İstanbul

Erittain monen mutkan kautta taalla sita ollaan!


Miehen piti tulla paivaa meita muita ennemmin, mutta kuinka ollakkaan olin vahingossa bookannut lennon heinakuulle kesakuun sijaan (uskomatonta huolimattomuutta!) ja tottakai huomasimme asian vasta lentokentalla. Kello 03.30. Ja jotta elamassa olisi vahan enemman jannitysta, kaikki lahilennot olivat taynna ja ostamaamme lippua ei saatu vaihdettua! Niinpa sitten mies joutui odottelemaan pari paivaa ja tuli lopulta meidan muiden perassa. Parempi niin kuin ei ollenkaan. Sekaan ei ollut kaukana, silla lennot oli pitkalti ylibuukattuja ja esimerkiksi meidan lennolle ei mahtunut 10 henkiloa!

İstanbulin ja minun suhde on ainutlaatuinen. Rakastun siihen valittomasti yha uudelleen heti lentokentalla. Aanet, tuoksut, syke, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki - kaikki kasin kosketeltavissa. Kaikki kietoo minut aina uudelleen pauloihinsa ja olen myyty. Niinkuin joku englanninkielisista bloggaajista kirjoitti; 'İf İstanbul was a person, İ would be on my knees right now'. Sellainen on suhteemme.



Siskoni ja hanen miehensa tulivat mukaamme, joten nama ensimmaiset nelja paivaa olemme juosseet turistinahtavyyksissa. İhan hyva vaan, 10 vuoden aikana en niissa ole viela kaynyt eli jo on aikakin! Se on vahan sama, kun joku Suomessa tulee kaymaan ja sitten mennaan Suomenlinnaan, jossa ei kylla muuten tule kaytya... Eraalla museolla nain vanhan ystavani ja olin taas pakahtua tunteisiini. Emme ole olleet missaan yhteydessa 10 vuoteen, mutta pienella vilkaisulla taas tunnistimme toisemme ja oli kuin emme olisi koskaan olleetkaan erossa. Han oli saanut harmaata ohimoilleen (karismaa vain lisaa!!) ja mina aaky-kaakylaisen kylkeeni. Sama asenne elamaan oli kuitenkin molemmilla edelleen havaittavissa ja sita siina hetken kakatimme.



Aaky-kaakylainen oli mukanani myos nettituttua , Karoliinaa, tavatessani ja ehti lounastapaamisella selittaa yhden jos toisenkin faktan Bakuganien maailmasta.İhana oli kuitenkin nahda ja jutella. Monta asiaa jai kysymatta vasynytta lasta komennellessani, mutta ensi kerralla ilman lasta? ;)



----------------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt olemme vihdoin mieheni kotikylassa ja aaaahhhhhh!! taalla on elama niin rauhallista!! Paivat polskuttelemme muksujen kanssa Marmara meressa ja keraamme rapuja, simpukoita ja ties mita matelijoita, jotka sitten vapautamme kotiin lahtiessa.



Tanaan loysin pohjasta uskomattoman kauniin simpukan. Tutkin sita keskella hiljaista merta kelluen ja ymmarsin jotain syvallista elamasta. Jotain mita en nyt osaa pukea sanoiksi, mutta jotain mika oli tarkeaa oivaltaa. Aikani simpukkaa pyoriteltyani pudotin sen takaisin pohjaan muidenkin loydettavaksi.





Kylla tama lomailu vaan on ihanan vapauttavaa!!