Tapasimme anopin kanssa "shokkihoidolla" ilman turhia varoituksia melkein 9 vuotta sitten. Me olimme viettämässä kunnon pakkastalvea kesäasunnolla lumisten teiden keskellä ja mies oli mitään kertomatta kutsunut äitinsä ja siskonsa joukkoon rattoisaan. Muuten hyvä, mutta lämmitimme yhdellä kamiinalla vain yhtä huonetta, jossa siis oli kaikkien (5 aikuista ja 2 lasta) asuttava se 3 päivää.
Ensimmäinen mielikuvani "matkavaatteisiin" pukeutuneesta anopistani oli rehellisesti sanottuna "voi ei, ihan tiukkis...". Anoppi taas on kertonut kauhistelleensa minun rastalettejäni ja ajatelleen, että poikansa oli napannut jonkun turistitytön koetellakseen äitiään. Mies tietysti nautti tilanteesta, jossa anopin kanssa arvioimme toisiamme päästä varpaisiin ja lisäsi vettä myllyyn pyytämällä minua tarjoamaan äidilleen teetä. Olin tässä vaiheessa oppinut turkinkieltä vain korvakuulolla, joten kun tarjoilin teen muistin kohteliaasti sanoa "ole hyvä", jolloin anoppi kiitti kauniisti. Sitten se moka. Yritin sanoa anopille "bir sey degil" (= eipä kestä) ja kuuluvalla, kirkkaalla äänellä kajautin "iseydim" (=pissasin). Mies tietysti nauraa käkätti kippurassa, kun oli onnistunut kepposessaan, mutta ette usko kuinka hävetti, kun sain selvyyden sanomaani !!
Melkein heti meistä tuli anopin kanssa tiimi. Hän saa minulta kaiken kunnioituksen. Uskomattoman viisas nainen ! Voisin kuunnella loputtomiin juttuja entisaikojen Turkista ja parantaa maailmaa kesäöisin. On meillä toki ollut huonotkin hetkemme, kuten kädenvääntö verhoista ja häähunnustani !! Mutta mielestäni kaksi kädenvääntöä 9 vuoden aikana ei mielestäni ole paljoa ;-) Olemme sentään asuneet yhdessä melkein vuoden, tosin pätkissä...
Anoppini halusi heti alussa, että häntä kutsutaan "anneksi" (=äidiksi). Aluksi se tuntui oudolta ja Turkissa asuessa oman, läheisen äidin pettämiseltä. Mutta ajan kanssa suhteemme on muuttunut niin, että hän on minun toinen äitini ja en osaisi häntä enää muuksi kutsua. Benim annem (=mun äiti).
Tänään soitin hänelle ja ilmoitin tulostamme. Kesän matkaseurueeseen kuuluu minä ja poika, siskoni ja hänen mies, äitini ja isäni. Oma mies jää keräämään lomapäiviä... Suunnittelimme asumisjärjestelyitä ja uusien sänkyjen ostoa, retkikohteita ja uusia shoppailupaikkoja.. voi kesä tule jo !!
Ensimmäinen mielikuvani "matkavaatteisiin" pukeutuneesta anopistani oli rehellisesti sanottuna "voi ei, ihan tiukkis...". Anoppi taas on kertonut kauhistelleensa minun rastalettejäni ja ajatelleen, että poikansa oli napannut jonkun turistitytön koetellakseen äitiään. Mies tietysti nautti tilanteesta, jossa anopin kanssa arvioimme toisiamme päästä varpaisiin ja lisäsi vettä myllyyn pyytämällä minua tarjoamaan äidilleen teetä. Olin tässä vaiheessa oppinut turkinkieltä vain korvakuulolla, joten kun tarjoilin teen muistin kohteliaasti sanoa "ole hyvä", jolloin anoppi kiitti kauniisti. Sitten se moka. Yritin sanoa anopille "bir sey degil" (= eipä kestä) ja kuuluvalla, kirkkaalla äänellä kajautin "iseydim" (=pissasin). Mies tietysti nauraa käkätti kippurassa, kun oli onnistunut kepposessaan, mutta ette usko kuinka hävetti, kun sain selvyyden sanomaani !!
Melkein heti meistä tuli anopin kanssa tiimi. Hän saa minulta kaiken kunnioituksen. Uskomattoman viisas nainen ! Voisin kuunnella loputtomiin juttuja entisaikojen Turkista ja parantaa maailmaa kesäöisin. On meillä toki ollut huonotkin hetkemme, kuten kädenvääntö verhoista ja häähunnustani !! Mutta mielestäni kaksi kädenvääntöä 9 vuoden aikana ei mielestäni ole paljoa ;-) Olemme sentään asuneet yhdessä melkein vuoden, tosin pätkissä...
Anoppini halusi heti alussa, että häntä kutsutaan "anneksi" (=äidiksi). Aluksi se tuntui oudolta ja Turkissa asuessa oman, läheisen äidin pettämiseltä. Mutta ajan kanssa suhteemme on muuttunut niin, että hän on minun toinen äitini ja en osaisi häntä enää muuksi kutsua. Benim annem (=mun äiti).
Tänään soitin hänelle ja ilmoitin tulostamme. Kesän matkaseurueeseen kuuluu minä ja poika, siskoni ja hänen mies, äitini ja isäni. Oma mies jää keräämään lomapäiviä... Suunnittelimme asumisjärjestelyitä ja uusien sänkyjen ostoa, retkikohteita ja uusia shoppailupaikkoja.. voi kesä tule jo !!
Aivan ihanaa,etta sinulla ja anopillasi on noin hyva suhde.Arvokas asia elamassa.Uskon,etta nautit suuresti Turkinmatkastasi.
VastaaPoistaOlen nyt vasta itsekin havahtunut läheistä suhdettamme arvostamaan ! Jotenkin sitä havahtuu vasta, kun asia ei enää ole niin itsestäänselvyys :-/
VastaaPoistaHieno juttu tosiaan että välinne ovat lämpimät :) Kaikillahan ei ole niin. onneksi olen myös itse niiden onnekkaiden joukossa jolla on ihana anoppi ja jota pitää kutsua anneksi :) Me ollaan annen kanssa asuttu vuosi putkeen saman katon alla ja välit ovat vieläkin hyvät. Ikävä on kova, viimeksi näimme syksyllä 2008 :(
VastaaPoista