Ajattelinkin, että epäilisitte, joten olen painanut mieleni sopukoihin tilanteita, joissa selvästi ilmenee mieheni luolamiesmäisyys. Vai mitä sanotte seuraavista esimerkeistä:
1. Suihkuun meno on suuri operaatio. Vaatteet lajitellaan riviin valmiiksi ja varmistetaan "selviytyminen" kylmässä maailmassa suihkun ja makuuhuoneen välissä. Suihkusta kuuluu karjunta ja vesi levittäytyy mitä ihmeellisemmällä tavalla koko kylpyhuoneeseen. Sen jälkeen jalat pyyhkiytyvät kylpyhuoneen maton sijasta eteisen mattoon ja pukeutumisen jälkeen märkä pyyhe lentää kaaressa jonnekin lattiatasolle.
2. Mies metsästi anoppinsa avulla "kivan" melkein ehjän vanerilipaston makkariin. Suunnattoman onnellisena tästä täydellisestä löydöstä hän päätti sen olevan mitä täydellisen kotialttari kaikelle sille teknologialle, mitä hän on tälläistä löytöä varten keräillyt!! Jee, näin luolamieheni laski mitä isoimman tietsikkanäytön ja mitä parhaimmat kajarit tälle upealle löydölle JA veti noin 15 metriä pitkän kaapelin kiertämään kotimme lattioita. Luolamies oli äärettömän loukkaantunut, kun mitään ymmärtämätön vaimo osti kolme kaunista lack-hyllyä ja mokkulan, ajatellen kompromissia.... eieieiei, tämä upea lipasto on se oikea ja se on pyydystetty. Lisäksi luolamies sairastaa periaatteellista Ikea-allergiaa.
3. Luolamieheni syö pelkkää 100% jotain. Joko täyttä lammasta. Tai täyttä sydäntä. Tai vatsalaukkua. Tai vaikkapa kilo katkarapuja. Mutta ei siis mitään lisukkeita. Puhtaasti vain pätkä leipää ja 100% puhdasta tuotetta paistettuna tai keitettynä. Hän ei syö koskaan kenenkään muun laittamaa ruokaa, tai jos pakon edessä semmoiseen tilanteeseen hän joutuu, hän ainakin itse haluaa ruokansa maustaa ja kokki parka tuskin saa kehuja. Luolamiehen kokkaus tuokio yleensä alkaa sen jälkeen, kun olen saanut keittiön putipuhtaaksi ja se päättyy siihen, kun koko keittiö on taas pommin jäljiltä. Katkaravun kuoret aamuisin vie vaimon järjen, mitä luolamies ei vain voi käsittää.
Ja tässä teille otoksia pääsiäslomani jälkitunnelmissa. Taas oli luolamies kovin ymmällään miksi vaimo palasi kotiin naama irvessä. Ehkäpä te, sisaret, ymmärrätte hieman paremmin?? ;-)
(tosin aivan niinkuin näytelmässäkin kävi ilmi : kaikki nalkuttaminen on kerrassaan turhaa. Luolamies kuulee vain blaablaablaablaablaaTISKITblaablaablaablaa ja näin ollen ei siitä ole kerrassaan mitään hyötyä.)
Ja siis tiskit oli vain pieni osa sitä sekasortoa. No, ensireaktiosta toivuttua ei taas hätä ollut tämän näköinen... marttyyriys on jäänyt jo ONNEKSI vuosien taakse. Juuri istuttamieni kukkien kohtaloa enemmänkin surin kuin kämpän tilaa....Luolamies ymmärsi sentään sen verran, että pysyi akuutimman ajan takavasemmalla ja oli hyvin pehmoinen mies koko loppu illan. Lieko sekin jokin luolamiehen selviytymistaito?? Hmm...
(Luolamies on edelleen monen teatterin ohjelmistossa ja Luolamiehen poika lienee ainakin Turun linnateatterissa. Käykää ihmeessä katsomassa!!)
Voih! :D En osaa muuta kuin toivottaa kestamista ja tsemppia, onneksi on edes kesa tulossa ;)
VastaaPoistaMeillä mies on yleensä suht siisti (mun komennossa, heh heh), mutta viime kesänä jälki oli jotain kauheeta, ku mies oli yksin kotona kolme viikkoa. Tullessani löytyi jopa kissanoksennusta + pilaantunutta kissanruokaa lautasilta, vaikka kissat oli ollu viimeset kaks viikkoa muualla hoidossa... Kuurasin monta päivää sitä kämppää, jotta edes henki kulki. Kyllä harmitti. Ja kyllä meillä normistikin vähintään kahvia on loiskuteltu joka puolelle isoja määriä :D
VastaaPoistaOnkohan meidän luolamiehet jotain sukua keskenään :DDD Tavat ovat aivan samanlaiset! ;)
VastaaPoistaOn se vaan lohduttavaa lukea, että muillakin on onni käynyt myöden!! Eilen tuntui ihan epätoivoiselta, mutta tänään paistoi aurinko, mies oli muikealla tuulella, sain tiskikoneen ja 6 tunnin puunaus tuotti taas puhtaan kodin. Luolassa elellään siis taas rauhallista arkea.
VastaaPoista