Sinne ja tänne

On se uskomatonta kuinka juoksevat asiat kasautuu jopa kolmessa viikossa!

Tänään päätin hoitaa laskujen lisäksi vakuutusasiat, joiden luulin olevan helpot hoitaa. Niinpä ensin soitin vakuutusyhtiöön ja ilmoitin särkyneestä kamerasta sekä puhelimesta. Molemmissa on pienet viat (putosivat mokomat pöydältä!), mutta korjauttaa ne kuitenkin haluan, kun vakuutuksen kerran omistan. Täti puhelimessa kehoitti hakemaan arvion jostain liikkeestä ja viemään arviot, ostotositteet sun muut Ompun konttoriin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensimmaisten liikkeiden jälkeen ymmärsin kiertelyn olevan turhaa - nykyään valokuvaamot ja puhelin kauppiaat eivät tiedä laitteista sen enempää, vaan pakko oli suunnata Helsinkiin erikoisliikkeisiin. Niin sitten dösällä stadiin vaan...

Että Helsinki oli häikäisevän kaunis! Silmät pyöreinä katselin ympärilleni ja nautin nii-in suunnattomasti. Oli oikeastaan ihan hyvä poistua hetkeksi päivässä kyhäämästäni minä-minä maasta ja havaita, että älyttömän hyvin on meikäläisen asiat, kun on tavallaan koti kahdessa niin kauniissa paikassa. Ei siis kerrassaan mitään syytä vaikerrella!

No, asiaan... niin, ensimmäisen erikoisliikkeen setä naurahti ettei minun museokameraani (huom! 3 vuotta vanha) kannata korjata! Ja toinen erikoisliike lateli yhtä karua tekstiä puhelimestani. Joten nyt sitten odotellaan korvauksia molemmista. Jotenkin on kyllä hurjaa tämä kulutusmeininki - siitä vaan uutta tilalle ja vanhat roskiin!

Loppu päivän jatkoin samalla asia linjalla juoksemalla paikasta toiseen. Lopuksi olin kiukkuisempi kuin amppari ja mies ilmeisesti sen jotenkin vaistosi, koska soittaa pirautteli minun jonotellessa tuli kuumassa postissa niin monesti, että lopuksi en saanut puserrettua ystävällistä tervehdystä itsestäni ja pieni muotoinen riitahan siitä sitten saatiin aikaiseksi. Kerrassaan nostalgista riidellä puhelimessa!!
Kotiin saavuttua kummasti kylmä suihku, mansikkamehu ja Magnum Tempetation viilensi tunteen, niin että sain sovun hierottua ja ajatukset kokoon.

Jotain pehmenemistä lämpötila on aiheuttanut, koska iltapäivällä liityin yhden sun toisenkin lentoyhtiön memberiksi. Laskeskelin mielessäni, että jos jo aikaisemmin olisin sen tajunnut tehdä olisi tämän vuoden lennoista saanut kivasti jo kerättyä ilmaisen lennon plakkariin... no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Illan päätteeksi soitin tatuoijalle ja sovimme jo alustavan päivän uuden tatskan nakuttelulle. En oikeasti meinaa malttaa odottaa! Olen niin jahkannut ja huovannut kuvan kanssa - nyt olen aivan varma! Mielessä on jo itseasiassa seuraavakin, jonka aion tatuoittaa yläkerran naapurilla, jolta mies voitti biliksessä yhden tatuoinnin ...


Huomenna suuntaamme taas leireilemään joksikin aikaa. Tekee ihan hyvää olla hiljaisuuden keskellä ja rauhoittua. Tosin nyt on pakko myöntää, ettei sitten yhtään huvita, koska INHOAN niitä hyttysiä!! En sitten millään jaksaisi niiden ininää ja kutinaa...


PEEÄSSS - Kuvitin vihdoinkin edelliset tekstit, käykäähän kurkkimassa ;-)