Kas tässä, olkaapas hyvät!! Ripaus vihreää. Kevät 2011.
Kevät on minulle kerrassaan inhaa aikaa. Valon määrä saa mut sekaisin, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ensimmäisenä tulee pääkivut, sillä ihan joka vuosi en vain ymmärrä olla siristelemättä ja otsan kurttuilusta sitten vain saa tuta päänsäryn tai jos oikein onnekas on, niin migreenin. Olisihan sitä aurinkolaseja ja voisihan sitä olla kurttuilematta, mutta niin vain - ihan joka vuosi- käy.
Toinen keväinen ongelma on sitten levottomuuteni. Tulee vain semmoinen hurja vellova tunne, että elämään on saatava muutoksia hinnalla millä hyvänsä. Omaa elämääni taaksepäin kurkkiessa huomaan tehneeni kaikki merkittävät päätökset juuri näin keväisin. Silloin pitää päästä lähtemään. Pitää saada turhat rojut pois. Pitää tarkistella vähän elämän faktoja. Tunne ei ole mikään pieni vikisevä keijukainen vaan ennemminkin semmoinen suuren suuri muutoshaluinen mörökölli.Kolmas syyni inhota kevättä on sen äkkinäisyys. Ensin on pitkä, pimeä synkkä talvi ja sitten on HUPSISTA KEIKKAA +20 astetta ja kevät!! Mun elimistö haluaa semmoisia hiiiitaaaitaaa muuutoksia ilmastossa ja valonmäärässä pysyäkseen TYYTYVÄISENÄ perässä!!
Mutta onhan kevät myös selvä merkki siitä, että KESÄÄ <3<3<3<3<3<3<3 kohden ollaan matkalla ja siksipäs tämänkin vuodenajan kestää ja siitäkin jopa iloitsee pitkän talven jälkeen!

Tänään viimeksi mietin, että en kyllä kestäisi niitä Suomen pitkiä talvia. Täällä kevät on ollut jo pitkään ja ulkona olen touhunnut jo yli kuukauden ajan.
VastaaPoistaTuo kevätlevottomuus on minullekkin tuttua. Pitäis päästä jonnekkin, mutta kun ei pääse. No, kasasin auton täyteen rojua ja vein ne kaatopaikalle... Se siitä matkailusta!
Mukavaa kevättä sinulle!