Eli yksinkertaisuudessaan minutkin on havahduttanut nykypäivän ruokavalion einespitoisuus ja ennenkaikkea einesten sisältö, joista olemmekin saaneet erinäisiä paljastuksia mennen tullen siellä ja täällä. Mikään paljastuksista ei ole ollut positiivista.Eineksiä käytetään koko ajan enemmän ja se mikä on huolestuttavaa minusta on se, että einekset ovat vallanneet myös päiväkotien ja koulujen ruokalat.
Vuosi sitten päätin rajoittaa einesten käytön pinaattilettuihin ja yksittäisiin poikkeuksiin, kuten vaikka pakastepitsaan ;-). Se on ollut yllättävän helppoa, sillä omassa lapsuudessani vanhempani eivät ikinä ostaneet eineksiä ja mies ei myöskään ole niitä koskaan käyttänyt. Eniten asia onkin ehkä koskettanut poikaa, joka pitää broileripyöryköistä, kaupan hampurilaisista ja ennen kaikkea niistä pinaattilätyistä.
Minulle oman haasteensa toi sekä ruokavalioiden yhteensovittaminen - 100% lihaa syövä mies, nirsohko poika ja mielellään lihaton minä. Mutta toisaalta yhteensovittamiseen oli kova motivaatio, sillä kahden erillisen ruokakulttuurinkin rinnakkainelo oli sekä haaskausta niin ajallisesti kuin rahallisesti, että turhauttavaa. Oli siis löydettävä sovellettavia ruokia, jotka kelpaisivat kaikille.
Ensinnäkin huomasimme, että monet ruoat voi tehdä kahtena versiona, niin että lihat lisätään vasta loppu vaiheessa, jolloin minä voin kauhoa oman osuuteni ennen lisäystä. Saman voi tehdä myös pojan karsastamien mausteiden kanssa - ensin pojan annos pois, sitten mausteet, sitten minun annos pois ja sitten miehen lihat joukkoon. Kätevää!!
Perusideana on kuitenkin se, että
a) pitää tietää mistä ruoka-aineet ovat kotoisin.
b) pitää tietää mistä ruoka koostuu.
c) itse valmistetusta ruoasta tietää valmistustavat ja lisäaineettomuuden.
d) myös mummo olisi ruokaa voinut syödä tahi mummolle sitä olisi voinut tarjota.
Lisäparannuksen ruoan valmistukseen tuo testiin saamamme Tefalin Actifry, joka on osoittautunut todelliseksi helmeksi. Ruokalusikallisella rasvaa valmistuu ihan mikä vain!! Poissa on hampaiden kiristelyt miehen paistamisten jälkeen, kun öljyt oli lennellyt kaapin oville!! Ja säästäähän tuo sitä aikaakin, sillä ainekset vain sisään ja kone hoitaa homman!
Meillä syödään muuten ihan normaalia ruokaa ilman superfoodeja ja sen sellaisia, mutta mummoruoka on järkeenkäypää, joten se on meillä punaisena lankana. Itseäni havahduttavia artikkeleita ovat olleet mm. Maria Veitolan haastattelu Annassa ja erinäiset artikkelit, joissa pohdittiin ruoan vaikutusta migreenin hoidossa.
Sulu Köfte
400gr jauhelihaa
1/4 kupillista huuhdottua riisiä
1 muna
suolaa
pippuria
1/2 kuppia jauhoja
1 pilkottu sipuli
4-5 rkl murskattua tomaattia
2-3 perunaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
2 kuppia vettä
suolaa
pippuria
Laita jauhot isolle lautaselle. Sekoita köfte ainekset isossa kulhossa. Jaa pieniin osiin ja pyörittele pieniksi palloiksi. Pyöräytä jauhoissa.
Hieno kuulla että teillä ollaan myös kiinnostuneita siitä mitä ruoka pitää tänä päivänä sisällään. :) Miten paljon kuluttajia johdetaan harhaan sillä mitä RUOKAkaupat myyvät, suurin osa hyllyistä on täynnä täysin turhia hyödykkeitä ja ne muka ovat ruokaa!! Pelkkää E-koodia ja täyteaineita tulvillaan. Leipäosastot ovat täynnä höttöä joka ei 3 kk aikana edes homehdu pussissa. Ja näistä höttösistä oikeasti jotkut kasvattavat lapsensa, huokaisee.
VastaaPoistaNiinpä! Meillä isoin juttu oli ehkä tuo "muka kiire". Nyt, kun vuosi on kulunut, huomaa ettei sekään kyllä ollut mikään syy. Itse en pidä leipätaikinan vaivaamisista, mutta onneksi siihenkin on olemassa kone, joka vaivaa minun valitsemat ainekset!! Ja nyt parhaimpana yrttiaikana voi testailla mitä ihanempia leipiä!!
VastaaPoistaHassua sinällään kuinka nopeaa tämä ruokamuutos on loppujen lopuksi tapahtunut, kun ajattelee omaa lapsuutta - kouluruokaa ja varsinkin kotia, jossa elettiin kyllä varsin omavaraisesti.
Minua harmittaa se, että kasviksiinkaan tms. ei enää voi täysin luottaa, sillä ihmiset on jalostaneet nekin huonompaan suuntaan :/ Varmasti parempaa silti keholle (ja mielelle) kuin valmismössöt. Lisäksi olen miettinyt, että voisi alkaa enemmän ostaa ihan lähiruokaa, nykyään siihenkin on mahdollisuus vaikka netin kautta (itse ajattelin kokeilla nyt ensin osoitteesta makumaku.fi), jos vaan on varaa (itsellä ei taatusti ole varaa ostaa kaikkea noin kalliina, mutta jos edes jotain).
VastaaPoistaMeillä onneksi mies syö yleensä mun tekemää kasvisruokaa mukisematta ja paistelee sitten joskus itselleen jotain (ja kyllä, öljyä löytyy puolen metrin säteellä hellasta). Sen lisäksi molemmat kissat syö eri ruokaa ja koira omaansa ja kaikkia pitää vahtia, etteivät syö toistensa ruokia...
Ii - varsinkin istanbulilaisilla markkinoilla meinaa iskeä epätoivo, kun joka puolella on lappuja "ei hormooneja". Siis what!!?? En yhtään epäile, etteikö täälläkin jo käytettäisi jotakin...
VastaaPoistaLähiruoka olisi ideaalista. Tässä iässä jo osaa arvostaa vanhempien omavaraisuutta ruoan suhteen - sieltä vain takapihalta haettiin kaikki, paitsi liha.