Vanha kuva

Viime aikoina, niinkuin joka ainoana keväänä, muistelen menneitä keväitä. Varsinkin niitä, jolloin levottomuus on saanut vallan ja olen tehnyt isoja ratkaisuja muuttaa maailman ääriin.  Näihin maailman ääriin olen sirotellut sydämmeni palasia ja varsinkin tänä vuonna olen paljon pohtinut tapaamiani ihmisiä Malesiassa Kuala Lumpurissa 13 vuotta sitten.

Malesian vuoteni aikana tein vapaaehtoistyötä orpokodilla nimeltä RUMAH HOPE. Tuolloin Rumah Hope (toivon koti) oli vanhassa talossa sijainnut orpokoti, jota johti intialainen nainen nimeltään Mara. Talo oli vanha ja ränsistynyt ja lapsia oli noin 30. Myöhemmin he löysivät avustajia niin, että pääsivät muuttamaan isoon uuteen taloon, joka lapsista tuntui enemmän laitokselta. Muutoksen myötä he kuitenkin saivat säännöllisiä avustuksia ja ruokaakin riitti.

Vanhaksi valokuvakseni valitsin kuvan, joka tuo muistoni mieleen tuolta ajalta. Tärkeä, räsyinen sohva, jossa lapset tankkasivat aikuisenergiaa itseensä. Sinne mentäessä työviikon jälkeen oli olo aina niin väsynyt, mutta sieltä lähtiessä niin voimaantunut siitä lasten ilosta. Kuva on keväältä 1998 ja paikkakuntana siis Kuala Lumpur.