Yön muksu pyöri ja hyöri korvatulehdustaan edelleen - mitä teki mami? ..muisti unohtaneensa leipoa kakun muksun päiväkodille ja pyöräytti sitten sen keskellä yötä, kun muutenkaan Nukku-Mattia ei näkynyt näillä kulmilla... Tuli antaumuksella ja ajalla tehty luomus, josta unohdin napata kuvan. Keksiä, mustikkaa, juustoa, kermaa ja rahkaa. Päälle suloisia orvokkeja. Ilmeisesti ihan hyvän makuistakin, päätellen päiväkodin toiveesta saada ohje ja viedä loput kakusta koteihinsa. Mikäpäs sen parempaa palautetta!!
Töissä vastassa oli ihanat, pienet asiakkaat ja päivä sujui mukavasti rullaten. Sain työkavereiden avustuksella lisää eri kulttuurien edustajia tulevaan opintopiiriin kertomaan ruokakulttuureistaan.Vieraslista alkaa olla melkoisen vaikuttava - Nigeria, Burma, Azerbaidzan, Turkki, Venäjä, Somalia, Suomi, Unkari.... ja minä tietysti ihan täpinöissäni!! Ja siis vieraat tuovat mukanaan ruokakulttuurinsa herkkuja -NAMNAMNAM!!
Kirjastolla taas suu auki ihastelin kaikkea sitä tarjontaa - olisi saataville vieraskielisiä satutunteja oikeastaan kielellä kuin kielellä ja lasten kirjallisuuden lainaaminen olisi edelleen ilmaista - myös siis vieraskielisen kirjallisuuden!! Aivan mahtavaa ja melkoisen ainutlaatuista!!
Edit. sunnuntaina....
Kotona tiedossa oli erittäin rauhallinen koti-ilta. Mies oli pollevana menossa ENSIMMÄISTÄ kertaa venesataman vahtivuoroonsa. Hänelle se oli kunniatehtävä ja minusta ihan mielettömän liikuttavaa. Hänelle on niin, NIIN tärkeää päästä suomalaisten miesten joukkoon. Ja päästä nimenomaan tämäntyylisiin juttuihin. Tänä aamuna oli niin liikuttavaa saada liikkisviesti - "güzel yaztin mi? (=kirjoitinko oikein?)- klo.20.00 saaressa kaksi autoa, klo.21.00 saaren portti suljettu, autot yön saaressa klo.8.00 portti avattu, klo 9.00 autot vielä saaressa. Barcelona voitti Manun, jee!". "cok güzel yaztin, askim!" (kultaseni, oikein kirjoitit!). Liikkikseksi asian tekee se, että mieheni on erittäin itsevarma ja nämä epävarmat tilanteet tuntuvat vain itsestäni jotenkin niin inhimillisiltä. Sopeutuminen ei todella ole helppoa!
Nyt vuorossa on Maailma Kylässä -tapahtuma, jota seuraa pihatalkoot ja talkoosauna, sitten tulee kauan odotetut vieraat kyläilemään ja jos aikaa jää, niin yritän ennättää maalata eteisen vielä toiseen kertaan... tuloksia esittelen lähipäivinä!!
Minä mustavalkoisena
Minä eräänä uuvuttavana päivänä.
Joskus vain tekee mieli katsoa linssin läpi
näkyykö väsymys yhtä vahvasti kuin tuntuu.
Mustavalkoisuus tietysti korostaa tunnelmaa.
Oletpas paljon ehtinyt! Pistä meille lukijoille tuo resepti, vaikka sitten yökakun nimellä!
VastaaPoistaSuomalaisten kirjastojen valikoima on "something else". Lomilla marssin heti kirjastoon, ja jopa meidän pikku-kylän valikoimat ovat mahtavat.
Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on ulkomaalaisen miehen sopeutua suomalaisten porukoihin. Siinä joutuu itsetunto monta kertaa koetukselle. Olen miettinyt olisiko oma mieheni sopeutunut Suomeen. Kieli olisi ollut se suurin ongelma, ja siitä johtuen omaa ammattia olisi tusikin voinut Suomessa harjoittaa, vaikka erittäin pätevät ja hyvin koulutettu onkin. Sekin olisi ollut kova pala. Tai sitten hän olisi voinut pistää jonkun yrityksen pystyyn. Se olisi saattanut toimia. Tai sitten en. Toisaalta mieheni ei tarvitse paljon ihmisiä ympärilleen, mutta suomalaisten hiljaisuus ja puhumattomuus olisi voinut käydä välillä hermoille. En tiedä, kun ei olla koskaan asiaa edes ajateltu, mutta helppoa se ei olisi ollut. Itsekkin mietin olisiko minusta asumaan Suomeen. En tiedä. Olen ollut pois jo niiiiin kauan. Talvi tulisi olemaan kovin pitkä.
Mutta nyt tähän päivään.. Toivun keukoputkentulehdukseta ja rajusta flunssasta. Ulkona on pilvistä, joten ulkotyöt saavat jäädä tänään väliin. Eilen oli eka päivä, kahteen viikkoon, kun jaksoin tehdä jotain ulkona.
Nyt lähden viemään poikia elokuviin ja käyn samalla katselemassa itselleni farkkuja.
Sitten ostan jotain helposti valmistetaavaa ruokaa ja illala silitän kasan vaatteita. Ei mikään erityisen hauska päivä, mutta nautin kuitenkin siitä, että pää tuntuu jälleen omalta!
Mukavaa sunnuntaita teille!
Tänään oli kyllä tosi laiska päivä, en tehnyt mitään. Loma loppui ja huomenna pitää mennä töihin, se ehkä lannisti...
VastaaPoistaKiitos kommenteista!!
VastaaPoistaVihreätniityt - miehen sopeutumista on edesauttanut hänen yltiösosiaalisuus ja jollain kummallisella tavalla hän on ehkä kaikessa turkkilaisuudessaan jotenkin suomalainen. Sitä on vaikea selittää, mutta jotenkin sillä vaan natsaa noiden äijien kanssa. Hyväksytyksi tuleminen on se tärkein osa sopeutumisessa ja samalla se kaikista vaikein. Jaksuja toipumiseen!! Flunsista kannattaa toipua kunnolla, on ne jälkitaudit sen verran kinkkisiä.
Ii- Laiskotuspäivä on mun unelma. Mulla ei siihen ole varaa, koska en selviäisi moisen jälkeisestä päivästä hengissä. Noh, ehkä vielä jonain päivänä...