Inhoan rutiineja ja jos olisin lapseton, sinkkunainen (mikä ihastuttava ajatus, näin suursiivouksen keskellä ;-) )olisin varmastikin hyvin rutiiniton ja mahdollisesti boheemihko. Näinä kuutena äitiyden vuotena olen kuitenkin oppinut luottamaan arkisiin rutiineihin ja jopa myönnän niiden olevan oivallisia. Ne vain kuljettavat mukanaan huomaamattomasti, eikä siinä ennätä mukana paljon vikistä...
Viikko oli täyttä työtä. Keskiviikko illalla jo itkeä pirautin, etten jaksa perjantaihin. Onneksi oli vertaistukea saatavilla ja itkeä pirautettiin sitten yhdessä. Hullun hommaa, mutta vielä on toivoa tulevaan ja sellaista naivistista uskoa. Ilmoiduttiin mielenkiintoiseen koulutukseen (monikulttuurinen identiteetti) ja sovittiin yhteinen työpäivä. Kummasti helpotti!
Tiistaina alkoi muksun tämän syksyn harrastus. Ensimmäistä kertaa annoin ihan itse valita ja hän valitsi Sport Academyn sekä taekwondon. Ensimmäinen alkoi siis nyt ja jälkimmäinen ensi tiistaina. Niin sitten 3 vuoden tanssikoulu jäi taakse... niisk! No, ehkä hän vielä innostuu joskus tulevaisuudessa...
Marsut ovat lunastaneet paikkansa perheessämme. Ne vain on NIIIIN ihania!! Mussukat ovat kotiutuneet ja heillä on nyt häkin ovi aina auki meidän ollessa kotona. Häkin sisustusta vähän muuteltiin kokeilujen pohjalta, mutta lopulta poistin kokonaan toisen yläkerran ja riippumaton. Oli liian ahdasta. Nyt siis on heille tärkeä oma kotikolo, jonka päällä on yläkerta (jonka maalasin limeksi), sitten on heille tärkeä tyyny ja sitten vapaapääsy jaloittelemaan huoneeseen. Edwin on selvästi se joka näyttää rohkeasti ja uteliaasti tien. Irwin sitten seurailee perässä ja odottaa kulman takana käykö Edwinille kuinkaan. Molemmat viihtyvät sylissä ja tykkäävät salkkareista ;-)
Keskiviikkona suuntasimme Itikseen täyttämään varastot turkkilaisilla herkuilla. Vannoimme ja lupasimme, että tällä kerralla ei mene överiksi ja rauhassa valikoimme vain tarpeelliset. Ja kuinkas sitten kävikään? Överiksi meni ja kassalla hävetti. Kaksin kannoimme kaikki muovipussit ja vielä sittenkin unohdimme 10kg kanansiivet, joita myyjättäret sitten juoksuttivat sateessa peräämme. Lopuksi vielä Halal-kaupasta lehmän kieltä, lehmän sydäntä, suolia, jne. ja erittäin tyytyväisinä kotimatkalle. Melkoinen takapakki tähän "downsiftingiin"... täydellinen ahneuskohtaus!!
Loppuviikolla sitten tehtiinkin vähän ruokaa ja kutsuttiin kavereita syömään. Syksyn pimenevässä illassa vietettiin viimeiset viralliset "nargile"-illatkin. Vesimeloonisauhut ja maailmanparannus. Ihana rentoutus verrattuna alkuviikkoon.
Eilen aloitettiin viikonloppu rutiinien mukaisesti uimahallilta. Taas koko lastenallas käytössämme! Leikimme "Keksijä Kallea", mikä on poitsun keksimä leikki. Siinä vuorotellen keksittiin tehtävä, joka tuli altaassa suorittaa. Lähinnä sukelteluja ja tavaroiden pohjasta noutamista. Mummojen kanssa saunassa pohdimme mihin tämä nykymaailma onkaan menossa, kun koulutkin siirtyvät täysin sähköisiin järjestelmiin. Ihanat ruttuiset mummot. Rutistettu määrä puhdasta elämänkokemusta ja viisautta.
Kotona alakerran yyhooiskä yllätti ja otti kaikki talon pojat ideoimaansa poikakerhoon. Miten mahtava ylläri!! Niin sai mammat tehdä rauhassa perjantaisiivouksen ja pojilla oli hauskaa! Täytynee leipoa pullaa tai jotain kiitokseksi...
Tänään vaihdoin vielä matot ja verhot. Eilen aloitin kynttiläkauden. Nyt loppu viikonloppu menee vain lökötellessä. En aio tehdä yhtään mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti