Kuvittelin tänä keväänä onnistuvani hidastamaan "työjunaa", mutta mitä vielä - kalenteri on täynnä maaliskuun loppuun ja stressintorjuntaa tarvitsen jo nyt. Nyt on ihan pakko ottaa itseään niskasta ja pakottaa jotenkin hidastamaan. Kun vain tietäisi miten. Tämä kuullostaa hullulta, mutta mulla on ollut tällä viikolla tunne etten ole ehtinyt edes ajattelemaan. Ja mun täytyy saada pohtia elämää rauhassa tahi pimenen. Ennen mun hetki ajatella oli poitsua "nukuttaessa". Poitsu ei todellakaan ole tarvinnut aikoihin nukutusta, mutta mä olen tarvinnut sen hiljaisen hetken - kun en itse saa vielä nukkua, mutta pitää olla hiljaa - itselleni ja ajatuksilleni. Nyt poika ei enää halua mutsia viereen iltasadun jälkeen (tervettä :-D), mutta mulla on uuden opettelun paikkaa hidastaa itseni niin, että saan purettua sisimmät tuntoni. Joogaa, joogaa, niin kuin lääkäritkin ovat stressiin jo kauan mulle suositelleet... toinen ihku on vaan joko tanssia lempparimusan tahdissa kuulokkeet päässä tai polkea muutamat kilometrit crosstrainerilla kunnon musan kera. Asiassa vaan on se mutta - melkein tulee aloitettua työhön liittyvät jutut heti, kun saa miehet nukkuun... oon jopa niin typerä, että kun sain uuden valokynän käteeni mielessä vilahti ajatus - "jee, nyt saan nukkua kaks tuntia vähemmän ilman että näkyy heti silmien alla" ... onneksi sain sentään tuosta ajatuksesta itseni kiinni!!
Viime viikolla oli pakko hidastus, kun poika kuumeili tiistaista aina perjantaihin. Perjantaina arkemme pelasti äitini, joka tuli mieluisaksi ammaksi.Työn ja arjen yhdistäminen kyllä on ahdistavan vaikeaa, vaikka arvojärjestyksestä ei ole mitään epäselvää, mutta minkäs teet, kun lomat on käytetty kaiken maailman vesirokkojen kanssa ja palkkaakin tarvitsee... No, onneksi asiat aina selviää ja kaikelta vakavalta ollaan vältytty!!
Potilasta paijailtiin ja paapottiin...
Oli aikaa leipoa ... ja rapsutella marsuja yllinkyllin
Baba lahjoi oglumiaan legosysteemillä, joka paransi buranoita paremmin...
LAUANTAINA suuntasin vihdoin sinne kirpparille tavaroineni. Mies oli ottanut keikkatöitä kauempaa eli todellakin toteutti lupauksensa kirjaimellisesti ja HEITTI mut säkkeineen kirpparille. Uskokaa vaan - meinasi taas olla aviokriisin paikka, kun jäin säkkeineni ärsyttävän kylmään räntäsateeseen !! No, lopputulos oli silti ihan ookoo. Tavaroiden järjestyksen jälkeen pöydällä oli jopa tilaa, mikä innosti sitten kaivamaan kaappeja lisää... kaikki turha vain on nyt saatava pois!!
Kirpparilta selvittyäni päätin mennä tutkimusretkelle Baltian markettiin ja ostaa jotain sikahyvää ja vähän erilaista. Kauppa oli kuin muisto menneestä. Sellainen, kun kyläkaupat oli omassa nuoruudessa ja jotkut kaupat on vielä Turkissa. Tädillä oli sievä pieni pöytä mihin hän oli kattanut kauniisti maistiaisia uusista tuotteista ja Setä toivotteli asiakkaat iloisesti tervetulleeksi oven suussa. Mä päädyin ostamaan keksejä ammallemme, itselleni kuminajuustoa ja uskaliaasti pojille rahkapatukoita. Miehelle pitkällisen valinnan jälkeen ostin kovaa salamipötköä missä uskon olevan kunnolla mausteita. Ruoaksi noista aineksista tein kanapihvien kaveriksi juustosalaatin. Ei siis loppujen lopuksi mitenkään erikoista - paitsi että juusto oli tosi hyvää!! Miehen salami maistui hurjan hyvältä sigarabörekien keskellä juuston kera.
 |
| Ihanaa!! Kassit matkalla POIS!! |
SUNNUNTAINA suuntasin pitkästä aikaa Stadiin matkamessuille. Nii-in ihanaa saada tuommoinen unelmointi reissu ihan vain omassa seurassa! VAIKKAKIN pakko myöntää, että mielelläni olisin jonkun ottanut järjen ääneksi - kyllä siellä niin ihania houkutuksia oli!! Päällimmäiseksi tunteeksi messuilta jäi tunne siitä, että elämä on kyllä ihan mielettömän ihanaa - mitä kaikkea onkaan vielä näkemättä ja kokematta!! Siis Mongolian vaellukset ei ole vielä edes olleet unelmalistalla!! Ja Kroatia - VAU!! Itävallan mielettömät maisemat.... Malesian saaretkin olisi ihana uudestaan nähdä näin muutamia mainitakseni!!
Messuilta tarttui käteen muutamat risteilyt ja messutarjouksista ostettiin ensi kesän Istarin lennot. Unelmahintaan, kuinkas muuten... Nyt on mitä odottaa ja kyllähän se rauhoittaa!!
Pojalle lahjaksi teetin ison nimikyltin. Lahjaksi sain pienemmän.
Taiteilija antoi myös hyvän infon poikani nimien taustoista
-paljon enemmän kuin olen tiennytkään!
Suloisinta oli kylläkin saada kehuja turkin kielentaidosta
- kuulemma en tarvitsisi kursseja vaan vain hyvin turkkia puhuvan ystävän,
jonka kanssa kotkottaa ja joka hienovaraisesti siis korjaisi aksenttiani :-D
Ja kun kerroin juuri "menettäneeni" heidät takaisin Turkkiin,
hän antoi monta vinkkiä, mistä saisin lisää ystäviä.
Niin se vain toimii :-D
IHANAA VIIKKOA KAIKILLE!
NAUTTIKAA ELÄMÄSTÄ!
Mäkin kaipaisin sellaista äidinkielenään sujuvaa turkkia puhuvaa ystävää. Mies on ihan liian laiska korjailemaan mun puheita ja puhuu itekin mitä sattuu :D Ja aksenttia en edes viitti ajatella, ihanhan se on yhtä hyvä kuin ralliautoilijan englanninkieli...
VastaaPoistaMinua muuten blogin kirjoittaminen rauhoitaa kummasti. Toisaalta teen vain osa-aikatyötä, joten aikaa jää kuljetusrummasta huolimatta vähän itsellekkin (lapset ovat jo isompia). Illalla painun 40 min kävelylenkille, enkä halua edes musiikkia kuunnella. Täysi hiljaisuus tekee hyvää. Suosittelen!
VastaaPoistaAloitin meilläkin eilen "laihialais"-viikon.
www.vihreatniityt.blogspot.com
Vaatekaapista yritä parasta aikaa raivata käyttämättömiä vaateita hyväntekeväisyys keräyseen. Hakevat pussin ihan kotiovelta, joten voisiko olla helpompaa.
Stressittömämpää viikkoa sinulle!
Ihana, positiivinen postaus!
VastaaPoistaKaikesta kaaoksesta, pojan sairastelusta ja myllerryksestä huolimatta vaikutat tosi onnelliselta! =)
ii - meillä mies ei myöskään jaksa korjailla vaan lähinnäkin nalkuttaa miksemme puhu suomea kotona, että hän oppisi kunnon aksentin. En siihen kuitenkaan suostu, koska poika ei muuten kuule turkkia juurikaan missään.
VastaaPoistavihreätniityt- kävely olisikin ihanaa!!Toinen olisi uiminen, mutta toistaiseksi en vielä pääse itsekseni kuin satunnaisesti, kun noita poikia pitää vielä pitää silmällä. Pian sekin aika vielä koittaa!! Blogin kirjoittaminen on terapeuttista, tosin huomaan, että kun vihdoin illalla saan kaikki muut hiljaiseksi, niin omat voimat on niin seis ettei tule kirjoiteltua... Itseterapia mielessä kyllä aloitin tämän kirjoittelun ja yritän kirjoittaa juuri kaikkia mielessä liikkuvia ajatuksia ja mietteitä. Välillä niitä on kovin vähänlaisesti :-D
AinoZ- Kiitoskiitos. Kyllä minä koen olevani perusonnellinen. Tämä oli se miete mihin päätin pyrkiä: "Being happy doesn't mean that everything is perfect. It means that you've decided to look beyond the imperfections"