Tänään minun olisi pitänyt:
- viedä päiväkodille virpomisoksa, mutta unohdin.
- palauttaa somalinkieliset satukirjat, mutta unohdin.
- arvioida viiden lapsen kielenkehitys, mutta ennätin vain kolmen.
- hakea kilometrikorvaukset, mutten ennättänyt.
- hakea koulutukseen, mutten ennättänyt.
- ostaa lapselle uudet saappaat, mutta en ennättänyt kauppaan.
- pestä kuravaatteet, mutta sinne ne jäi päiväkodin eteiseen.
- pestä päiväpeitteet, mutten saanut teollisuuskonetta varattua.
- imuroida, muttei huvittanut.
- leipoa suklaakakku työkavereille, mutta se vain unohtui.
- laittaa huutonettiin kaksi laatikollista vaatetta, huh, en jaksanut!!
Siinä syntilistani. Huvittuneena aloin sellaista mielessäni kaavailemaan, kun luin facebookin muistiinpanoa naisten elämän haastavuudesta. Itse olen semmoinen huolettomampi Hulda, eli kestän kyllä muutamat tekemättömät tehtävät - tosin, varsinkin töissä, ne ahdistavat jonkinverran mieltä.
Listasta saisi varsin lusmun vaikutelman, joten tässä myös asioita, joita ennätin tänään tehdä:
- muistin viedä lapsen pastillit päiväkodille, VIHDOINKIN!!
- kipaisimme somalinkieliselle satutunnille. Pian alkaa alkeet olla hallussa :-D!
- ennätimme testata upouuden kiipeilytelineen.
- ennätin vastaanottaa uutukaisen sänkyni. VOI RAKKAUS!!
- ennätin olla kahdessa palaverissa.
- ja arvioida kolmen lapsen kielenkehitys.
- ennätin pestä lattiat.
- ja purkaa ja koota mieletön jenkkisänkymme!!
- pelata lautapelejä poitsun kanssa.
- valmistaa peruna-porkkana-hernekeittoa
- katsoa joka iltainen Frasier.
- ilmoittautua valokuvaustutkimukseen.
- kirjoitella facebookissa.
- ja vihdoin päivittää myös tämä blogi.
Melkoinen päivä siis tekemättömistä tehtävistä huolimatta!!
Ehka meidan pitaisikin aina yrittaa muistaa ne asiat joita olemme aikaiseksi saaneet, ennemmin kuin voivotella asioita joita emme tehneet. Siita kun harvoin on apua! Mieheni minulta tapaa kysya kun murjotan tai stressaan jostain asiasta jota en pystynyt hoitamaan: hoituuko asia tai muuttuuko tilanne sen suhteen paremmaksi kun stressaat ja olet pahalla paalla? Jos vastaus on ei, siina tapauksessa hymya naamaan ja hoidat sen sitten kun on mahdollista.
VastaaPoistaViisaita sanoja.. :) Minä murehdin aina välillä sellaisia asioita, jotka tulevat tapahtumaan mutta vasta pitkän ajan päästä. Huvittavaa että edes viitsin nyt jo murehtia miten saan koottua ensi vuoteen mennessä tarpeeksi rahaa jotta voin maksaa jatkoa oleskelulupaani. Tai murehtia sitä, miten kauan tässä maassa mahtaa uuden passin saamiseen mennä ja paljonkohan sekin maksaa. Jo nyt mietin niitä, vaikka ne ovat niin pitkän ajan päästä.. Doh. Pitäisi miettiä jotakin ajankohtaisempaa :D
VastaaPoistaPaljon ehdit ja loput teet sitten joskus. Minä vaadin itseltäni välillä aivan liikaa. Onneksi olen sen oppinut, että silloin kun aurinko paistaa menen ulos, vaikka sisällä olisi minkälainen kaaos. Asuimme aikaisemmin todella ahtaasti, mutta meillä oli aina paikat kunnossa. Nyt on siivottavia huoneita liikaakin, ja aikaa menisi tuntitolkulla vaikka joka päivä. Onneksi pyykkisirkus on vihdoinkin siirtynyt taas ulos...
VastaaPoistaMä olen melkoinen stressaaja ja vanha, hyvä ystävä tapasikin aina sanoa- "mieti onko sinulla ongelma vai teetkö sellaisen itsellesi?". Nykyisin olen kyllä joutunut oppimaan siihen, että asioita on aina tekemättä enkä voi sille faktalle mitään. Eihän ne työt tekemällä lopu...
VastaaPoista