lauantai 24. heinäkuuta 2010

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Eilen lähdettiin muksun kanssa vanhempieni asuntovaunulle Laakasaloon. Mä olin asian pikkureissun suhteen hyvin epäilevällä kannalla, koska tuoreessa muistissa oli vielä ne HYTTYSET ja PAARMAT, joihin tärmäsin keväällä siellä vieraillessani. Mutta kuten aina, kun johonkin erehtyy epäillen suhtautua, reissu onnistui täydellisesti ja OLI HAUSKAA !!

Kesäinen tie, huollettu auto alla. Takapenkillä innokas muksu, joka esitteli mahdottomalla tahdilla uusia äänitehosteitaan (mistä niitä siunaantuukin niin monta pienestä suusta!!??) ja keksi matkapelejä. Ja radio Voicelta kunnon matkamusat. Karkkilassa pysähdyttiin maistelemaan kesän uutuusjädet (appelsiinisuklaa - sairaan hyvää!!) ja siinäpäs se matka hurahtikin!

Perillä Laakasalossa rauhoitin itseni riippumattoon kolmen viikon Menaisten kanssa. Muksu ennätti siinä ajassa tutustua naapurien lapsiin, juosta 1000 kertaa vaunun ja trampoliinin väliä sekä järjestää itselleen vierailun ystävänsä asuntovaunuun. Sitten pulahdimme järveen. Siihenkin suhtauduin ennakkoluuloisesti - kuparin kellertävä järvivesi ja tuuli meinasi saada minut pysyttelemään rannalla, mutta aaaah, mikä nautinto, kun sinne vihdoin pulahdin!! Ensimmäistä kertaa suostuin nousemaan vedestä vasta muksun jälkeen. Silloinkin pitkin hampain! Se tunne, kun kellut omassa yksinäisyydessäsi keskellä hiljaista järveä on mieletön! Siinä on aikaa hahmottaa oma olemassaolosi ja miettiä elämää. Joskus kun tuntuu, että edes siihen ei muka ole aikaa!

Uimisen jälkeen paistimme kunnon makkarat, jotka nautimme perinteisen vihersalaatin kera. Sitten jatkoin riippumattoilua, kunnes iltamyöhään ajelimme takaisin kotio. Vanhempieni kanssa sovimme, että otan paikan haltuun viikoksi ensi keskiviikosta. En malta odottaa !

Tänään ollaan pojan kanssa vain lökötelty. Tilasin luottoparturilta ajan iltapäiväksi ajatuksena saada jotain ruotua etuhiuksiin. Samalla ystäväni piipahtaa laittamassa kynteni. Haluan nyt kaikenlaisia hemmotteluja, sillä löysin pelottavan myhkyn selästäni. Meidän syöpäsuvussa kaikki löydökset ovat hyvin pelottavia ja nyt pitää vain keksiä paljon tekemistä ja ajateltavaa ennen maanantaita, jolloin vihdoin pääsen lääkärille sitä näyttämään. Tuskin se mitään sen kummempaa on, mutta kuten sanottua meidän suvussa asia on otettava vakavasti.

2 kommenttia:

  1. İhanalta kuulostaa tekemisesi.
    se pattihan voi ihan hyvin olla vain rasvapatti,mutta kaikki pitaa tarkistaa.
    Pidan peukkuja ja halit

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti onkin! Tai vaikka itämaan ötökkä, ehdotti ystäväni. Mutta tuon syöpäläissukutaustan takia asian otan vakavasti.

    VastaaPoista