Sen Anla (Özlem Tekin)

Sen Anla - Ymmärrä sinä

Alıştım yalana pervasız olmaya / Totuin valheisiin, holtittomuuteen
Kim tutmuş sözünü/ Kuka piti kiinni sanoistaan
Ama hala masmavi bak gökyüzü / Mutta katso, silti taivas on syvänsininen.

Alıştım elvedaya umursamaz durmaya / Totuin hyvästeihin, välinpitämättömänä pysymään.
Hiç sevgi görmedim / En nähnyt ollenkaan rakkautta.
Ama hala sımsıcak bak ellerim / Mutta katso, silti käteni ovat hyvin lämpimät.

Ben üzülmem sen ağla / Minä en sure, itke sinä
Dert dinlemem anlat orda burda / En kuuntele murheita, kerrottuina siellätäällä.
Çoktan ayrılmışız aslında / Erosimme itseasiassa jo kauan sitten
Ben söylemem sen anla / Minä en sano, ymmärrä sinä.

Alıştım korkuya yalnız kalmaya / Totuin pelkoon, yksin jäämiseen.
Hiç kimseyi silmem / En pyyhi pois ketään
Ama hala bembeyaz bak bu sayfa / Mutta katso, silti tämä sivu on putipuhdas.

Ben üzülmem sen ağla / En sure, itke sinä.
Dert dinlemem anlat orda burda / En kuuntele murheita, kerrottuina siellätäällä.
Çoktan ayrılmışız aslında / Erosimme itseasiassa jo kauan sitten
Ben söylemem sen anla / En sano, ymmärrä sinä.


(Suomennos on ikiomani muutamilla avunannoilla, joten antakaahan armoa... ;-) )

Millainen päivä sulla on ollut?

No, mulla on ollut ihan normipäivä.

Yön muksu pyöri ja hyöri korvatulehdustaan edelleen - mitä teki mami? ..muisti unohtaneensa leipoa kakun muksun päiväkodille ja pyöräytti sitten sen keskellä yötä, kun muutenkaan Nukku-Mattia ei näkynyt näillä kulmilla... Tuli antaumuksella ja ajalla tehty luomus, josta unohdin napata kuvan. Keksiä, mustikkaa, juustoa, kermaa ja rahkaa. Päälle suloisia orvokkeja. Ilmeisesti ihan hyvän makuistakin, päätellen päiväkodin toiveesta saada ohje ja viedä loput kakusta koteihinsa. Mikäpäs sen parempaa palautetta!!

Töissä vastassa oli ihanat, pienet asiakkaat ja päivä sujui mukavasti rullaten. Sain työkavereiden avustuksella lisää eri kulttuurien edustajia tulevaan opintopiiriin kertomaan ruokakulttuureistaan.Vieraslista alkaa olla melkoisen vaikuttava - Nigeria, Burma, Azerbaidzan, Turkki, Venäjä, Somalia, Suomi, Unkari.... ja minä tietysti ihan täpinöissäni!! Ja siis vieraat tuovat mukanaan ruokakulttuurinsa herkkuja -NAMNAMNAM!!

Kirjastolla taas suu auki ihastelin kaikkea sitä tarjontaa - olisi saataville vieraskielisiä satutunteja oikeastaan kielellä kuin kielellä ja lasten kirjallisuuden lainaaminen olisi edelleen ilmaista - myös siis vieraskielisen kirjallisuuden!! Aivan mahtavaa ja melkoisen ainutlaatuista!!

Edit. sunnuntaina....

Kotona tiedossa oli erittäin rauhallinen koti-ilta. Mies oli pollevana menossa ENSIMMÄISTÄ kertaa venesataman vahtivuoroonsa. Hänelle se oli kunniatehtävä ja minusta ihan mielettömän liikuttavaa. Hänelle on niin, NIIN tärkeää päästä suomalaisten miesten joukkoon. Ja päästä nimenomaan tämäntyylisiin juttuihin. Tänä aamuna oli niin liikuttavaa saada liikkisviesti - "güzel yaztin mi? (=kirjoitinko oikein?)- klo.20.00 saaressa kaksi autoa, klo.21.00 saaren portti suljettu, autot yön saaressa klo.8.00 portti avattu, klo 9.00 autot vielä saaressa. Barcelona voitti Manun, jee!". "cok güzel yaztin, askim!" (kultaseni, oikein kirjoitit!). Liikkikseksi asian tekee se, että mieheni on erittäin itsevarma ja nämä epävarmat tilanteet tuntuvat vain itsestäni jotenkin niin inhimillisiltä. Sopeutuminen ei todella ole helppoa!

Nyt vuorossa on Maailma Kylässä -tapahtuma, jota seuraa pihatalkoot ja talkoosauna, sitten tulee kauan odotetut vieraat kyläilemään ja jos aikaa jää, niin yritän ennättää maalata eteisen vielä toiseen kertaan... tuloksia esittelen lähipäivinä!!


Minä mustavalkoisena

Minä eräänä uuvuttavana päivänä.

Joskus vain tekee mieli katsoa linssin läpi

näkyykö väsymys yhtä vahvasti kuin tuntuu.

Mustavalkoisuus tietysti korostaa tunnelmaa.

Rakkaus

Minun ei pitänyt ikinä ottaa turkkilaista miestä. Ei ikinä. Perustuen ihan siihen mitä kaikkea olinkaan jo ehtinyt turkkilaisten ystävieni parisuhteista ja parisuhdetaidoista (niin, mistä??) havainnoida Turkissa vietettyjen kesien aikana. Kunnes sitten, armon vuonna 2001, kesäkuun 21. kello 03.30, kotiinpäin kulkiessa, juoksi jokseenkin koviksen oloinen kundi perään hokien vihaamaani "wots joor neim? wots joor neim?". Enää en muista mitä siihen vastasin, vaiko vastasinko ollenkaan, mutta muistan kuinka mies ei meinannut ymmärtää kellon olevan jo paljon. Lopulta pääsin tilanteesta kertomalla hänelle löytyväni seuraavana iltana Reggae baarista, johon hän fiksusti ja aivan tilanteen tasalla ollen totesi "Gay? Gay? I dont häv eni problem vit GAY?". Siinä vaiheessa olin hirveän tyytyväinen, etten ollut maininnut kyseisen Reggae baarin sijaitsevan kylän toisessa päässä.

Vaan niin koitti seuraava ilta. Ja seuraava yö. Minä olin unohtanut koko miehen ja vietin ystävieni kanssa synttäreitä, kunnes puolen yön jälkeen saapui edellisillan tuttavuus puuskuttaen ja hieltä haisten. Kertoi etsineensä koko kylän Gay-baaria, eikä sellaista ole!! (what a suprise!! :-D) Olin kuitenkin otettu moisesta etsinnästä ja siitä se sitten lähti. Ei todellakaan rakkautta ensi silmäyksellä. Ei edes toisella, mutta jotain kovaa kipinöintiä kuitenkin. Jos aikaa olisi ollut vain normiloman, niin meistä ei olisi ikinä tullut mitään, mutta meillä oli koko kesä aikaa. Ja millainen kesä!!

Yläkuvassa rakkaus on tuoretta ja rakastavaiset vielä suht hehkeitä.
Alakuvassa on rakastettu jo jonkinaikaa ja rakkaus on selvästi löytänyt arkisemman muotonsa, rakastavaistenkin hehkeydestä voi olla montaa mieltä ... (28h kuvan ottamisen jälkeen meistä tuli vanhemmat!).

Aikamoista se rakkaus!!

Sinun Nivea muistosi

Niin starttasi Nivean buzzaus. Nivea juhlistaa jo 100.vuotta!! Sen kunniaksi Nivealta on mukana buzzauksessa ja heidän sivuiltaan löytyy infoa miten voi itsekukin ottaa osaa juhlahumuun. ( www.nivea.fi )

Nivea on minulle sinällään läheinen, että äitini on aina vahvasti pitänyt Nivean tuotteista ja niin ollen tuputtanut niitä myös meille tyttärille. Tästä itselleni on jäänyt kiintymys Nivean isoihin rasvatuubeihin, jotka joka vuosi - koostaan huolimatta - raahaan mukanani Turkkiin. (ja joo, kyllähän niitä sieltäkin saisi...). Tästä poika taas on oppinut sen, että mieltää varsinkin Nivean sinisen rasva apua tuovaksi. Vaikka kuinka rasvaa aurinkorasvoilla ja pitää huolta varjoista, silti Turkin kesä on sen verran ankara, että varsinkin pojan herkkä iho on koetuksella. Niinpä meillä on ollut tapana iltaisin rasvata juuri tuolla vanhalla kunnon Nivean sinisellä. Se on mun vakkarivaruste.

Tällä kertaa buzzauksessa tuli kertoa oma Nivea-muisto ja tiivistää se 140 kirjaimeen. Itselleni se osoittautui kutakuinkin mahdottomaksi tehtäväksi, joten tulos oli tylsästi tiivistettynä tuo minkä jo aiemmin kerroin. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut kertoa kuinka pienenä autoin siskoa rasvauksessa. Aika runsaasti tuli rasvattua ja muistaakseni äidillänikin oli hetken vaikeuksia ymmärtää auttamiseni motiiveja. Tai vaikka Malesian kosteushe....eiku siis kosteushaasteista, kun kuumimpana aikana pienin liike sai ihon hikeentymään ja illalla oli taas aihetta rasvailla....

Millaisia muistoja sinulla on Niveasta? Voit käydä kertomassa muistosi, lisäämässä itsesi Nivean mosaiikkiin www.nivea.fi/mosaiikki ja osallistua loma-arvontaan. Itselläni ei kyllä ollut aavistustakaan loma-arvonnan kuva-arvoituksesta, joten toivotan suuresti onnea!! (...ja minuakin kiinnostaa muistonne eli tännekin vain.... ;-) )

Talvi

Tänään sain itseni kiinni ajatuksesta - "Voi, olispa ihanaa, kun olisi jo talvi!".

Olen totaalisen kesä-ihminen, mutta talvessa rakastan jotenkin sitä lumen ja pimeyden tuomaa erilaista rauhallisuutta. Varsinkin hiljainen lumisade tekee minun maailmastani paljon rauhallisemman. Ja se tunne, kun selviät päivän lumessa rämpimisen jälkeen kotiin, kylpyyn ja viltin alle. Ah!

Kynttilät lisäävät rauhallisuuden tunnetta. Olen kynttilöiden ympärivuotinen suurkuluttaja!

Talvi-iltaisin myös huomaan havatuvani ajattelemaan kuinka monia satoja ihmisiä elää lähellämme koko ajan koskettamatta omaa elämäämme. Valot vain syttyvät ja sammuvat. Kesällä taas tuntuu, ettei oman perheen sisälläkään kosketusta tapahdu, sillä vauhti kasvaa valon määrän mukana ja koti on vain hetkellinen törmäyspaikka.

Buzzador

Tarkat jo varmasti huomasivatkin tuon Buzzador- merkin tuossa sivun vieressä. Siinä se nyt jököttää merkkinä siitä, että olen Buzzador-bloggaaja HYVIN PIENESSÄ mittakaavassa. Vapaaehtoisesti, ilman kenenkään yhteydenottoa ja motiivina ihan vain oma kiinnostus buzzausta kohtaan.

Buzzauksessa on kyse uusien tuotteiden testailuista ja rehellisten arvioiden antamista niistä. Olen itse ollut opiskeluaikana muutamalla markkinointitutkimuksia tekevällä firmalla töissä, joten buzzaus kiinnosti heti siitä kuultuani. Ja uutuustuotteet on niin mun juttu :-D!!

Buzzauksessa minulle tulee tieto voimassa olevista kampanjoista ja saan itse päättää haluanko buzzata kyseistä tuotetta. Buzzaus sinällään tarkoittaa "kuhisemista" eli kun saan tuotetta testattavaksi ja levitettäväksi, kuhisen siitä ympäriinsä. Siinä mukaan kuvioihin tulee useinmiten ystävät, työyhteisöt ja te blogilaiset.

Buzzaukset täältä blogista bongaat parhaiten buzzauslogosta, jonka laitan jokaisen buzzaus-kirjoituksen yläkulmaan. Näin voit vaikka jättää lukematta, jos markkinointi - ja tuotekokeilut ei ole sun juttuja. Tavalliseen tapaan jatkan kuitenkin muistakin asioista kirjoittamista.

Että näin. Simppeli juttu vaikeasti kerrottuna!!

Erään ajanjakson loppu ja VALO

Pakko myöntää, että koen taas jonkinlaista haikeutta. Inhoan tiettyjä elämänmuutoksia ja haluaisin mielelläni jumittua mukaviin elämäntilanteisiin. En niinkään protestoi muutoksia vastaan vaan ruikutan, valitan sekä haikailen mielessäni. Nyt tälläistä haikeutta luo lapsen pitkän päiväkotiuran päättyminen. Hyvästit on sanottava niin nykyisen ryhmän aikuisille kuin muiden ryhmienkin. Lisäksi meillä on ollut hyvin tiivis vanhempien verkosto, joiden kanssa olemme tulleet läheisiksi. Nyt on aika hyvästellä myös osa heistä.

Mutta kohti uusia tuulia ja koitoksia kohden mennään. Poika on ajatuksiltaan jo varsin valmis koululainen. Mukaan samalle luokalle tulee seitsemän kaveria ja naapurin muksuja on samassa koulussa. Ei siis mitään syytä murehtia. Arki vain muuttuu. On ollut pitkä aika kulkea viisi vuotta aamuinilloin päiväkodille. Samalla olen ollut hyvin onnekas, koska poikani on saanut olla koko uransa samassa päiväkodissa ja samojen aikuisten turvallisessa huostassa. Se on sen verran onnekasta, että jopa minäkin muistan olla ääneen asiasta kiitollinen. Ja esikoulu oli maailman parasta. Lapsilla oli tilaa olla omia itsejään. Heillä oli oikeus toteuttaa itseään ja siihen kannustettiin. Aivan mahtavaa!!

VALO

Onnellinen

Taas kerran olen miettinyt onnellisuutta ja sitä mistä se koostuu. En edelleenkään usko pysyvään onnellisuuteen, minusta me ihmiset olemme siihen yleensä liian tyytymättömiä. Tahdomme lisää asioita saatuamme entiset haluamisemme ja löytäessämme "täydellisen" ihmissuhteen tahdomme usein vertailla sitä joko mielikuvitteelliseen tai vaikkapa mielikuvaamme naapureiden parisuhteesta, joilloin olemme taas kohdassa tyytymättömyys.

Minusta onnellisuus koostuu pienistä onnen palasista, jotka ovat ripoteltuina elämiimme. Niiden palasten huomaaminen on minusta oleellinen taito onnellisuuden kokemiseen yhdessä tyytymättömyyden hallinnan kanssa. Pienten asioiden havaitseminen ja niistä nauttiminen. Kuinka vaikeaa!! Paljon helpompaa olisi kiinnittää epäkohtiin huomio ja valittaa, eikös??? Itse uskon myös siihen, että pitää ymmärtää olevansa itse avain omaan onneensa. Tällä tarkoitan, ettei onnea voi sitoa kehenkään muuhun tai johonkin tiettyyn asiaan."Olen onnellinen vain jos oot munkaa" tai "Oon onnellinen vain jos saan...". Minusta siis.

No, niinpä kävin tuumasta toimeen ja listasin viikonlopun pieniä onnen hiukkasia omasta elämästäni:

- Ihana putkimies korjasi samalla tiskikoneen asennuksen ihan vain hyvää hyvyyttään. Kiitin häntä viestillä.

- Kaupasta löytyi IHANA kilon jäävuorisalaattikassi!!

- Paras ystävä lähetti ihan muuten vain sydän viestin, jossa luki "ajattelen sinua".

- Mies oli vuokrannut Prinsessa-leffan ja jopa jaksoi sen katsoa.

- Marsu oli keksinyt tavan sulloa itsensä heinätelineeseen ja oli hellyyttävän onnellinen sieltä pois päästessään.

- Työkaveri soitti ja tunsin ääretöntä onnea hänen olemassaolostaan.

- Poika löytyi seikkailultaan ehjin nahoin.

- Pieni ja iso mies kuorsaavat nyt vierekkäin.

- En onnistunutkaan tappamaan ihania, violetteja kukkiani vaan lämmin vesi pelasti ne!

- Lähetin 40 litraa leluja lastenkotiin Viipuriin.

- Pesukone hajosi, mutta suostui pesemään vielä viimeisen koneellisen loppuun hieman autettuna.

- En löytänyt hyviä mansikoita, mutta löysin ihania viinirypäleitä ja fetajuustoa.

- Onnistuin siirtämään pojan kasvattaman herneen uuteen ruukkuun.

- Allergialääkkeet tehosi ja silmätkin taas tekevät omaa päätyötään..

- Tunnen itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi, vaikka välillä onkin ylämäkiä.

"On niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on. On niin helppo elää nyt ja tässä."

Arkeni

Ja kaskas, sanoi KasKas. Niin siinä taas kävi, että ARKI ajoi ohi blogien kirjoittelun ja kaiken muunkin.

Tämä kulunut aika on ollut täynnä JUHLIMISTA, sähellystä, TEKEMISEN TOHINAA ja kyllä - työkiireitäkin. Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin - juhlistimme meidän koko perheen synttäreitä. Ja koska härkinä meille on omanapa hyvin läheinen, oli jokaista - myös meitä aikuisia - juhlistettava asian mukaisin menoin... Juhliminen ja juhlat ovat kuitenkin minusta ihania ja rakastan niitä järjestää! Meillä asuu suvut kaukana ja vieraitakin käy suhteellisen satunnaisesti eli synttärit, kissanristiäiset, vaate-sekä kynttiläkutsut ovat mun juttuni!!

Tässä on minulle rakas kuva arjesta. Lähetin sen aikaisemmin mainitsemaani tutkimukseen itselle tärkeistä hetkistä arjessa. Mies ei varmasti ymmärrä miksi pidän tästä kuvasta, joten olkoot tämä meidän salaisuus, jookos??

Tämä kuva on otettu viikonloppuisena aamuna. Viikonloppuna arki on parhaimmillaan. Lökötellään kalsareilla. Syödään ja lökötellään lisää. Tässä kuvassa poika on hävinnyt baballeen painissa, mikä on jäänyt kaivertamaan mieltä. Kostoksi hän lukitsi tupakoivan baban parvekkeelle ja on suunnitelman onnistumisesta aidon riemuissaan. Mitä ihanin arjen hetki!!

Juuri näistä kiireettömistä hetkistä minä nautin kaikista eniten! Ne ovat meidän perheellemme suhteellisen uutta, koska mies oli monta vuotta työssä, joka ei säälinyt perhearkea. Kaikki sympatiani kaikille niille perheille, jotka edelleen joutuvat jaksamaan ääriolosuhteissa!! Uskokaa parempaan huomiseen ja muistakaa nauttia niistä pienen pienistä hetkistä, niin vaikeaa kuin se onkaan!!

Hullua

Tällä kertaa saatte nautittavaksenne useamman kuvan liittyen hulluuteen. Oli ihan tosi hullua juhlistaa vappua näin lähellä pääsiäistä!! Viime viikolla herkuttelimme äitini upeissa notkuvissa pöydissä ja tänä viikonloppuna katosi järki kokonaan ja taas notkuivat pöydät herkuista:

Ja mikä pahinta - toukokuu on meidän perheen juhlakuukausi muutenkin!! Ensin äitienpäivä, sitten minun syntymäpäivä, sitten pojan (niitäkin tänä vuonna juhlitaan kahteen otteeseen), sitten vielä miehenkin synttärit. HUH!! Kerrassaan kreisiä!! Täysin hullua!!

Nyt PITÄISI pärjätä loppu vuosi herkuitta... ;-) Jotenkin rohkenen epäillä. Hulluus senkuin jatkuu ja uusia kissanristiäisiä ootellaan, että olisi taas hyvä syy leipoa kakku...