Huhuuu, elossa ollaan!!

Jaa-a. Olisikohan tämä ollut sellainen luova tauko?? Vai olisiko taas meinannut käydä kuten kaikkien aikaisempien päiväkirjan kirjoittamisyritysten?? Tiedä sitä, mutta olen nyt tullut takaisin kera uuden innon ja uusien lupausten sekä oivallusten.

Lokakuussa, jolloin viimeksi kirjoitin, minut valtasi ensin suunnaton kaiho. Kaiho menneeseen. Kaiho lapsuuteen. Kaiho vapauteen. Kaiho huolettomuuteen. Kaiho tunteisiin, jotka ehkä vain kuvittelen joskus olleen. Kaiho, joka ei milläänlailla ollut realistinen.

Ensin se pyöri syöväreissä, niinkuin se levoton kaiho aina tekee. Mieli pyörii mukana ja yrittää ymmärtää. Sitten tulee hetki, kun todella pelästyn ajankulkua ja todella toivon voivani pysäyttää ajan. STOP, nyt kaikki on juuri niinkuin haluan! Kuinka itsekästä!! Lopulta se usein kulminoituu, että minun vain on päästävä tapaamaan sitä yhtä, joka on tuntenut minut läpikotaisin ja jolla on pokkaa sanoa suoraan. Niin sitten suuntasin Osloon. Lentokentällä hengitin pitkästä aikaa syvään ja rauhallisesti. Olin matkalla jonnekin. Se riittää hetkellisesti levottomuuden taltuttamiseen.

Matka antoi minulle sen minkä halusinkin. Hetkellisesti menin sekaisin ja ehdin jo huolestuttaa ystävänikin ties millä suunnitelmillani, mutta takaisin arkeen päästyäni oivalsin taas olevani tyytyväinen. Minä vain olen levoton. Minä vain tarvitsen tilaa hengittää voidakseni hyvin. Minä tarvitsen, vaikka vain näennäisenkin, vapauden. Siinäpäs sitä taas olikin aineksia syyskriisille.

Loppusyksyn aikana kriisit lumen tulon myötä hälvenivät ja levottomuuskin taas talttui. Valkoinen, puhdas lumi, pojan into lumileikeistä, joulun odotus ja työkiireet pitivät ajatuksen pois kaikesta muusta. Loppujen lopuksi joulukuussa olin niin puhki, että tunsin itsekin kiikkuvani Burn out-kuilun reunalla. Lopuksi puuttui elimistö peliin ja joulumuistutukseksi sain kunnon flunssan. Olinpahan ainakin aloillani!!

Ja nyt 2 viikkoa äitini patojen ääressä levänneenä puhkun taas intoa tarttua töihin ja arkeen. Tosin tänä vuonna aion oikeasti downshiftata ja kunnolla. Ei elämässä ole mitään järkeä nykyisellään. Kaikki turha vain pois, pois, pois ja energian keskitys niihin kaikista tärkeimpiin asioihin! Siinä lupaukseni tulevalle vuodelle!!

Rentouttavaa, toiveet toteuttavaa vuotta 2011 kaikille!!

Ja last muttei suinkaan least... käykäähän äänestämässä - painakaa I vote- nappulaa kuvan vasemmasta reunasta! Kiitos!

Hilfiger Rockstar äänestys!