Tänään anopin soittaessa oli suomalainen ystäväni kylässä. Puhelun kävimme luonnollisesti turkiksi pälättäen ja se ilmeisesti kuullosti ystävästäni hauskalta ja hän uteli mistä puhuimme. Miksi ihmeessä se mikä turkiksi kuullostaa ihan luonnolliselta on omissa korvissanikin ihan hauskaa suomeksi? Kielellinen kulttuuriero omassakin päässä? :-D
____________________________________________________________________________
Anoppi: "Hei kultaseni, ainokaiseni. Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin siellä?"
Minä: "Hei, äiti-kulta. Täällä on kaikki hyvin. Tosi hyvä ystäväni on minulla kylässä. Mitäpäs tännä muuta. Miten siellä voidaan? Onko selkäsi vielä kipeä?"
Anoppi: "Voi, kultaseni. Siellä kaukana sinäkö mietit minun selkääni? Voi sinua rakasta. Älä sinä murehdi. Nyt poikani on täällä rinnallani eikä minua enää vaivaa mikään. Me vanhat vain olemme tälläisiä että paikkoja jo kolottaa elämä. Miten sinun poikasi voi? Pussaathan häntä puolestani. Sano että mummalla on kova ikävä."
Minä:" Äiti-kulta, minä sanon pojalleni. Hänkin pussaa sinua. Hänelläkin on sinua kova ikävä. Minä soitan myöhemmin paremmalla ajalla ja puhun poikasikin kanssa."
Anoppi: "Hyvä on rakas. Huolehdi itsestäsi. Muista aina rakastan sinua kuin omaa tytärtäni. Pussaan poskiasi. Minulla on sinua kova ikävä. Tosi kova"
Minä: "Muista sinäkin, että minäkin rakastan sinua kovasti. Pusupusu. Sanothan terveisiä kaikille. Kuullaan!"
________________________________________________________________________
Kuinka monesti tulee biologisille, todella rakkaalle äidille kerrottua rakkaudesta? (tosin eihän Turkin seviyorum- sanalla ole sellaista vahvuutta kuin suomen rakastan-sanalla, sekä äidinkieli on äidinkieli ja painoarvo eri, mutta kuitenkin...)
Kuinka erilainen voi ollakkaan keskustelutyyli eri kielissä? Miten te muut? Huomaatteko eroja?
Öptüm ;-)
Bende öptüm.
VastaaPoistaPuhekielessa on todella suuri ero suomenkielen-ja turkinkielen kaytössa keskusteluissa.Tittelinkayttö kuuluu ehdottomast turkinkieliseen keskusteluun.Aiti,isa,isoveli,isosisko,seta,eno,
herra,rouva.Myös arvoasteikko siita,kuka on vanhempi,niin nakyy turkinkielisessa keskustelussa.
Mina kaytan taalla Turkissa aina takalaista keskustelutapaa,mutta automaattisesti se jaa pois,kun keskustelee suomalaisten kanssa.
Jos taalla soitan puhelun sukulaisille,niin paatan sen kylla aina Öptümiin (suukkoihin),ja muistan sanoa,etta kaikille terveisia.
Tykkaan naista tavoista taalla Turkissa.Ne tuovat mukanaan enemman ihmislaheisyyttaa.
Kylläkyllä. Itse vain huomasin, että ei sitä enää edes ajattele miten eritavalla sitä puhuukaan turkiksi. Tekisi hyvää ottaa vastaava puhekuuri suomeksikin!! Ja kaikkialla jaksan jauhaa teitittelyn ja tittelien (siis täti, setä, jne. en ammattitittelien) puolesta. Minusta ne vaan tuo sitä kunnioitusta, mikä valitettavasti monesti uupuu... ja kielestähän se kaikki lähtee...
VastaaPoistaSuomenkielen kaytössa on menty minun mielestani huonompaan suuntaan.Ainakin nuorison.
VastaaPoistaKun mina olin nuori,niin ei ollut puhettakaan,etta vanhempia ihmisia sinuttelisi.Aina piti teititella.
Toivottavasti nama turkkilaiset tavat eivat ole haviavaa kansanperinnetta.