Ihme säätöä ja vähän valitusta

Alkoi sitten työt. Jäi sitten pilvien bongailut taas vähän vähemmälle. Kallioilla makoiluista puhumattakaan! Ironisesti naureskellen vertasimme työkavereiden kanssa näitä lomalla oloja undulaattien elämään - juu nou - hetkeksi päästetään lentämään "vapauteen" ja sitten palautetaan taas häkkiin. Vaikka työstä jopa pitäisikin, niin onhan se vaan hurjan sitovaa hommaa... No, ehkä sopeudun taas :-) Kuuden viikon loma taisi antaa tälle lintuselle vähän liian paljon muistoja vapaudesta ;-)

Moni asia on tänä syksynä vähän rempallaan, vaikka toisaalta taas ei mikään. Yritän hurjasti saada lokeroitua fiiliksiäni siinä täysin onnistumatta ja hahmotettua haluamisiani, siinä täysin epäonnistuen.

Ensinnäkin olen oikeastaan koko Suomessa asumisen ajan jahkannut ja jahkannut tätä asumisjuttua. Kun meidänhän piti tulla tänne vain käymään. Sitten -hupsista keikkaa- tänne sitä jäätiin. Töissä aina puhua papatan monikulttuurisille jahkaaja perheille siitä kuinka se vaikuttaa lapsen identiteettiin ja sopeutumiseen, kun lapsi koko ajan kuuntelee vieressä vanhempiensa "palataanko, eikö palata, no sitten kun palataan"-keskusteluja. Viime viikolla sitten kuuntelin oman ja ystävän pojan rantakeskustelua ja huomasin suutarin lapsen pohtivan juuri samalla tavalla. Lisäksi nyt olisi pojan kielitaitoa ajatellen juuri oikea aika tarttua uusiin haasteisiin, MUTTA.... kun koti on niin kiva nykyään, työpaikkakin tarjoaa uusia haasteita ja poikakin pääsi haluamaani eskariin.Plääh... pitäisi vaan rohkaistua ja miettiä kaikkea vasta sitten, kun istuu koneessa.

Miksi nyt juuri sitten asiaa niin kovin pohdin? No, tottakai yksi syy meillä on se, että alkaa eskari eli pelivara alkaa käydä vähiin ennen koulua. Pojan turkin kielen taito ei ole riittävä koulun käyntiin, joten treenausaikaa tarvittaisiin. Toinen syy on se, että moni ystävistämme on nyt pohtimassa täsmälleen samaa ja yksi perhe on jo muuttamassa. Pakostakin kuumeilu lisääntyy. Kolmas syy on miehen pidentynyt "lomailu" ja haikailu pysyvämmin kotomaahan. Ja neljäs, hyvin, hyvin painava syy, on huoli nuorten tulevaisuudesta Suomessa. Nyt en halua väittää ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella, mutta mitä muuta voi olla kuin huolissaan lukiessa viime aikaisia tutkimuksia liittyen nuorten väkivalta-asenteisiin, kuuntelemalla heidän haastattelujaan ja varsinkin seuraamalla heidän käyttäytymistään kaupungilla. Opettaja ystävieni kertomukset ei myöskään paljoa huojenna. Voi olla, että liioittelen, mutta tältä tällä hetkellä kyllä tuntuu...

Tällä viikolla käsiini on osunut yllättävän monta lehtiartikkelia vaihtoehtoisista tavoista elää ja niiden innostamana olen taas päättänyt karsia reippaalla kädella kulutusta (mikä riistäytyi lomalla) ja keskittyä olennaiseen. Ei Lindexejä, eikä BR-leluja nyt hetkeen vaan retkiä luontoon ja seurapelejä. Yksi jutuista käsitteli myös kaikkea sitä mitä huomaamattamme imemme sisään mediasta. Niinpä karsin itseltäni toistaiseksi myös kaikki CSIt, sun muut murhamysteerit ja keskityn positiivisuuteen. Katsotaan onko vaikutusta mihinkään ;-) En ole hurahtanut sen kummemmin siis mihinkään, mutta jos ajattelee, niin onhan siinä järkeä ottaa valta kulutuksesta ennenkuin käy toisinpäin...

Että tälläistä säätöä ja valitusta tällä kertaa.