Tiistain tohinoita

Entinen esimieheni pyysi jokaista joka sanoo, ettei voi olla työpaikaltaan pois, laittamaan sormensa vesilasiin. Jos siihen veteen tulee kuoppa, on pakko saapua töihin ja paukutella henkseleitä korvaamattomuudellaan. Jos ei ole kuoppaa, voi rauhassa luottaa toisten selviämiseen.

Olisi pitänyt muistaa vanha neuvo. Ei olisi tullut kuoppaa, ei...

No, kuten aina, lapset jaksoivat tehdä päivästä ihanan kommenteillaan:

"Miks sulla on noin hassu ääni?"
"Eks sä oo ottanut sellasta possupiikkiä?"
"Eiks sun äiti saa lomaa töistä ku sä oot kipee?"

Töiden jälkeen olin omalle murulle luvannut hakea lisää raiohran siemeniä, kun kullannuppu oli itsekseen vähän kastellut niin, että ohrat ui syvässä meressä ja kovassa aallokossa. Karut kasvuolosuhteet olivat poikaa itseäänkin alkaneet epäilyttää niin, että iltasadun jälkeen sain vienon toiveen uusista siemenistä.

Jotta päivässä olisi vivahdetta, olin tietysti unohtanut lompakon kotiin. Niinpä taskusta löytyi vain 0,50c, jolla ei ohria saanut. Ihaninta asia on tietysti huomata siinä kassalla ja pitkän jonon tukkeena... Epätoivoisesti taskuja kaivellessa ihana-ihana-ihana myyjä keksi, että hän voi leikata minulle alennuskupongin, jolloin minun roponi riittävät!! Kuvitelkaa!! Vien takuulla hänelle huomenna "kiitos!"- suklaalevyn!! Ja kuinka hyvälle mielelle pienestä eleestä tulikaan !

Kotona sairaspäivää viettävät pojat olivat taas leiponeet börekiä ja vaikka keittiöön oli todennäköisesti osunutkin joko hurrikaani tai pommi, olisi se ihana ylläri silti. Näitä lisää...

Palluraiset kavereineen ...

veivaa veivaa ...

öljyä ei säästellä...

ja lapselle börekiä kera lääkkeen...