Kun minä olin pieni, oli meitä kolme vahva tahtoista naista ja isäni perheessämme. Leikkejä sävytti barbien pitkät hiihtolomareissut olohuoneen viherkasvien alle (joita ei tietystikään saanut siivota viikkoon!) ja nukkevauvojen nukuttaminen omenapuiden alla. Kunnon hoivameininkiä siis! Isämme, pitkän linjan sotilasmestari, oli kiedottu tiukasti pikkusormiemme ympärille ja kalastusreissuja lukuunottamatta mitään äijämäistä ei ollut.
Siksipäs olikin melkoinen shokki, kun synnärillä 7 tunnin työnpäätteeksi näin jotain, mitä ei voinut tulkita muuksi kuin pieneksi pojaksi. Ensimmäinen fiilis oli rehellisesti: " VOI APUA! Mitä pojan kanssa tehdään?". Ja matka siitä eteenpäin on kyllä ollut uskomattoman mielenkiintoista seikkailua poikuuteen ja miehuuteen. Aina, kun luulee nyt ymmärtävänsä huomaakin taas olevansa aivan hakoteillä. Tutkimusmatkani siis jatkukoot...
Tänään sohvalla, jotain hömppäsupersiirappiromanttistafilmiä katsoessani, huomasin olevani nyt ainoa naiseuden edustaja perheessämme ja huomasin sen, ainakin hetkellisesti, olevan jopa ahdistavaa.
Poika kutsui kaverinsa naapurista leikkimään ja tervehti heitä ovella : "Terve Järvinen, give me five!" ja sitten heittivät yläfemmat niin coolisti kuin 6 vuotiaat pikkujäbät nyt vain voi. Sen jälkeen alkoi mieletön fyysinen pukerrus ja pakerrus, kun vähän väliä piti jotain taistelua esittää normileikkien lomassa.
Toisena tarkkailun kohteena oli mies, jolla oli myös kaverit kylässä. Sama äijämeininki, mutta yläfemmat korvaantuivat poskisuukoilla tai otsan kopautuksella toisen otsaan. Molemmissa näissä miesporukoissa oli samoja elementtejä. Fyysistä kosketusta, toisen "lätkimistä". Jatkuvaa kilpailua ja vitsailua. Pojat rakensivat huippugormitisaaren, johon suunnittelivat lisäosat viimeisen päälle. Miehet asensivat yhdessä kunnon kaiuttimet parvekkeelle, johon majoittuivat jauhamaan politiikkaa ja vertailemaan kokemuksiaan Suomessa.
Ja minä se vain ihastelin amerikkalaisen hömpän uskomattoman romanttista sankaria, joka ruusut kädessä ennätti sittenkin estämään rakkaansa maasta poistumisen. Ei taida taaskaan realiteetit kohdata fantasioita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti