffailtaa viettämään. Illalla poitsulle tuli taas vaivaksi afta, joka ei ota lannistuakseen. Onneksi meillä on kotilääkäri, joka osaa kyllä työnsä. Vai mitä mieltä olette??