Halusimme mennä naimisiin nimenomaan Taksimin maistraatissa, koska silloin siellä asuimme ja koska alueella oli niin tärkeä rooli elämässämme. Tämän päivän valitsimme, koska kevät on kauneimmillaan ja sinä vuonna oli pääsiäinen. Päätimme, että tämän juhlan juhlimme haluamallamme tavalla, ystävien kera ilman sukua. Suvut saa haluamansa juhlat kesällä.
Päivä oli kaunis, pirteä kevätpäivä. Aamulla heräsimme hotellilla ja kävi ilmi, että pesula oli kadottanut sukkapyykkimme. Niin sitten maistraattiin suunnatessamme, piipahdimme sukkaostoksilla :-) Myös bestman oli unohtanut ostaa lupaamansa kakun, joten sukkien jälkeen oli vuorossa kakku. Aukiolla tapasimme koko ystäväporukan ja juhlatunnelma, sekä pienet perhoset pääsivät valloilleen. Häissämme oli mukana mieheni parhaimmat ystävät sekä minun läheisimmät istanbulin ystäväni.
Maistraatissa meitä ennen oli japani-turkkipari, joita pääsimme onnittelemaan. Oli hurjan jännittävää astua korokkeelle, suuren pöydän ääreen, varsinkin, kun en varsinaisesti tiennyt mitä tuleman pitää. Mies punaisessa viitassa asteli suuren kirjan kanssa pöydän päähän ja pyysi todistajat viereensä. Miehen todistajana oli armeija ystävä, minulla oli kanadalainen työystäväni.
Niin sitten sanottiin "evet" ja astuttiin avioon. Huh!
Virallisen osuuden jälkeen juhlimme shampanjan, kakun ja hyvän ruoan parissa ystävien luona, jonka jälkeen biletimme koko illan Taksimissa. Päivä oli juuri sellainen kuin halusimmekin sen olevan! Ja vielä tässä yhdessä onnellisena ollaan, vaikka ylä- sekä alamäkiä onkin ollut !
... and they lived happily ever after.
ONNİTTELUHALİT,ja jatkukoon onnellinen yhteiselo eteenpainkin.
VastaaPoistaSaivatko sukulaiset ne haat sitten kesalla?
Paljon onnea teille, viettakaahan mukava haapaiva!!
VastaaPoistaEvlilik yıldönümünüz kutlu olsun :))
Kiitos toivotuksista! Aika menee niin uskomattoman nopeasti!
VastaaPoistaKaikki saivat mitä toivoivat :-D Minun sukuni sai pohojalaaset kihlajaaset kesällä 2002 ja Turkin suku noin 400-500 vierasta hennoineen, romanisoittajineen (vanhempani tulivat paikalle). Kaikilla on siis mitä muistella ;-)
Vautsi, hyvät vuosipäiväonnittelut! 7 vuotta eikä suotta :) Taitaa tuo maistraatti-vihkiminen olla just se tyypillisin juttu, eihän kirkkohäiden viettäminen edes ole mahdollistakaan Turkissa..? Tuollainen päivä on just täydellinen, pienimuotoinen vihkiminen, sen jälkeen hommataan läjäpäin ruokaa ja herkkuja ja juotavaa ja bailataan aamuun asti ;)
VastaaPoistaHyvää hääpäivää! Meilläkin oli juuri kaksivuotishääpäivä, vaikka välillä kymmeneltä vuodelta on tuntunut ;)
VastaaPoistaKiitosKiitos!
VastaaPoistaElisa - Istanbulin kirkoista en tiedä, mutta ainakin täällä Suomessa on mahdollista saada papin siunaus (vaikka kirkossa) halutessa. Minä en sellaista kaivannut, joten annettiin olla... (on muuten kaunis kirkko, kun lähdet istiklalilta tunnelilta keskustaan päin ja lähdetkin Ruotsin konsulaatin reunaa alas mäkeen ja risteyksestä oikealle). Tuo oli meidän päivä, se tärkein. Vaikka kyllä ne muutkin mieleen jäivät :-D
ii - Vähän on sama fiilis, että vaikka vuosia on 7 (mikä sekin tuntuu paljolta), tuntuu toisaalta että yhdessä ollaan oltu ainakin ainiaan, jos ei kauemmin. Pian sitä saa ottaa helmitaulun avuksi ;-)