Paatimme miehen kanssa vieda poika ekaa kertaa kanssamme harrastamaan vanhaa huviamme - aaltohyppelya! Tiedattehan, ensin kahlataan juuri sopivan kauas - niin, etta jos et hyppaa, aalto lentaa paasi yli, mutta hyppaamalla viela pystyt sen ylittamaan. Ja kun jaloista alkaa menna voima, palaat rantaan aaltojen avulla ja lopuksi saat lekoilla kuohuissa. Oli aivan mahtavaa! Ymmarran taas niin hyvin niita surfaajia, jotka matkaavat maapalloa ristiin rastiin taydellisten aaltojen perassa. Se meren voima ja adrealiinin kuohahdus!!
İltapaivalla paatin viela lahtea shoppailemaan Tekirdağ uuteen ostariin Tekiraan. Kavimme syomassa, ostamassa vahan kirjoja kotiin vietavaksi ja kengat alesta. Lisasin 'haluan' listalle painekattilan, jota on tuotekehitelty vuosien varrella niin, etta minakin osaisin sita nyt kayttaa... myos leipakone teki vaikutuksen :-D Ylakerran Madossa istuskellessa huomasin yllatyksekseni olevan markkinapaiva ja niin ilta-auringossa viela hyppelimme sen lavitsen. Poitsu loysi itselleen viela pari tarkeys sotilaslentokonetta, mina tyydyin vain tutkimaan pakkaavia myyjia.
Kotona vuokralaiset olivat vaihtuneet. Kylamme on ollut nyt taydempi turisteista kuin koskaan ja kukaan ei oikeastaan tieda miksi. On tosi surkeaa katsoa tiella laukkujen paalla nukkuvia lapsia, kun majapaikkoja vain ei enaa ole. Meillakin on kuistin sohvatkin jo 'vuokrattu'. Meille alakertaan tuli kaksi perhetta- toinen on joka vuotinen asiakas perheineen, toinen mielettoman kaunis aiti kahden kauniin lapsensa kanssa. Heilla on Sultan Ahmetilla tanssiyritys ja he jarjestavat turisteille tanssikursseja. İllalla sitten tietenkin tanssittiin naapurin laulajan tahdittamana. Mies osti nargilen (vesipiipun) ja siihen vesimeloonia. Ei ole mun juttu,mutta vieressa tuoksuu hyvalle ;-)
Tanaan on ollut sopivan pilvista pakkaamiseen. Siina on ihan hirmuinen homma, kun tavarat pitaisi saada niin, etta paasen viela lapsen kanssa otogarilta metrolla kentalle. Turkissa on se erinomainen piirre, etta taalla tietaa saavansa apua tarvittaessa eli uskaltaudun ottamaan 3 laukkua... Rakas anoppini yllatti aamulla antamalla lahjaksi juuri sen lampun, jota olen ihastellut iltaisin. En ymmarra miten han tiesi, koska en ole asiasta puhunut eika han ole edes nahnyt minun sita ihastelevan! Liikutuin kuitenkin kyyneliin, koska han oli aamutuimaan kavellyt pitkan matkaa lampun takia ja kun selkakin on kipea...
Mies lahti viemaan pojat viela veneretkelle ja syomaan paarynoita. Pakko myontaa, etta vahan janskattaa kuinka ikava sita viela tuleekaan nyt kuukauden eron aikana !!(nain meidan kesken ;-) )
Pohdin itsekin painekattilan ostamista pitkään ja alussa sen käyttäminen oli vähän niin ja näin, nyt kun on siihen tottunut, en osaisi ilman ollakaan. Kaikki tulee siinä nopeasti ( energiaa säästäen), vahtimatta lähes ja ihanasti mureutuen tai hautuen. Suosittelen! Dolmat, vihanneruuat sekä muhimista vaativat liha-, vihannes- ja kanapadat ja helposti! Kiireisen kodinhengettären tai -hengen pelastus. Taitavat olla muuten jopa vähän edullisempia Suomessa kuin Turkissa, tosin Suomessa niitä ei niin laajalti kaupata. Hyvää kotimatkaa!
VastaaPoistaTurvallista kotimatkaa.
VastaaPoistaOn sinulla ihana anoppi,kun tuollaisen asian huomasi,ja osti lahjan.
Kylla se kuukausi nopsaan menee.Hyvaa se vain tekee olla valilla erossakin.
Painekattila kyllä pitää hommata! Olen vähän arka sen kanssa, kun posautin palot päälleni tuossa menneinä vuosina.. :-)
VastaaPoistaAnoppi on aivan paras mahdollinen. Rakastan häntä suuresti. En voisi parempaa anoppia kuvitella. Hän on minun annem.