Eräänä aamuna terveyskeskuksessa

Periaatteessa en haluaisi siirtyä yksityisen lääkäriaseman asiakkaaksi.

Periaatteessa siksi, koska koen olevan suorastaan törkeää, että kaikki parhaat lääkärit jo ovat siirtyneet yksityisille lääkäriasemille, mikä vaikeuttaa terveyskeskusten lääkärien saantia ja luo tietysti epätasa-arvoa meidän kansalaisten keskuudessa.

Erityisesti tämä asia on ollut lähellä sydäntä, kun ystävälleni syntyi vaikeasti vammainen lapsi, joka olisi todella tarvinnut hyvää hoitoa ja vakuutuksen, mutta ei sitä saanut ongelmallisen synnytyksen ja vammojen takia. Sen päätöksen jälkeen heidän elämä onkin ollut yhtä jonottelua ja ystäväni on nyt joutunut sanoutumaan töistäänkin irti voidakseen olla lapsensa omaishoitaja.

Lapselleni pääkaupunkiseudulle muuttaessa otin vakuutuksen käyttöön ja hänen kanssaan käyn vain yksityisellä omalääkärimme jäätyä eläkkeelle. Omalääkärimme oli kuin viimeinen mohikaani alallaan - kutsumustyössä! Mutta sen jälkeen... muutamaa lääkäriä testasin ja sitten siirsin muksun yksityiselle. Ero on huomattava! Ja ärsyynnyn vain lisää, kun tiedän ystäväni taistelut hoidon saamiseksi ja sen, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta saada parasta!

No, tällä kertaa olin itse vaille hoitoa. Korvasärky yllätti keskellä yötä ja yö kului valvoen. Terveyskeskukseen soitin tasan kahdeksalta ja toimin vastaajan ohjeiden mukaisesti - jätin suositellun soittopyynnön ja jäin odottamaan vastausta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, joten päätin lähteä paikanpäälle.

Kello 9.00 sain toimiston jonotusnumerokseni numeron 16.
Kanssani oli jonottamassa kaksi vanhempaa rouvaa, jotka muistelivat menneitä.
Rouva, joka oli tullut laboratorioon lähetteen kanssa, mutta joka oli sinne päästyään saanut kuulla tarvitsevansa vielä toimistosta jonkun paperin.
Sairaan lapsen kanssa lääkärin aikaa jonotteleva äiti.
Kaksi vanhaa vaaria, jotka jonottivat aikaa saadakseen piikin.
Puolituttu somaliäiti viiden lapsensa kanssa hakemassa jäykkäkouristuspiikkiä kaikille.
Suomalais-nigerialainen perhe, jonka molemmat lapset olivat flunssassa ja jotka olivat Jorvista käännytetty.
Jostainpäin lähi-itää kotoisin oleva mies, jonka jalka oli turvonnut.

Tällä kokoonpanolla odotimme. Odotimme. Odotimme. Ei mitään. Ei yhtään mitään tapahtumaa.
Kaksi lähihoitajaa meni toimiston viereiseen huoneeseen. Kului tunti. Ei mitään. Ei ketään mennyt sisään eikä liioin tullut ulos.

Kello 10.45. Siis TUNTI NELJÄKYMMENTÄVIISI MINUUTTIA myöhemmin pääsi ensimmäinen rouvista sisään. Me muut jatkoimme seinien mittailua ja kitisemistä.

Somalirouva lapsineen pääsi ottamaan rokoitteet.

Vaari1 - "Kyllä sitä on taas tuotu kaikki kakarat mukana. Toivottavasti ottavat kaikki rokotteet, että voivat mennä takaisin sinne mistä ovat tulleetkin".

Vaari2- "kyllä. Siinä menee meidänkin pienestä eläkkeestä iso osa noille ulkomaan ihmeille."

Vaari1 - "minäkin olen 45 vuotta töitä tehnyt ja noita nyt sitten elätän pienestä eläkkeestä. Kyllä pitäisi seipäällä työntää sinne mistä ovat tulleetkin".

Mietin keskusteluun puuttumista, mutta annan olla. Rokotusten jälkeen tervehdin rouvaa kuuluvasti ja autan häntä pukemaan lapsensa.

Suomalais-nigerialainen perhe puhuu keskenään englantia. Toinen vanhoista rouvista alkaa puhumaan heille englanniksi Suomesta. Ihastelee lopulta nuorten rohkeutta perustaa perhe ihan erilaisen kanssa ja kertoo kuinka hänkin varmaan perustaisi, jos olisi nuori. Perheen äiti ihastelee suomeksi vanhan rouvan avoimuutta.

Kello 11.30 on minun vuoroni päästä toimistoon. Selitän asiani ja saan luvan siirtyä jonottamaan lääkärin oven taakse. En saa aikaa, vaan lupauksen siitä, että lääkäri ottaa minut ehtiessään. Toivon mielessäni sen olevan ennen ruokataukoa...

Ensimmäisestä jonosta tuttu rouva oli ennättänyt hakea laboratoriotestit ja siirtyi nyt mukanani jonottamaan lääkärin oven taakse. Vitsailemme tilanteesta, vaikka sisällä jo hieman kyllästyttää.
Rouva kertoi olleensa ruoatta aamusta asti ja kanttiinin olevan kiinni. Käytän henkilökunta oikeuksia ja kipaisin hakemassa hedelmää henkilökunnan ruokalasta. Aika hurjaa vanhan ihmisen jonotella ilman mitään syömistä paastoamisen jälkeen! (hän oli luullut käyvänsä vain testeissä)

Kello 14 lääkäri palaa lounastauolta ja pääsen sisään ensimmäisenä.

Lääkäri: "no, kumpaakas korvaa sattuu?"
minä: " tätä vasempaa"
Lääkäri: "onkos sulla allergioita tai ollut vaikeuksia korvan kanssa?"
minä: "no, silloin kun lensin paljon, ei meinannut ilmanpaineen tasaus toimia"
Lääkäri: "no, nyt täällä on selvä tulehdus, mutta ei tää kyllä mitenkään reagoi paineeseen"
Lääkäri: "Mä laitan sulle nyt duactia ja tippoja. Takaisin sitten jos ei ala asettuu"
minä: "kiitos".

Koko hommassa meni maksimissaan 2 minuuttia. Arvatkaa vaan menisinkö takaisin...