Pitkästä aikaa siirryin julkisten kulkuneuvojen asiakkaaksi ja viereeni istahti elämää hurjan paljon enemmän nähnyt rouva. Hänen kanssa sitten aloimme elämää päivittelemään - minäkin, kuin jotain jostain muka tietäisin. Ja havahduimme päivittelemään elämän epäloogisuutta.
Ensin olet omassa äidissäsi kiinni, sillä kysy on elämästä ja kuolemasta - ihmislapsi ei omillaan selviä. Sitten tulee uhmat sun muut ja teet itsestäsi omatoimisen ja selviävän. Teini-iässä, ett halua näyttäytyä vanhempiesi kanssa ja itsenäistymisen vimma on suurimmillaan. Sitten tuleekin perheen perustaminen ja taas tarvitsee sopeutua ajatukseen olla vastuussa jostakin, kunnes taas pitää osata höllätä ja antaa tämän jonkun oppia itsenäiseksi. Ja sitten onkin tämä kolmenkympin vaihe, jolloin on vanhemmat on taas POP ja mielessä jo pelkokuvina liikkuu heistäkin luopuminen. Ja kun se aika tulee, on todella osattava olla itsenäinen ja luovuttava "ikuisesti jonkun lapsi" roolista. Saitteko kiinni ajatuksesta??
Mä alan oleen todellinen mummo-fani. Sijoitan itseni heidän läheisyyteen ja huomaan oikein kärkkyväni keskustelutilaisuutta.Äitini mielestä tosin olen sitä aina ollut, sillä jo alle kouluikäisenä karkasin naapuriston mummojen luokse ja alakoulussa olin ilmoittanut harrastukseksi mummoilun. Ehkä se oli jonkinlainen protestini sille, että asuimme isovanhemmista kaukana. Tiedä sitä.
Alakerran mummon kanssa tuossa joku päivä turistiin ja vitsillä heitin, kuinka olen siirtymässä mummottomaan aikaan, koska omia isovanhempia enää ole pitkään aikaan ollut. Hän heti lupasi, että he miehensä kanssa voivat olla varamummo ja -vaari aina kun vain tarvitsen. Minusta aika liikkisajatus!! VARAMUMMO JA VAARI <3
Mummoilua lukuunottamatta arki soljuu omaa kiivasta vauhtia. Nyt taas yritän painaa jarrua, hillitä ostoksia ja tutkia ravintoa tarkemmin. Tässä muutamia otoksia eilisestä:
Mina olen tavallaan ystavani lapsille taalla varamummi. Ja hanen miehensakkin minua varamummina pitaa,koska oma aitinsa asuu kaukana.
VastaaPoistaTassa oli taas pitka tovi,etten heilla yökylassa ollut. Muutama paiva sitten tuli "kasky" etta nyt yökylaan ja hyvaa lihapataa (isanta teki) syömaan. Ja kivaa oli.
Varamummuille ja vaareille olisi varmasti paljon kysyntää. Uskon, että kumpikin osapuoli saa suhteesta paljon.
VastaaPoistaKiva, että olet taas linjoilla. Yritin jättää viime vuoden puolella kommenttia, mutta ei onnistunut.
Varamummuille olisi takuulla kysyntää!! Mä itse pienenä hankin itselleni muutamat varamummot naapurista, joiden luoksi todella karkailin. Edelleenkin muistissa on varamummoloiden nitisevät portaat ja se mummolatuoksu. OIH!!
VastaaPoista