Niinkuin täällä olen ennenkin kertonut omassa ajatusmaailmassani on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ennen sitä oikeastaan en muista ikinä olleeni allapäin tai miettineeni miksi elämä tökkii. No, ei se kyllä kovin edes ennättänyt tökkiä. Elämäni oli vauhdikasta sekä vapaata.Tein kutakuinkin vain asioita, joista nautin.Tai vain nautin kaikesta. Sitten asettumisen myötä astui arki kuvioihin. Ja vielä "08.00-16.00"-arki. Ja melkoisen boheemina, jatkuvaa liikettä rakastavana henkilönä se on ollut henkisesti yllättävän vaikeaa.
No, ensin tajusin ettei onnea voi sitoa kehenkään henkilöön tai materiaaliin. Siis tyyliin; "mä oon onnellinen vain jos sä oot mun kaa" tai ett; "mä oon onnellinen, jos mulla on mies ja talo". Tottakai uskon, että rakkaus tekee onnelliseksi ja sen oikean löytyminen rinnalle superonnelliseksi, mutta uskon, että sen onnen tulisi löytyä itsestä.Siis pystyy olla onnellinen riippumatta toisesta ja materiaalista. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Sitten ymmärsin, hieman avustettuna, että minulle oleellista onnellisuuden löytämiseen ei olekaan lokaatio vaan lähinnäkin juuri sen onnellisuuden avaimen löytyminen. Omalta kohdaltani tuo oli aikamoisen helpottava ymmärrys, koska olen pitkän aikaa miettynyt lokaatiota, joka tekisi minut onnelliseksi. Nyt ajattelen onnellisuuden olevan kutakuinkin "lokaatiovapaata". Siis että sen onnellisuuden tulisi löytyä itsestä.
No, nyt sitten pisti silmään Tolstoyn Leon sitaatti. "If you want to be happy" - on minusta jo sinällään oleellinen kysymys. Haluaakokaan kaikki olla onnellisia? Haluanko olla onnellinen? "Be happy!" taas on yksinkertainen kehotus, jonka ajattelevan jo viittaavaan siihen, että onnellisuus on tahtotila.
Nyt siis yritän katsella maailmaa tuon lausahdus mielessäni. "JOS haluat olla onnellinen, ole onnellinen!". Jokaisesta mahdollisesta asiasta voi löytää joko sen hyvän tai sen huonon puolen.Itsestä on sitten kiinni kumman puolen haluaa löytää ja kuinka merkittävän roolin sille antaa elämästään. Itse toivoisin oppivani näkemään aina sen positiivisen puolen ja nimenomaan olemaan onnellinen elämän pienistä asioista ja elämästä itsessään. Minusta onnellisuus on päätös siitä, että haluan olla onnellinen. Ja ymmärrystä, ettei onnellisuus ole 24h/7vrk ilmiö, vaan pieniä hippuja siellä täällä.
Jaa, noinkohan helppoa se onnellisuus on? Siis, että kun päättää olevansa onnellinen on onnellinen.Tuota täytyy miettiä enemmän. Minä uskon, että 24/7 onnea ei olekkaan. Eikä onnellisuus tule tyyliin, sitten kun saavutan asian X, olen onnellinen. Onnellisuus on juuri noita pieniä asioita/juttuja/tapahtumia sillä täällä, silloin täällöin ja sitä, että hyväksyy itsensä virheineen kaikkineen. Olenko onnellinen? En aina, mutta onneksi olen oppinut ja opin edelleen nauttimaan / elämään tässä ja nyt. Enkä enää sano, että sitten kun, niin... Oikotietä onneen ei taida olla. Vai mitä?
VastaaPoistaHuomaan, että moni ajatteli lausetta juuri kuvailemallasi tavalla - päätän, että olen onnellinen ja on onnellinen. Itse jotenkin ajattelen niin, että lause sisältää sen, että sisäistän sen, että onnellisuus riippuu myös omasta tahtotilasta. Siis juuri niin, että aina ei suinkaan voi olla onnellinen, mutta on itsestäni kiinni huomaanko ne oman elämäni onnelliset asiat. Tavallaan siitä antaako itselleen luvan olla onnellinen vai onko elämä jatkuvaa puurtoa. Ainahan, ainakin minulla, löytyisi asioita, joista voisin valittaa (ainakin täällä blogissa :-D), mutta ehkä juuri sitä itseltäni toivon, että keskittäisin energiani mieluummin siihen kaikkeen ihanaan mitä elämässä ja ympärillä tapahtuu. Sitä minä pidän tuon lauseen sisältönä.
VastaaPoistaIkuista onnea ei varmasti voi saavuttaa, enkä tiedä olisiko se edes mitenkään tavoittelemisen arvoista? Yhdessä Lighthouse Familyn kappaleessa sanotaan ".. sometimes we catch a perfect glimpse of happiness..". Minusta se on juuri niin.