sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Äitiyttä ja lapsimessut

Eilen suuntasimme muksun kanssa heti aamutuimaan turkkilaisten ystävieni ja heidän lasten kanssa juhlistamaan lastenpäivää (23.4) hieman myöhässä erään ystävämme luokse Helsinkiin.
Muksut tietysti kävivät kierroksilla jo ennen lähtöä, olihan heillä energiaa hyvin nukutusta yöstä ja jännitystä tulevasta päivästä! Lisäksi he eivät olleet viikkoon nähneet toisiaan. Niin sitä sitten rymisteltiin kunnon karavaanina äänekkäästi bussiin ja metroon. Sorry vaan, kanssamatkustajat! ;-)
Juhlat olivat ihanat! Paljon ihania ruokia heti aamulla ja muksuille tietysti makeaa mahan täydeltä! Voi sitä kälätystä ja pälätystä!

Aikamme juhlittua lähdimme joukolla jatkamaan matkaa lapsimessuille Pasilaan. Koko karavaani ensin metroon ja sitten vielä junaan. Tunnelma vain koheni kohenemistaan. Lapsissa ilmeni jo selvää show-meininkiä, kiitos jännityksen ja sokerihumalan. Me mammat saimme tässä vaiheessa jo ottaa tukevampaa otetta ranteesta pitääksemme pikku miehet imussa mukana.

Lapsimessuilla ihmisiä oli PAAAALJOOON, joka ikiseen paikkaan sai todellakin jonottaa. Hauskat tekemiset kuitenkin motivoivat pikku ihmisemme jonottamaan.Ja jatkuvat kuulutukset löydetyistä lapsista toimivat sopivana pelotteena pysyä tiukasti mamman helmoissa... Niinpä saimme kokeilla pomppupaloautoa, Vilpurin leiväntekoa, Vilpurin kitaan pallon heittämistä, vierailimme poliisi- ja paloautossa, tapasimme Juniorin Pekan, ongimme, pyöritimme onnenpyöriä siellä ja täällä, lopuksi pääsimme viidakkoseikkailuun....


Siinä katsellessani omaa mussukkaani kymmenen metrin jonossa matelemassa kohti koitosta ja katsellessani muita mammoja jännittämässä oman mussukan omatoimisuutta sormet selän takana ristissä havahduin ajattelemaan kuinka siinä on nyt sitten meidän mammojen loppunäytös. Ensin ohjastat muksun jonottamaan, kerrot miten jonossa ollaan, muistutat olemaan seikkailussa varovainen ja kuuntelemaan aikuisten ohjeita, sitten sivussa tarkkailet ja jännität mussukan selviytymistä ja kun mussukan omavuoro tulee, rynnit loppusuoralle odottamaan omaasi. Ja kun se oma sieltä rymisten laskeutuu, hymy kapsahtaa huulille ja tunne "jee, minun muksupas sieltä vain selviytyi!" humahtaa ilmoille.
Onhan se äitiys melko suurennuslasin alla oloa! Oli ongelma mikä tahansa katse kääntyy äitiin - karkkihyllyn edessä kiukuttelevasta lapsesta, no, mihin tahansa ongelmaan... Aikamoinen tehtävä kasvattaa itsenäinen, selviytyvä, itseensä luottava, toiset huomioon ottava nuori!! Joillakin on yhteisön apu, mutta kyllähän me aika yksin joudumme selviytymään tehtävästä (siis vanhemmat)...

Ihana päivä päätettiin turkkilaisella ruoalla perinteistä ruokaa myyvässä ravintolassa. Pienokaisemme olivat väsymyksestä aloillaan ja tutkivat päivän lelusaalistaan. Valtavasti krääsää sieltä ja täältä. Aarteita.

Kotona mieheni oli hakenut pyytämäni leffan ("Ei nimeä") ja purnukan Ben&Jerry's New York Fudge jätskiä. Illalla ei tehty kerrassaan mitään. Muksu nukahti jo kello 19 ja minä vain notkuin sohvalla jalat kohti kattoa välillä jätskiä maistellen. Kerrassaan rentouttavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti