Tällä viikolla testit, arviot ja ne käyrät ovat todellakin hypänneet keskusteluihin niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Pakko on vain ihmetellä suu auki tarvettamme mitata ja arvioida mennäänkö keskiverron mukaan ja ennen kaikkea on ihan pakko havahtua miettimään siedämmekö me poikkeamia ja tarvitseeko kaikkien mahtua keskivertoon...
Paikkakunnallani kaikille 5 vuotiaille on olemassa oma testi, jonka päivähoidossa olevalle lapselle tekee lastentarhanopettaja ja muutoin neuvolan terveydenhoitaja. Tässä testissä lapsi saa vastailla peruskysymyksiin elämästään (nimi, ikä, paikkakunta, perhe, jne.), jonka jälkeen seuraa eri osioita esim. oman kuvan piirtäminen, riimittely, "mikä ei kuulu joukkoon?", kuullun ymmärtäminen ja motoriikka. Sitten lasketaan pisteitä ja keskustellaan vanhempien kanssa. Lopuksi lääkäri arvioi.
Oma lapseni ei osannut riittävää määrää hyppiä vasemmalla jalalla, jonka lääkäri kummastellen hänelle mainitsi. Niin hän sitä sitten treenasi ja odottaa vieläkin pääsyä saman lääkärin luokse, että saisi näyttää hänelle tämän elämässä suunnattoman tärkeän taidon. (no, joo. Onhan se...).
Syksyllä etsittiin vastausta kuumaan kysymykseen - mitäs sitten, jos lapsi ei saakaan piirtää ihmistä? No, siihenkin löydettiin vastaus. Voi piirtää auton ja esitellä siitä yksityiskohtia.
Erään afrikkalaisen naisen kanssa minulla oli erinomainen keskustelu huonosti menneen testin jälkeen. Hän kertoi lapsensa upeista taidoista keittiössä (peittoaisi kaikki 5 vuotiaat hetkessä) ja kertoi opettavansa hänelle myös käsitöitä. Sorry vaan, me kun halutaan täällä Suomessa, että 5 vuotias osaa värit, paikanmääreet ja luokittelun.
Tänään sain neuvolasta hätääntyneen soiton koskien aasialaista tyttöä. Hänellä oli miinuspisteitä vaikka kuinka ja nouseva huoli sitten tietysti siitä. Tulkki oli jo yrittänyt avata asiaa ja kertoa, ettei perhe suinkaan ole kysyttyjä asioita ymmärtänyt opettaa. Oman nimenkirjoittaminen länsimaisilla kirjaimillakin on suunnattoman vaikea opettaa, kun itse käyttää eri kirjaimia ja lukutaito perustuu näihin tietokoneen kirjasin tyyleihin.
Ystäväni, 5 viikkoisen prinsessan äiti, oli taas huolissaan neuvolan kommenteista vauvan liian hurjasta painon noususta. Siitä se äitiys alkaa.
Että joo. Missähän kohtaa keskivertokansalaiskäyrää me arvioijat itse mennään? Onneksi en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti