lauantai 9. huhtikuuta 2011

Ruokakaupassa

Tänään suuntasin aamutuimaan kohti inhoamaani ruokakauppaa.

Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihan tavis ruokakauppareissu, jossa on pakko mennä sinne kaupan perälle asti saadakseen maitoa ja jonottaa se pakollinen viiden ihmisen jono saadakseen tuoretta lohta. Paitsi että onpas jotain rasittavampaa - tuntematon ruokakauppa, jossa joudut kaiken muun lisäksi etsimään tuttuja tavaroita.

No, tällä kertaa menin sentään siihen tuttuun. Jostain syystä heti siinä tuoreiden vihannesten kohdalla aloin pohtimaan kuinka paljon valintoja meille kuluttajina sysätäänkään. Ensinnäkin - mikä on meidän perheen ruokavalio? syömmekö eineksiä vai itse valmistettua? lähiruokaa? luomuruokaa? eettiset näkökulmat? eläinten hyvinvointi? Ja saammeko valinnoistamme huolimatta sitä mitä luulemme saavamme??

Vihanneshyllyillä oli vielä suhteellisen helppoa - suomalaista vaiko ulkomaalaista. Juustohyllylläkin vielä pärjäsi tuolla kysymyksellä. 

Jauhelihaa valittaessa jo vähän hämmensi lukea "pakastamatonta lihaa" - what?? pakastaako joku sitten jauhelihankin ennen myyntiä?? Eineshyllyn ohitin, mutta rasvoja valitessa olin täysin kykemätön ymmärtämään purkin koodikieltä. Naps vaan mukaan se, jolla oli kivoin kansi.

Kala-altaalla tajusin kysäistä onko altaassa kasvatettua vaiko jotain muuta. Ja maitohyllyllä taas vilkaisin lehmien kotomaata. Jugurtissa lisäaineiden lisäksi kotomaa ja sitten vuorossa olikin kananmunat. Siis mitä!! Oli vapaan kanan munia, mutta myös pienkanala munia ja virikekanalan munia, ulkomaan vapaan kanalan munia ja tavismunia. Mahdottomuus tietää mikä kana on nyt se onnellisin kana, mutta koska virikekananmuna paketissa oli kerrottu kanojen virikkeistä päädyin ottamaan niitä. 

Sitten vain kassalle valitsemaan käyttääkö muovi- vai paperikassia TAI muistinko ottaa mukaani sen kangaskassin eteisen naulasta...

Kaupan ovilla lantti yhteishyväkeräykseen ja vielä Otto-automaatilla Planille euro. Sitten vain tankkaamaan bensaa ja mietintämyssy päähän laittaisiko 98 vai uskaltaisiko jopa miehen kiellosta huolimatta e10... 

Eipä siitä vielä kauaa ole, kun ainakin minusta tuntui, että kauppareissulla ei tullut mietittyä muuta kuin kotiin unohtunutta ostoslistaa...

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus elamastasi. :)

    Niin erilaista kuin taalla, mutta siltikin tuntuu, etta asuisin ennemmin siella.

    Blogisi on upea. By the way.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Susa.

    Asiaa olisi paljon, mutta jotenkin vain "ei ole aikaa blogailla" niin usein kuin haluaisin. Ja sitten, kun olisi aikaa, huomaan jo niiden asioiden olevan kaukana menneisyydessä,joista olisin halunnut kirjoittaa :-)

    Mutta katsotaan, ehkä kevät innostukseni tarttuu taas tännekin!!

    VastaaPoista