Ikävä

Eilen, tänään ja todennäköisesti myös huomenna minulla on ikävä.

Ikävöin tätä:


ja erityisesti häntä:



Ikävä on olennainen osa arkea. Koko ajan on ikävä jonnekin. Lapsena asuimme kaukana sukulaisista, isovanhemmista ja vanhempien töiden takia myös ystäviä joutui ikävöimään muuttaessa. Silloin päätin, että isona asiat on toisin.
Vaan kuinkas kävikään?? Nuorena maailmalla tutustui parhaimpiin ystäviin, joita nyt sitten ikävöidään... Mies tarttui matkaan tuhansien kilometrien päästä, joten nyt sitten ikävöidään niitäkin sukulaisia... ja työt kuljettivat kauas myös kotikonnuilta eli omatkin perheenjäsenet asuvat kaukana ja ikävä on välillä suunnaton... Tämän lisäksi on myös ikävä paikkoja, joissa olen asunut...
Ikävän saattaa laukaista mikä vain... puhelu, tuoksu, valokuva, lehtiartikkeli... ihan mikä vain!! Tällä kertaa ikävän laukaisi lapsen hiihtoloma. Hän kun suunnisti onnellisena kohti mummolaa hiihtelemään. VOI KUN OLISI PÄÄSSYT MUKAAN !!

Onko tämä tuttua? Miten hoidatte ikävän tunnetta??

----------------------------

Missing

Yesterday, today and most likely also tomorrow I will be missing.

I miss Istanbul.

I miss my son.

Missing is a big part of my daily life. I am missing someone or somewhere all the time. When I was a child we lived far away from our grandparents and other relatives and also because of my parents work we moved quite often which ment that we had to leave our friends behind time to time. At that time I decided that when I will be grown up things will be different...

So are they?? In my twenties I met my best friends abroad, whom I am now missing so much... a few years later tagged my husband along from thousand miles away from my home town. That meant more missing - this time his relatives... then we found jobs far away from my home town, which meant more missing again... beside this I am always missing also the places I've been living in !!

A phonecall from a friend, a smell, a photo, anything really can make me miss !! This time it was my son's vacation. He headed to grandmoms for crosscountry skiing. WISH I COULD HAVE A CHANGE TO JOIN !!

Is this familiar to you? What do you do when you are missing the most?