Teimme tuossa jonain päivänä kotitöiden jaon. Jako on kaukana kristillisestä tasajaosta, mutta selvästi parempi kuin entinen "teen itse kaiken"-systeemi.
Annoin anteliaasti kanssa asujieni valita kotitöiden listalta itselleen mieluiset.
Sellaiset joihin myös suostuvat sitoutumaan.
Mies valitsi keittiön. Poika oman huoneensa. Mulle sitten jäi loput.
Nyt on toinen viikko menossa ja olen edelleen tyytyväinen!
Ruksi seinään ja kolme koputusta puuhun. #kop, kop, kop#
Kotityöt ei meillä ole ollut mikään kiistelyn aihe. Nyt vain oli sopiva herkkyyskausi tehdä niistä uusia sopimuksia :-D
Ruoaksi tänään teimme ison kattilallisen Sulu köfteä.
Hyvä ja helppoa perusruokaa, joka upposi jopa muksulle.
Illalla juttelin parhaimman ystäväni kanssa puhelimessa. Siinä jutellessa havahduin - oma elämäni kuullosti toisen kertomana paljon vauhdikkaammalta ja värikkäämmältä kuin se onkaan. Elämähän on niin tuiki tavallista lapsiperheen arkea kuin vain voi kuvitella. Kaukana on ajat, jolloin kuljettiin tuulen mukana maasta toiseen ja jolloin ajatukset olivat vielä musta-valkoisia. Hassu tämä rakas elämä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti