Pakkohan sinne stadiumille oli päästä!
Töistä hurjalla vauhdilla hakemaan kasvomaalit kaupasta ja sitten kotiin ottamaan vastaan turkkilais-azeri-suomalais Besiktas-fani kokoonpanomme jäsenet. Jännitys oli jo ilmassa ja nauru herkässä. Herkut kasseihin, värit naamalle ja menoksi.
Autossa kaikui azerimusiikki sekä meidän kailotus ja tunnelma kohosi entisestään. Matka oli jo elämys sinällään, koska naapuriautoista toivoteltiin pelionnea ja valoissa pysähdyttäessä alkoi melkoinen chat-tapahtuma ikkunasta ikkunaan. Takapenkin väki kinasteli siitä, kumpaa joukkuetta kuuluisi kannustaa. Vaikeita asioita meidän puoliturskillemme - kumpaakos sitä nyt kannustaisi?! Me olemme kuitenkin tunnustaneet "siyah-beyaz"-sävyjä jo kohta 10 vuotta eli totta kai "En büyük Besiktas, baska buyük yok!".
Stadiumilla paikkamme oli aivan sikinsokin. Tutut miehet kuitenkin neuvoivat kylmän rauhallisesti istumaan haluamillemme paikoille ja oikeassa olivat - sopu sijaa antaa ja kaikki saimme nauttia hyvästä matsista rauhassa! Pojat kävivät jännityksestä ylikierroksilla, mutta matsin alettua kumpikin kannusti raivoisasti koko matsin ajan.
Matsi eteni toivotusti. Tosin ensimmäiset minuutit mietimme ystävättäreni kanssa kuumeisesti kumpi maali olikaan meidän, mutta oikean maalin paikallistettuamme peliä oli pitkästä aikaa ihana seurata livenä. 2001 talvella mies yllätti puolivuotisen yhteistaipaleemme kunniaksi viemällä minut Besiktasin otteluun (toisin sanoen - halusi mennä ja joutui ottamaan tyttiksen mukaan, cok yazik...) kotiareenalle. Silloin meno oli aika hurjaa, vaikkakin nautin tunnelmasta.Siitä lähtien olen minäkin ollut BESIKTASLI... :-)
Ottelu päättyi mahtavasti 0-4 maalein. Viimeinen maalintekijä oli HOLOSTO, jonka paitaa poitsu on kantanut viimeisen vuoden. Että oli poika polleana!! Ja vielä polleammaksi tuli, kun kävellessä autolle abit taputtelivat selkään ja kiittivät viimeisestä maalista. Voi muru!!
Matsin jälkeen kipitimme läpi ihmistulvan autolle. Sitten vaan ikkunat auki, turkkilainen musiikki täysille ja juhlijoiden mukaan... Liput liehuivat ja "tebrikler!"-puheluja tuli jatkuvasti.Kerrassaan mahtava ilta!!
Poju sattui seisomaan takanani, kun luin postausta ja sanoi, että tuo Turkin joukkue on todella hyvä.
VastaaPoistaOlen poikasi kanssa erittäin samaa mieltä ;-)
VastaaPoista