LUCKY LUCKY LUCKY

Minä se täällä vaan taas hehkuttelen onnekkuuttani. Jotenkin sitä vaan pursuaa sisään ikkunoista ja ovista auringon valon kera.

Ihqut vanhemmat jeesasivat läpi tästä viikosta. Tuosta vaan kerta pyytämällä. 800km lapsenlapsen ja lapsen pyynnöstä.On se vaan aikamoisen onnekasta!!

Mielettömän ihanien työkavereiden kanssa naurettiin kippurassa lähettäessämme erästä heistä nauttimaan eläkepäivistä perjantaina. Seisoa tanatimme kaikki 20 rivissä ja vuorotellen muistelimme milloin hänet ensimmäisen kerran tapasimme ja minkälaisia ensimmäisiä muistoja meillä hänestä oli. Siinä sitä jotenkin taas havahtui kuinka onnekasta onkaan omistaa niin mielettömät työkaverit - vietämmehän kuitenkin juuri heidän kanssaan suurimman osan viikosta! Yhteisiä kokemuksia oli laidasta laitaan - niin iloja kuin äärimmäistä surua. Itsessäni sisällä kuohui kuitenkin päällimmäisenä suuri rakkauden tunne - miten niin erilaisista ja eri-ikäisistä ihmisistä voikaan tulla niin tärkeitä ja niin rakkaita!!

Ja poitsu. Niin se äärettömän rakas pikku kirppuni vaan tahtoo enemmän ja enemmän itsenäisyyttä itselleen. Tänä viikonloppuna oli ensimmäinen virstanpylväs kaveriyökylän saralla. Kirppu kikatti ja nukkui varsin makoisasti seinänaapurissa patjalla, mutta minä odottelin koko yön soittoa hakemaan. Kuinka säälittävää!! Sieltä se iloisena pomppi kotio aamutuimaan poika liuta perässään... Tämän vaiheen selvä haaste onkin nyt etsiä sopivat rajat kaverien kanssa olemiseen.

Miehenkin kanssa vietettiin pitkästä aikaa romanttinen kaksinolon hetki. Istuimme kaksin autossa, kun hän vei minua läksiäisiin ja stereoissa kaikui "would you know my name if I saw you in heaven?". Pienen pieni romanttinen hetki, just the two of us. Niitä pitäisi kyllä riistää paljon enemmänkin.Puhuimme menneistä suunnitelmista ja kuinka monikaan niistä ei ole toteutunu, mutta jotka toisaalta voisimme taas ottaa suunnitelmiimme. Yhteistä suunnitteluakin kyllä kaipaisimme, sillä nyt tohotamme vain ympäriinsä ja mitään punaista lankaa ei oikeastaan ole...




Lauantaina vein poppooni katsomaan Jogi-karhua. Varsin hyväntuulinen "paha saa palkkansa" leffa jaksoi naurattaa ihan kiitettävästi meitä aikuisiakin ja 3D-kikkailut toimivat. Juuri niin sopivaa rentoutusta kuin viikonlopulle tarvitseekin. Illalla äitini kanssa katsoimme vielä "The boys are back", joka osui samaan mietintöjen teemaan eli sai vollottamaan valtoimenaan, vaikkei ehkä normiolotilassa niin nyyhkisleffa olisikaan ollut.

Ihana, ihana auringon valo!!
Huomaan itsessäni selvän piristymisen ja uskon heräämisen kevään saapumiseen! Jee!!