Kun minä olin pieni, oli meitä kolme vahva tahtoista naista ja isäni perheessämme. Leikkejä sävytti barbien pitkät hiihtolomareissut olohuoneen viherkasvien alle (joita ei tietystikään saanut siivota viikkoon!) ja nukkevauvojen nukuttaminen omenapuiden alla. Kunnon hoivameininkiä siis! Isämme, pitkän linjan sotilasmestari, oli kiedottu tiukasti pikkusormiemme ympärille ja kalastusreissuja lukuunottamatta mitään äijämäistä ei ollut.
Siksipäs olikin melkoinen shokki, kun synnärillä 7 tunnin työnpäätteeksi näin jotain, mitä ei voinut tulkita muuksi kuin pieneksi pojaksi. Ensimmäinen fiilis oli rehellisesti: " VOI APUA! Mitä pojan kanssa tehdään?". Ja matka siitä eteenpäin on kyllä ollut uskomattoman mielenkiintoista seikkailua poikuuteen ja miehuuteen. Aina, kun luulee nyt ymmärtävänsä huomaakin taas olevansa aivan hakoteillä. Tutkimusmatkani siis jatkukoot...
Tänään sohvalla, jotain hömppäsupersiirappiromanttistafilmiä katsoessani, huomasin olevani nyt ainoa naiseuden edustaja perheessämme ja huomasin sen, ainakin hetkellisesti, olevan jopa ahdistavaa.
Poika kutsui kaverinsa naapurista leikkimään ja tervehti heitä ovella : "Terve Järvinen, give me five!" ja sitten heittivät yläfemmat niin coolisti kuin 6 vuotiaat pikkujäbät nyt vain voi. Sen jälkeen alkoi mieletön fyysinen pukerrus ja pakerrus, kun vähän väliä piti jotain taistelua esittää normileikkien lomassa.
Toisena tarkkailun kohteena oli mies, jolla oli myös kaverit kylässä. Sama äijämeininki, mutta yläfemmat korvaantuivat poskisuukoilla tai otsan kopautuksella toisen otsaan. Molemmissa näissä miesporukoissa oli samoja elementtejä. Fyysistä kosketusta, toisen "lätkimistä". Jatkuvaa kilpailua ja vitsailua. Pojat rakensivat huippugormitisaaren, johon suunnittelivat lisäosat viimeisen päälle. Miehet asensivat yhdessä kunnon kaiuttimet parvekkeelle, johon majoittuivat jauhamaan politiikkaa ja vertailemaan kokemuksiaan Suomessa.
Ja minä se vain ihastelin amerikkalaisen hömpän uskomattoman romanttista sankaria, joka ruusut kädessä ennätti sittenkin estämään rakkaansa maasta poistumisen. Ei taida taaskaan realiteetit kohdata fantasioita...
perjantai 11. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ihanuuksia
Olen viettänyt tammikuusta asti periaatteellisia nuukuuskuukausia, jotka myönnetään, myönnetään, tulivat tarpeeseen ja saivat havaitsemaan kuinka paljon turhaa sitä on tullutkaan ostettua. Vasta oikeastaan nyt tuntuu, että koti alkaa olla tasapainossa ja suurin osa turhuuksista on jatkanut matkaansa maailmassa. Nyt kuitenkin olen hurahtanut johonkin mitä minun on vain saatava!
Vai mitä olette mieltä seuraavista ihanuuksista:
Nämä ostokset olisivat perusteltuja!! Meillä kun valaisimina edelleen roikkuvat opiskelija-aikojen Ikea löydöt , jotka ovat vielä kellastuneet liian vahvoista lamppu valinnoista johtuen...
Eikö niin ?? ;-)
Vai mitä olette mieltä seuraavista ihanuuksista:
Nämä ostokset olisivat perusteltuja!! Meillä kun valaisimina edelleen roikkuvat opiskelija-aikojen Ikea löydöt , jotka ovat vielä kellastuneet liian vahvoista lamppu valinnoista johtuen...
Eikö niin ?? ;-)
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Miesten mies
Sanotaan, että jokaisella naisella on jokin miestyyppi, joka vetää puoleensa.
No, nyt sitten olen monen vanhan naistenlehden, libressen ja facebookin testien kautta selvittänyt oman ihannemiestyyppini. HUOMIO!! - Tosi viralliset testit siis kyseessä ;-) !
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Paikkoja, joissa hänet voi tavata:
Bileet, kahvilat, kaupat (urheiluliike on aika varma valinta), kuntosali, tai kaverien kaverien kautta.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Mitään yllättävää en omasta maustani oppinut. Ehkä tämä vastaus kuvastaa suunnatonta haluani hoivata, kasvattaa ja parantaa ...
Travis Mccoy
Athena
(kuvien alkuperät linkeissä)
No, nyt sitten olen monen vanhan naistenlehden, libressen ja facebookin testien kautta selvittänyt oman ihannemiestyyppini. HUOMIO!! - Tosi viralliset testit siis kyseessä ;-) !
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Hurmuri
Miehesi vahvoja puolia ovat sosiaaliset taidot ja hieno vaisto. Hän selviää tyylillä useimmista tilanteista. Ja mikä vielä tärkeämpää: hän tietää miten huomioida sinut. Luotettavuudessa ja täsmällisyydessä voi olla toivomista, mutta hän korvaa nämä puutteet hyvällä huumorintajulla. Hän on erittäin romanttinen, mutta ei erityisen kunnianhimoinen – mikä voi olla sekä haitaksi että hyödyksi. Hän arvostaa ystävyyssuhteita ja viettää paljon aikaa omien ystäviensä kanssa. Hän on yleensä urheiluhullu.Paikkoja, joissa hänet voi tavata:
Bileet, kahvilat, kaupat (urheiluliike on aika varma valinta), kuntosali, tai kaverien kaverien kautta.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Mitään yllättävää en omasta maustani oppinut. Ehkä tämä vastaus kuvastaa suunnatonta haluani hoivata, kasvattaa ja parantaa ...
Travis Mccoy
Athena(kuvien alkuperät linkeissä)
Kuvia voisin lisäillä enemmänkin, mutta luulen että pääsitte jyvälle...??
Ripaus machoilua, äijäenergiaa ja sitä aitoa miehen hajua. Hippunen poikamaisuutta ja ilmeisesti kauhallinen sellaista hoivaviettiä herättelevää olemusta ... siinäpä se!!
Huoh!
Ja lienen olen onnekas, koska juuri ihannemieheni olen löytänyt... ? (no, olen olen :-D)
Ripaus machoilua, äijäenergiaa ja sitä aitoa miehen hajua. Hippunen poikamaisuutta ja ilmeisesti kauhallinen sellaista hoivaviettiä herättelevää olemusta ... siinäpä se!!
Huoh!
Ja lienen olen onnekas, koska juuri ihannemieheni olen löytänyt... ? (no, olen olen :-D)
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Lauantai
Vihdoin saapui odotettu viikonloppu. Viikko otti veronsa ja nukahdin muksun sänkyyn "ensimmäinen eläinkirjani" kädessä. (On muuten hyvä kirja niin lukijan kuin kuuntelijankin näkökulmasta!). Mies kertoi herätelleensä, mutta olin vain murissut vastaukseksi. Uskoako tuota - oli meinaan niin nautinnollisessa tähtiasennossa keskellä sänkyämme, kun vihdoin aamuyöstä sinne kömmin ;-)
Viime viikon työstressi päättyi kuumeettomaan keuhkoputkentulehdukseen. Ja bonuksena sain hengitystä varoessani kipeytyneet hartiat ja yläselän lihakset. Kerrassaan upea muistutus taas stressin vaikutuksesta ja siitä, että olisi oikeasti opittava kuuntelemaan itseään enemmän ja opittava viheltämään peli poikki ennen kuin elimistö siihen pakottaa. Joogaa on suositeltu jo yläasteesta lähtien, olisikohan syksyllä vihdoin siihen mahdollisuus?
Torstaina olin yhden ryhmän kanssa siirtolapuutarhalla. Aivan mahtava päivä! En ole ikinä ennen ymmärtänyt niiden ideaa - onnettoman pieni mökki 1km päässä omasta kodista... Nyt on pakko myöntää, että se alkoi valkenemaan minulle ja oli kerrassaan upeaa makoilla pienen mökin vintillä suurten ikkunoiden vieressä ja kuunnella sateen ropinaa! Mökkeily ylipäätään oli vähän uusi ilmiö maalta tänne kaupunkiin muuttaessa! Täällähän on kaikilla mökit ja niille mennään joka viikonloppu!
Perjantaina oli vuorossa lapsen korvatarkastus. Se viimeinen oljenkorsi ennen leikkausta. No, ensi viikon torstaina leikataan. Molemmat korvat ovat hyvin voimakkaasti alipaineiset ja lääkkeillä ei ole parantuneet. Eli neljäs putkitus. Putkitus on yleensä tuonut helpotuksen, joten ihan ok. Pitää vain vähän tuunailla korvasuojia tyylikkäämmäksi...
Loppuviikolla nautiskelimme olostamme auringossa ja siirryimme illallistamaan parvekkeelle. Parveke on edelleen ihan törkeässä kunnossa, kun ikkunaremontti alkaa tällä viikolla. Se tarkoittaa, että keittiön ja parvekkeen seinä rakennetaan kokonaan uudestaan, jonka vuoksi päätin olla laittamatta vielä uusia lököttelytuoleja paikoilleen. Toivottavasti ennätämme Turkkiin ennen rempan alkua...
Ja sitten vielä pian toteutuva unelma (vai esittelinköhän se jo ennemmin teille??). Ystäväni piirtämä tähtitatuointi, jonka otatan noin kymmenen senttiä vasemman ranteen yläpuolelle kahtena kappaleena. En malta odottaa.
Viime viikon työstressi päättyi kuumeettomaan keuhkoputkentulehdukseen. Ja bonuksena sain hengitystä varoessani kipeytyneet hartiat ja yläselän lihakset. Kerrassaan upea muistutus taas stressin vaikutuksesta ja siitä, että olisi oikeasti opittava kuuntelemaan itseään enemmän ja opittava viheltämään peli poikki ennen kuin elimistö siihen pakottaa. Joogaa on suositeltu jo yläasteesta lähtien, olisikohan syksyllä vihdoin siihen mahdollisuus?
Torstaina olin yhden ryhmän kanssa siirtolapuutarhalla. Aivan mahtava päivä! En ole ikinä ennen ymmärtänyt niiden ideaa - onnettoman pieni mökki 1km päässä omasta kodista... Nyt on pakko myöntää, että se alkoi valkenemaan minulle ja oli kerrassaan upeaa makoilla pienen mökin vintillä suurten ikkunoiden vieressä ja kuunnella sateen ropinaa! Mökkeily ylipäätään oli vähän uusi ilmiö maalta tänne kaupunkiin muuttaessa! Täällähän on kaikilla mökit ja niille mennään joka viikonloppu!
Perjantaina oli vuorossa lapsen korvatarkastus. Se viimeinen oljenkorsi ennen leikkausta. No, ensi viikon torstaina leikataan. Molemmat korvat ovat hyvin voimakkaasti alipaineiset ja lääkkeillä ei ole parantuneet. Eli neljäs putkitus. Putkitus on yleensä tuonut helpotuksen, joten ihan ok. Pitää vain vähän tuunailla korvasuojia tyylikkäämmäksi...
Loppuviikolla nautiskelimme olostamme auringossa ja siirryimme illallistamaan parvekkeelle. Parveke on edelleen ihan törkeässä kunnossa, kun ikkunaremontti alkaa tällä viikolla. Se tarkoittaa, että keittiön ja parvekkeen seinä rakennetaan kokonaan uudestaan, jonka vuoksi päätin olla laittamatta vielä uusia lököttelytuoleja paikoilleen. Toivottavasti ennätämme Turkkiin ennen rempan alkua...
Ja sitten vielä pian toteutuva unelma (vai esittelinköhän se jo ennemmin teille??). Ystäväni piirtämä tähtitatuointi, jonka otatan noin kymmenen senttiä vasemman ranteen yläpuolelle kahtena kappaleena. En malta odottaa.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Elämänohje
Yksi ohje on ylitse muiden. Olipas hyvä muistaa se juuri tänään !
Kun kaikki menee päin mäntyä, niin paista pannukakku!
Pihinää ja puhinaa
Yhtä pahalla tuulella jatkui tämäkin päivä. Jostain kumman syystä juuri nyt, keskellä kauneinta kesää, tunnun saavan opetuksia elämästä joka taholta. Ja opetukset eivät ole olleet positiivisia.
1. Ei ole mitään väliä, että tiedät jonkin asian toimivan ja tuottavan tuloksia, jos ne tulokset eivät näy kaupungin budjetissa. Sillä vain rahalla on merkitystä. Aivan sama mitä yrität piipertää, jos puolustettavasi on vain maahanmuuttaja. Hajoita ja hallitse! Osoita alaisillesi, että sinullapas on valtaa. Niin se menee, vaikka muuta halusin uskoa.
2. On tärkeää, ettet tallo kenenkään asteikossa ylempänä olevan varpaille. Missään asiassa. Siksi pienetkin asiat on hyvä kierrättää kaikilla johtoportailla. Tässä asiassa rahaa ja aikaa ei toki lasketa, sillä kaikkien on hyvä oppia ja muistaa nämä "nykyajan" kastit.Hyshys hiljaa, jos et ole samaa mieltä...
3. Sinä, "asiantuntija", olen kentän kanssa hyvää pataa ja niinpä sinä saat olla se, joka kentälle saat kertoa nämä uusimmat uudistukset. Ja tokihan muistat kertoa neutraalisti ja uskoa muutoksen olevan vain hyvästä.
4. Älä kirjoita kirjelmää, älä valita.Millään et voi vaikuttaa. Yritä suhtautua muutoksiin positiivisesti ja miettiä miten voisit uudet resurssit parhaiten hyödyntää. Ota työ työnä ja älä mieti liikaa. (näin varmaan teenkin, mutten ihan vielä tänään...)
Siinäpäs sitä tämän viikon opit. Onko kumma, jos on vähän motivaatio hakusessa ja "ura" mietinnän alla? Raha, raha, raha. Sillä se maailma pyörii. Voi surku!
1. Ei ole mitään väliä, että tiedät jonkin asian toimivan ja tuottavan tuloksia, jos ne tulokset eivät näy kaupungin budjetissa. Sillä vain rahalla on merkitystä. Aivan sama mitä yrität piipertää, jos puolustettavasi on vain maahanmuuttaja. Hajoita ja hallitse! Osoita alaisillesi, että sinullapas on valtaa. Niin se menee, vaikka muuta halusin uskoa.
2. On tärkeää, ettet tallo kenenkään asteikossa ylempänä olevan varpaille. Missään asiassa. Siksi pienetkin asiat on hyvä kierrättää kaikilla johtoportailla. Tässä asiassa rahaa ja aikaa ei toki lasketa, sillä kaikkien on hyvä oppia ja muistaa nämä "nykyajan" kastit.Hyshys hiljaa, jos et ole samaa mieltä...
3. Sinä, "asiantuntija", olen kentän kanssa hyvää pataa ja niinpä sinä saat olla se, joka kentälle saat kertoa nämä uusimmat uudistukset. Ja tokihan muistat kertoa neutraalisti ja uskoa muutoksen olevan vain hyvästä.
4. Älä kirjoita kirjelmää, älä valita.Millään et voi vaikuttaa. Yritä suhtautua muutoksiin positiivisesti ja miettiä miten voisit uudet resurssit parhaiten hyödyntää. Ota työ työnä ja älä mieti liikaa. (näin varmaan teenkin, mutten ihan vielä tänään...)
Siinäpäs sitä tämän viikon opit. Onko kumma, jos on vähän motivaatio hakusessa ja "ura" mietinnän alla? Raha, raha, raha. Sillä se maailma pyörii. Voi surku!
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Bläääh
Tänään on taas ollut päivä, jolloin on voinut huomata olevansa pienen pieni nappula tässä pelissä nimeltä "MAAILMA". Mikä on minun mahdollisuus vaikuttaa? Varsinkin, kun en ole varma edes tämän pelin säännöistä. Mikä on tämän pelin tarkoitus? Kenen peli tämä on?
Israel teki mitä teki. Nyt muut maat valmistautuvat omaan pelivuoroonsa. Ja sitten taas on Israelin vuoro. Enttententten teelikamentten. Milloin me olemme maalissa? Kuka päättää tämän pelin? Olemmeko varmoja, että tunnemme tämän pelin säännöt? Itsestäni tuntuu, että tähän liittyy nyt asioita, joita ei pienen pienelle pelinappulalle kerrota ja joka ei niin ollen kokonaisuutta voi ymmärtää. Joka tapauksessa mielen vetää surulliseksi koko tapaus - väkivalta tuntuu olevan aina se ratkaisu ja historiastahan emme opi yhtään mitään.
Ehkä liian uutisvuodon uhrina tai kenties muuten vaan väsymystä tuntien oli tänään minulla kunnon kiukuttelupäivä. Uhriksi valitsin sopivasti mieheni, joka ei ollut huonoksi onnekseen toiminut haluamallani tavalla tänään. Sorry vaan. En vaan nyt jaksanut perusasioista muistutella. Joskus edes voisi jotain tehdä silleen oma-aloitteellisesti, vaikka sairaan lapsen hoitsuna joutuukin olemaan.
Ja se sairastava lapsi. Pakkoko noiden poikienkin on aina vaan leikkiä sotaa? Miksei välillä vaikka rauhaa? Ja miksi se taisteleminen on niin verissä? Aina pitää olla testaamassa toisen vahvuutta, painia tai taistella. Eipä sitä äiti voi muuta kuin ohjata harrastuksiin, jossa saa olla fyysinen ja lukea illat pitkät opettavaisia tarinoita rauhaisesta maailmasta. Siinäpä sitä unelmaa.
Ehkä huomenna taas parempi päivä?
Israel teki mitä teki. Nyt muut maat valmistautuvat omaan pelivuoroonsa. Ja sitten taas on Israelin vuoro. Enttententten teelikamentten. Milloin me olemme maalissa? Kuka päättää tämän pelin? Olemmeko varmoja, että tunnemme tämän pelin säännöt? Itsestäni tuntuu, että tähän liittyy nyt asioita, joita ei pienen pienelle pelinappulalle kerrota ja joka ei niin ollen kokonaisuutta voi ymmärtää. Joka tapauksessa mielen vetää surulliseksi koko tapaus - väkivalta tuntuu olevan aina se ratkaisu ja historiastahan emme opi yhtään mitään.
Ehkä liian uutisvuodon uhrina tai kenties muuten vaan väsymystä tuntien oli tänään minulla kunnon kiukuttelupäivä. Uhriksi valitsin sopivasti mieheni, joka ei ollut huonoksi onnekseen toiminut haluamallani tavalla tänään. Sorry vaan. En vaan nyt jaksanut perusasioista muistutella. Joskus edes voisi jotain tehdä silleen oma-aloitteellisesti, vaikka sairaan lapsen hoitsuna joutuukin olemaan.
Ja se sairastava lapsi. Pakkoko noiden poikienkin on aina vaan leikkiä sotaa? Miksei välillä vaikka rauhaa? Ja miksi se taisteleminen on niin verissä? Aina pitää olla testaamassa toisen vahvuutta, painia tai taistella. Eipä sitä äiti voi muuta kuin ohjata harrastuksiin, jossa saa olla fyysinen ja lukea illat pitkät opettavaisia tarinoita rauhaisesta maailmasta. Siinäpä sitä unelmaa.
Ehkä huomenna taas parempi päivä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)