Mutta kohti uusia tuulia ja koitoksia kohden mennään. Poika on ajatuksiltaan jo varsin valmis koululainen. Mukaan samalle luokalle tulee seitsemän kaveria ja naapurin muksuja on samassa koulussa. Ei siis mitään syytä murehtia. Arki vain muuttuu. On ollut pitkä aika kulkea viisi vuotta aamuinilloin päiväkodille. Samalla olen ollut hyvin onnekas, koska poikani on saanut olla koko uransa samassa päiväkodissa ja samojen aikuisten turvallisessa huostassa. Se on sen verran onnekasta, että jopa minäkin muistan olla ääneen asiasta kiitollinen. Ja esikoulu oli maailman parasta. Lapsilla oli tilaa olla omia itsejään. Heillä oli oikeus toteuttaa itseään ja siihen kannustettiin. Aivan mahtavaa!!
VALO
Onnittelut paivakotiuransa paattaneelle pojalle! Ja aiskalle tsemppia, kylla se taas siita - kohta tulee uudet rutiinit ja uudet kuviot (ja positiivista puolta jos etsit, niin poika on koko ajan yha itsenaisempi mika tarkoittaa enemman omaa aikaa aidille ;))
VastaaPoistaMä taas suorastaan rakastan elämänmuutoksia, tylsistyn niin helposti. Hassua sinänsä, koska arkena tykkään kyllä sellaisesta normaalista kotona möllöttämisestä ilman suurempia riehumisia. Tällä hetkellä oon Niin Innoissani siitä, ettei neljän kuukauden päästä tarvii mennä töihin :D Ja että ehkä intoudun tekemään jotain muuta loppuelämälläni, jotain järkevää (lue taiteellista ja hauskaa, ei mitään perinteisessä mielessä järkevää...). Ja elämänmuutos nyt ainakin on varmaa, ei tartte tylsistyä!
VastaaPoistaIhanan kuuloinen tuo päiväkoti, kunpa sais oman lapsensakin sitten johonkin tuollaiseen kannustavaan ja kivaan paikkaan työnnettyä. Voin myöntää, että koulujutut aiheuttaa mietintää joskus jo nyt O_o
Kyllähän se aina :-)!!
VastaaPoistaMä olen tehnyt johtopäätöksen, että mä vaan rakastan elämää niin älyttömän paljon, että tahtoisin säilöä kaiken ja olla luopumatta yhtään mistään!!
Mä rakastan muutoksia siinä missä jumituksiakin!! Menevä ja matkusteleva elämä olisi juuri täydellistä, jos en olisi perheellinen :-) Mun jumitukset liittyy lähinnä juuri esim. muuttamisiin ja nyt sitten yllättävästi tähän... No, mutta kyllä tää vielä tästä ;-)!!