Duunissa taas

Mulla on ihana työ. Saan olla päivät pitkät lapsellinen yhdessä ihanien monikulttuuristen lasten kanssa. Niin sitä sitten etsitään eri tyyleillä ja tavoilla suomenkielen avainta ja innostusta oppimiseen. Toisin sanoen leikkimme aamusta iltaan. Leikkimme, laulamme, piirrämme ja nauramme. Mahtihommaa ;-)

Paitsi että. On päiviä, kun leikki vain käy työstä. Kun sisäinen aikuinen iskee ja yrittää saada komentelemaan aikuisen tieto&taitoihin perustuen. Kun mielikuvitusta ei vain ole ja leikki-into pitää pusertaa väkisin. Ja on päiviä, jolloin sitten kotona kolkuttelee omatunto - päivän leikit on leikitty ja omalle mussukalle ei meinaa riittää energiaa. Huoh. Ei taas ole reilua ei.

Onneksi ensiksi mainittuja on huomattavasti enemmän.