Kurkistus kaappeihin

Viime viikolla teimme miehen kanssa päätöksen, että hän jääkin kotimaahansa vähän suunniteltua pidemmäksi aikaa. En todellakaan tajua miksi emme moista ole enemmin edes tajunneet ajatella! Siis emmehän me ole tulleet turvapaikkaa tänne Suomeen hakemaan, emmekä myöskään omaa pakolaistaustaa, joten miksi ihmeessä mielessä ei ole edes piipahtanut ajatus pidemmästä oleskelusta miehen kotimaassa??? Kummallista.
Nyt en siis tarkoita sinne muuttoa - SIITÄ ON PUHUTTU KYLLÄSTYMISEEN ASTI- vaan ihan tuiki tavallista pidempää oleskelua. No, nyt siihen tuli oiva mahdollisuus, kun miehen eno Saksasta soitteli ja pyysi avaamaan hotellinsa kaudeksi. He eivät vaimonsa huonon kunnon vuoksi aio tänä kesänä tulla ollenkaan. Surku sinänsä. En osaa kuvitella elämää ilman tätä kovasti vanhenevaa sukupolvea ja nämä tälläiset poisjäämiset aina realisoivat ajantajuani.

Miehen bestikset ottivat tämän suunitelmamme raskaasti. VEIKKAAN, että hekään eivät ole ajatelleet tälläista pitkäkestoista kotimaahan jäämistä vaihtoehtona. No, perjantaina he tulivat vieraisille ja tuossa ne edelleen menevät peräkanaa sinne sun tänne. Itselleni on ollut oikeastaan mielenkiintoista huomata, että TODELLAKIN minä viihdyn kommuuneissa. Mitä enemmän ihmisiä sitä parempi! Vaikka välillä käytännön asioista räpätänkin, on oikeastaan aikamoisen mukavaa, kun ihmisiä on ympärillä riittämiin. Ja meillehän kaikki tulee aina päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi ihan jo välimatkojenkin takia.Siispä on selvästi parempi pitää tälläisestä kommuunielämästä kuin olla pitämättä ;-)

Kommuunielämä tarkoittaa, ainakin tänä viikonloppuna, tiskivuoria 3 tunnin välein. Mikäpäs olisi parempi ajankohta vilauttaa, Susan blogin innoittamana vähän astiakaappejani ;-) Itse myös olen aina rakastanut astioita. Teini-iässä olin niihin HULLUINA.Silloin ostin paljon kaikenlaista käyttötavaraa, jotka edelleen ovat varmassa tallessa vanhempieni kaapeissa. Nykyään rakastan astioita joissa on jokin juttu. Tyyleiltään astiani saavat olla joko tosi moderneja, värikkäitä tai retroja.

Here we go:

aikuistumisen merkiksi hommattu vitriini. pölypesäke.

Riihimäen lasin tzarina, yksinäinen Taika ja muistoja täynnä olevat retroni

Ikean iki-ihanat Dinerat Iittalan hotcoolien kaverina.

Riihimäen lasin Harlekiini, Nalbantoglun kahvikupit

Sekametelisoppa


Käyttölasit sulassa sovussa


Tiskikaapin uumenissa

Että näin. Suhtautumiseni astioihin on muuttunut aika radikaalisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen panttasin "parempia" vieraille ja muutenkin en välittänyt design tuotteista ollenkaan. Nyt olen kuullut suloisen kilahduksen päässäni ja omaan loputtoman unelmalistan, joissa ensimmäistä paikka pitelee tämä pieni ihanuus:

Eva Solon Smiley kirkkaana (kuvassa valkoinen)

Tässäpä tämä paasaus tällä kertaa. Mielelläni kurkin muidenkin kaappeihin ;-)