Paluussa mahtavana apuna on nyt ollut vanhempani, jotka antoivat poitsulle vielä lisälomaviikon luonaan ja jotka viettivät kaupunki lomaakin tovin. On se vain ihanaa omata äiti ja isä. Aivan kerrassaan mahtavaa! Eilen he lähtivät paluumatkalle minun suunnatessa töihin ja kotiin palatessa kämppä oli täynnä pieniä suloisia lappusia kanaemo äidiltäni. Tämä on oikeastaan ollut perinne teinivuosilta, jolloin hän aloitti laputuksen. Lappuja voi löytää ihan mistä vain ja ne herättävät suurta hilpeyttä minun ja siskoni välisissä keskusteluissa:
Kuten huomaatte viestejä todella voi löytää ihan mistä vain! Ja nämä olivat vain muutamat esimerkit! Ja se mikä teininä sai raivon partaalle, on nyt ihanaa!!
Perjantain haikeaa fiilistä päätin paikkailla rikkomalla jo nyt shoppailukieltoni. AI NOU - surkea saavutus ja tsemppaan tulevaisuudessa! Vastaan tuli nämä ihanuudet ja ne mun oli vain pakko saada! Hyvin harvoin löydän avokkaita, jotka huutaa kenkähyllyyni. Nämä huusivat. Pakko oli jo vilkuilla seuraavia päiviä, jolloin ohjelmassa on pelkkiä palavereja ja voin huoletta käyttää muita kuin tennareita....
Voin niin hyvin samastua sun tunteisin ikävästä, kaipuusta ja ahdistuksesta, jonka syksy tuo ja toi tullessaan!
VastaaPoistaItselläni on pahimman luokan kriisi menossa myös loman jälkeen, joka näyttää vaan kestävän ja kestävän ainakin ajatuksen tasolla. Kaikki pitäisi olla enemmän kuin hyvin; lapset terveistä, koulussa ja päiväkodissa ihan lähellä, mulla uus duuni ja miehellä yritys ja toista yritysprojektia pukkaa niin että herraa ei näy kun vilaukselta silloin tällöin... Nyt vaan ikävöin Turkkiin ja uusi työkin ahdistaa, koska se vie multa vapauden lähteä ja mennä ja tulla milloin haluan!!!! =) Jooo-o työ kyllä rajoittaa pahasti tuota vapaa-ajan viettoa...en tiedä miten päästä ajatuksen tasolla realiteetteihin käsiksi ja lakata haaveilemasta ja kulkemasta pilvilinnoissa....Sitä ihmettä myös täällä odotellessa ystäväni.
Anu C
Sepä se juuri onkin - kun pitäisi olla tyytyväinen ja tavallaan onkin, mutta kun nämä unelmat ja haaveet vain vievät mukanaan. "Life is never easy for those who dream". En edes toivoisi paljoa, vain vapaata, ehkä inan huolettomampaa elämää...
VastaaPoistaJa työ. Vaikka siitäkin pidän, niin kyllähän vapaus on sen myötä mennyttä. Jotenkin niin ahdistavaa ajatella, että elämä jaksottuu esimiehen myöntämien lomien mukaan seuraavat 35 vuotta! Ähhh... päivä kerrallaan...
Itselläni ei meinaa mennä hermot vaan ne meni jo :) siis kuvien latailun kanssa beta-versioissa. Palasin vanhan version käyttäjäksi.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt niin, että olen betalla kirjoitellut ja sitten vanhalla lisännyt kuvat. Tuloksena tekstin poukkelehtiminen sinne sun tänne ja todellakin hermojen kiristyminen!
VastaaPoista