Perhe-elämän kiemuroissa

Niin on perhe taas kesän jäljiltä kasassa. Mies tuli takaisin alkuviikosta ja sekoitti kaikki systeemit. Nyt sitten yritetään kriiseillä palaset taas kasaan ja etsiä ne omat paikkamme tässä perheessä. Mä tykkään ottaa ohjat omiin käsiini. Alkuaikoijen ongelmana olikin, että välillä tiedän vähän liiankin hyvin mitä miehen tulisi tehdä ja minne milloinkin mennä. No, tälläisinä kesäleskikuukausina tuo "joka paikan sählän" rooli istuu mukavan helposti taas uomiinsa ja jää aika tiiviisti päälle. Itse asiassa myönnän nauttivani siitä, etten joudu tekemään mistään asiasta kompromisseja ja että saan tehdä asiat juuri niinkuin haluan, juuri siinä aikataulussa kuin haluan. No, vähän huonompi homma, etten sattunut naimaan tossukkamiestä vaan että hänelläkin on harvinaisen vahva tahto asioissa. Niinpä taas etsitään niitä paikkojamme.

(vesimelonisauhut...)

Muuten arki rullaa siinä missä aina ennenkin. Töissä riittää siinä määrin haasteita, että kotona olen hetken aikaa aivan rättipoikkipuhki. Sitten saattaa mammalla vähän napsahtaa, kuten vaikkapas eilen:

Tulen kotiin, jossa tiskit missä sattuu, vaatteet missä sattuu, sänky petaamatta ja kengät leviänä eteisen lattialla. Marttyyri asenteella teen ruoan ja siivoan kaiken. Katsahdan sohvalla notkuvia miestä ja poikaa ja kysyn:

- no, mitäs mieltä pojat on tästä hotellista?

Mies erehtyi luulemaan kysymääni vitsiksi ivan sijaan ja vastasi:

- muuten ihan hyvä, mutta ruoka kyllä on pahaa.
- mä tykkään pinaatista, mut mä en haluu muusii (poitsu komppasi).

PIM !!

( eskari tarvitsee kaapista jotain)

Sen jälkeen yhteistyö kodinhoidollisissa asioissa sujuikin taas luonnikkaasti kummankin "kämppiksen" kanssa. Joskun pimahduksella on selvästi ilmaa ja asuntoa puhdistava vaikutus!

(viuh-viuh, tahtoessaan osaa...)

Marsut voivat hyvin ja pulleesti. Meistä on tullut nopeasti kamut ja voin rehellisesti jo nyt sanoa RAKASTAVANI kumpaistakin. Aivan mahtavat pojat. Mun ja pojan murut. Mies ei ihme kyllä ottanut niistä pultteja ja eilen jo toi ystävänsäkin pohtimaan onko kyseessä rottien vai kanien sukulaiset. Jyrsijä-sana oli ilmeisen tuntematon koulunpenkiltä. Vähän piti tietysti vitsailla maukkaista brasialaisista marsu-aterioista, joista poitsu tietenkin minun lisäkseni veti palkokasvit syvälle nenuun.

(Edwin tekee tuttavuutta eskariin)

Tiistaina sain tarpeekseni entisestä imuristani ja vihdoin toteutin pitkä aikaisen haaveeni. Allergialiiton sivuilta, asiakaspalvelun herrasmiestä kovasti tenttaillen löysin itselleni juuri sen oikean vaihtoehdon - DYSON DC29 all floors. Rakkautta ensi silmäyksellä. Imuri tuli vuorokaudessa ja niin pääsin tosi hommiin keskiviikkona. Vaikka olin edellispäivänä vanhalla, uskollisella hooverillani päästellyt, sai tämä uutukainen dyyssoni kerättyä 2 mukillista tomua!! Vielä torstainakin rutistin mukillisen! Aivan uskomatonta! Nyt olen niin koukussa mokomaan, että on vain pakko saada vähän imuroida :-P

(koko rahan arvoinen!)

(aivan uskomatonta!! ja samalla niin ällöö!!)

Näihin tunnelmiin... öptüm!