Itsenäisyys kuuluu yksilöllisen kulttuurin peruspilareihin.
Meillä OPITAAN nukkumaan omassa huoneessa ja vertaillaan minkäikäisinä kukin lapsi omillaan oppii koko yöt nukkumaan.
Meillä OPITAAN syömään itse ja mielellään heti, kun lusikka pysyy kädessä. Ja taas tietysti vertaillaan ja seurataan.
Meillä OPITAAN pukemaan itse ja tuetaan itsenäistä pukemista heti, kun lapsi siihen vähääkään kykenee. Kun lapsi oppii, häntä autetaan vain vetskareiden ja lahkeiden kuminauhojen kanssa. Siis, kunnes hän OPPII laittamaan nekin itse.
Viime aikoina mä olen havahtanut miettimään näitä OPPIMISIA ja muutenkin tätä yksilökulttuurin maailmaa ja arvoja.
Voisiko olla, että meidän tulisi vaihtaa suuntaa ja ottaa oppia yhteisöllisestä kulttuurista?
Voisiko olla, että meidän olisi joskus hyvä nukkua lapsi kainalossa kylkikyljessä ja vain olla lähellä?
Voisiko olla, että me voisimme hoivata ja huoltaa, vaikka toinen jo osaisikin?
Voisiko olla, että meidän tulisi OPETTAA välittämistä, huoltamista ja toisen huomioimista?
En väitä, että olisi huonoa oppia uusia taitoja.
Ehkä olen vain huolissani siitä, milloin me ennätämme tässä arjessa näyttämään rakkauttamme.
Kyllä ne mussukat sitten teininä osaavat kaikki yllämainitut taidot, vaikkeivat joka kerta niitä nyt joutuisikaan harjoittelemaan.
Nuo asiat ovat tässä ihan arjessa meillä juuri nyt. Kaikkea pitäisi jo vajaan kolmevuotiaan osata. Käydä potalla, lähestulkoon pukea itse, nukahtaa yksin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ja ihan kaikkia muitakin isoja juttuja pitäisi jo. Yhteiskunta luo paineita siitä mitä missäkin iässä olisi osattava. Ja kyllä, meilläkin käytiin potalla jo pitkä tovi ja oleiltiin päivisin ilman vaippaa. Kunnes tuli takapakki ja paineet siitä että kohta joku jo ihmettelee kuinka meidän pojalla on vielä vaipat. Ja miksei meidän poika pue jo itse? Voi herranjumala sentään.
VastaaPoistaMutta meillä ollaan opittu halaamaan, rakastamaan ja pussaamaan ilman velvoitteita tai paineita! ;)
Ajattele, että mä jouduin opettamaan pojan ollessa kolme, että Suomessa pitää pyytää kaverilta lupa pussata poskelle. Jotkut lapset, kun olivat tavasta ahdistuneet.
VastaaPoistaYllämainittuja asioita joudun pohtimaan todella paljon, kun melkein päivittäin töissä kuulen esim. "miten ne nyt viitsii vielä pukea? miksi äiti aina vaan kantaa lastaan, vaikka se jo osaa ominkin jaloin kävellä? Eikö se siis nuku vielä yksin? jne.jne.jne."
Ja kun ihan varmana kaikilla on ne taidot ennen teini-ikää...