Siinä hän on. Minun ikioman perheeni ensimmäinen jäsen itseni lisäksi. Elämäni mies. Onneksi ja valitettavasti.
Tämä kuva on otettu ihan ensimmäisen Istanbulissa vietettynä vuotena, jota väritti romantiikka ja yhdessä olemisen nautinto. Olimme aina yhdessä. Paitsi, kun olimme töissä. Silloinkin ensimmäisenä töistä päässyt siirtyi nököttämään toisen työpaikan portille. Niin romanttista etten uskoisi enää itsekään todeksi!!
Minun työpaikkani oli lähellä näin ihania muureja, niinpä usein työpäivän jälkeen kipitimme sinne kiipeilemään ja syömään. Mieheni rakastaa Turkin historiaa ja tarinoita eri sulttaaneista. Tämän muurin lähistöllä oli monia pieniä kuppiloita, joissa saman henkisiä miehiä riitti.
Tänä vuonna, 11.04 tuli kahdeksan aviollista vuotta täyteen!! Uskomatonta!! Kesällä täyttyy kymmenen vuotta yhdessä. Taival on ollut hurjan hauska ja aurinkoinen, pitkä ja kivinenkin, mutta edelleen tunnen, että hän on kuitenkin se oikea, jonka kanssa haluan jatkaa tätä taivalta. Elämä on juuri sellaista kuin siitä itse tekee, mutta onnellisinta on saada se jakaa jonkun kanssa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti