Elämäni numeroina

Taas näitä Facebookin kautta tulleita kiertojuttuja, joihin teki mieli vastata, muttei facebookissa...

20 -vuotiaana asuin Malesiassa ja elin melkoista pintaliitoa.Vuoden aikana olin yhden illan poissa baareista ja sinä iltana aupair-isäni oli hyvin huolissaan. Mahtava vuosi, josta jäi jäljelle mahtavat muistot, kasa maailman parhaita ystäviä ja usko itseen!

19 oli pitkään ystävieni lukumääränä facebookissa. Aluksi ajattelin ottaa sinne vain ne parhaimmat ystävät, mutta sitten huomasin väylän olevan mitä parhain etsiä kadonneet ihanat tuttavuudet menneiltä vuosilta ja nyt ystäväluku on kivunnut 202, vaikka karsin suurimman osan niistä, joita en ole livenä tavannut ja jotka eivät olleet valmiita minua tapaamaan.

18 oli ikä, jota pienessä kylässä kasvaneet odottivat kuin kuuta nousevaa. Minä mukaan lukien. Se antoi mahdollisuuden päästä pois kaduilta diskoihin ja ajaa autoa... Mikä vapauden tunne, kun ei ollut riippuvainen päivän ainoista bussivuoroista!

17 vuotiaana rakastuin ensimmäistä kertaa niin, että polvet notkui ja aurinko paistoi. Poika antoi lahjaksi kaulakorun, jossa oli hänen nimensä kirjoitettuna riisiin ja upotettuna värikkääseen veteen. Pidin sitä aina kaulassa.

16 on tämän kuun laskujen määrä. Inhoan, inhoan laskuja!! Silti en halua laittaa niitä suoraveloitukseen, koska se tekisi kulutuksestani huomattavasti kivuttomampaa ja vaikeuttaisi uudistuksissa pysymistä!

15 tuntia viikossa työskentelin postinjakajana lukion ohella. Kaikki ansaitsemani rahat sijoitin kunnon stereoihin ja aivan mielettömiin kaiuttimiin. Koko vaivalla ansaittu setti viihdyttää nyt siskoni hevosia tallissa. Toivottavasti hepot ymmärtävät kuulemansa musiikin laadun...

14 olohuoneen ja makuuhuoneen mattoa on rullalla varastossa. Olen mattohullu enkä edes häpeä sitä. On ihana vetäistä fiilareiden mukaan mattoja lattiaan.

13 on epäonnen numero ja uskon siihen ihan oikeasti! Mitään hyvää ei sillä numerolla voi saada aikaan, tosin matalalla profiililla elellen päivästä selviää.

12 numero oli kompastuskiveni niin englannin kuin turkinkin kielessä. En edelleenkään ymmärrä miksi oli vaikea muistaa twelve tai varsinkin oniki ... On myös ihana nukkua 12 asti, KUTEN TÄNÄÄN!! :-D

11 on syntymäpäiväni numero ja yksi niistä numeroista, jonka merkitsen viikko toisensa jälkeen lottokuponkiin.

10 ensimmäinen kummilapseni täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Rakas pieni muru, jota näen aivan liian harvoin!

9 syyskuu on minulle kuukausista pisin ja kamalin. Lehdet tippuu, kesä kuolee, lomia ei ole ja pitäisi vain jaksaa... sitä odotellessa :-O

8 tätiä ja setää minulla on isän puolelta. Suurin osa asunut aina sen verran kaukana, että yhteydenpito on jäänyt ja jää valitettavasti edelleen juhliin. Hätkähdän joka kerta veljesten yhdennäköisyyttä!

7 vuotta avioliiton satamassa tuli täyteen tänä kesänä. Ajan kulkua ei taas voi käsittää millään. Ja edelleen ihmiset muistelevat häitä kesällä nähdessään, tai olisikohan se vain helppo keskustelun aihe...

6 vuotta on nyt poikamme. Eskarilainen. Reipas kuin mikä ja osaa sekä taitaa.

5 vuotta työtä kaupungilla tuli täyteen ja sain ensimmäisen IKÄLISÄN. Iloisesta asiasta tuli itsetutkiskelun paikka - teenkö sitä mitä tahdon? Olenko jo kaavoihini kangistunut?

4 ystävääni käväisi luonani tällä viikolla. En kestä näitä kurjia välimatkoja! Olisi niin ihana saada kaikki rakkaat ympärille asumaan !

3 kanankoipea muhii uunissa. Tarkoituksena on yrittää tehdä Guatemalalaista pepiania vähän muunneltuna.

2 seinää pitäisi maalata tänään. Maalit ovat jo valmiina, mutta vihaamani lattian ja katon suojaus on tekemättä.

1 yö ja poika palaa kotio. Joskus tarvitsee välimatkan havaitaakseen kuinka ihanan onnellisesti kaikki asiat loppujen lopuksi onkaan.